Kirjoitukset avainsanalla työelämä

Viestintä – jatkuvaa oppimista

Viestinnän opiskelu on oiva valinta, sillä siitä voi valmistua mitä erilaisimpiin tehtäviin. Ikinä ei tiedä mihin urapolku johtaa. Viestintä on dynaaminen ala ja jatkuvan muutoksen alla.

Kirsti Kivilinna aloitti opiskelemaan Tampereen yliopistossa aikoinaan Suomen historiaa. Hänen tähtäimenään oli kuitenkin toimittajan ammatti, minkä takia hän luki sivuainKirsti_Kivilinna%20001eena tiedotusoppia. Valmistuttuaan hän aloitti työnsä toimittajana. Hän työskenteli toimittajauransa aikana paikallis- ja maakuntalehdissä. Kivilinna teki toimittajan töitä myös freelancerina. Nykyisin hän toimii tiedottajana Pirkanmaa liitossa. Tiedottajana hän on toiminut viimeiset 17 vuotta.

Ammatin- tai uravalintaansa hän ei ole päivääkään katunut. Kivilinnalle viestinnän valinta alana oli alusta asti selkeä:

– Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja ihmisten kanssa työskentelystä. Työni on suunnitelmallista, joskus hektistä mutta myös itsenäistä. Tärkeintä on tehdä viestintää yhdessä muitten kanssa.

Jos Kivilinna saisi vaikuttaa nyt omiin opiskeluvalintoihinsa uudelleen, hän lukisi enemmän puheviestintää, markkinointia sekä johtamiseen liittyviä kursseja. Koska viestintä on muuttuva ala, Kivilinna on päivittänyt omaa osaamistaan työuransa aikana. Hän on käynyt eri oppilaitoksissa viestintään ja julkaisutoimintaan liittyviä kursseja. Tällä hetkellä hän opiskelee viestinnän johtamista Helsingin yliopistossa. Tampereen avoimessa yliopistossa hän on suorittanut hallintotieteen cum lauden.

Tampereen yliopistoa Kivilinna pitää ajassa kehittyvänä oppilaitoksena, joka tarjoaa laajan kentän erilaisia opintoja. Hänen mukaansa Tampereen yliopisto on monessa asiassa alansa huippua jopa kansainvälisessä mittakaavassa. Opiskeluajoiltaan hän muistelee opiskelua Tampereen yliopistossa hauskana. Mieleen ovat jääneet niin kiinnostavat kuin myös vähemmän kiinnostavat luennoitsijat, jotka huvittavat edelleen. Parhaimpana muistona hän pitää harjoittelu- ja työjaksoja yliopistossa ja lehdissä.

Viestinnän tulevaisuuden Kivilinna näkee haasteellisena:

– Viestinnän kenttä on muuttumassa. On luvassa uusia kanavia, vielä enemmän vuorovaikutteisuutta ja verkostomaista viestintää eri kumppaneiden kanssa. Lehdistökentässä tullaan tasapainottelemaan sen kanssa, mitä tavallinen lukija tuottaa ja mikä on toimittajan rooli. Organisaatiotasolla näen viestinnän ammattilaisen roolin muuttuvan sisäiseksi konsultoijaksi ja fasilitaattoriksi.

Nämä haasteet hän kuitenkin kokee työssään positiivisesti, sillä niiden avulla voi kehittyä työtehtävissään ja ammatissaan.

Opiskelun ja töiden yhdistäminen, kaksi näkökulmaa

Työnteko opiskeluiden ohella voi parhaimmillaan olla järjestely, josta sekä työnantaja että opiskelija hyötyvät. Järjestely voi lisäksi parantaa opiskelijoiden työllistymistä opintojen jälkeen sekä auttaa luomaan uusia työpaikkoja opiskelijoille.

Opiskelijan näkökulma

”Mulla on töitä, en pääse”. Kuulostaako tutulle? Kuulutko niihin opiskelijoihin, jotka opintojensa ohella hankkivat lisätienestejä esimerkiksi pikaruokaravintoloiden henkilökuntana, liikehuoneistojen siivoojina, kauppojen myyjinä tai puhelinmyyjinä? Itse  nostan käteni ilmaan ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla.

Aloitin hampurilaisravintolassa työskentelyn ylioppilaskirjoitusten jälkeen huhtikuussa 2012. Näiden kahden ja puolen vuoden aikana kaupunki ja toimipiste ovat vaihtuneet kertaalleen ja syksyllä 2013 mukaan astuivat puheviestinnän opinnot Tampereen yliopistossa.

Luennoille osallistumisen ja töissä käymisen rinnalla minun täytyy ennättää kirjoittaa esseitä kotoa käsin, kahlata tenttikirjoja läpi ja etsiä aika ryhmätöille. Vapaa-ajalla pitäisi ehtiä vielä harrastaa, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja muutoinkin huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Kuulostaako mahdottomalle? Sitä se ei ole, vaikka näin periodin lopussa asetelma saattaa aiheuttaa ylimääräisiä harmaita hiuksia.

Jollekin ajatus tarkoin aikataulutetuista päivistä ja kalenterin tiiviistä seuraamisesta voi tuntua ahdistavalle, mutta kaikkeen tottuu. Eikä nyt puhuta mistään minuuttiaikataulusta, onneksi. Jo hyvissä ajoin sovitut illanvietot onnistuvat joustavan työnantajan ansiosta. Kaiken opinnoilta jäävän vapaa-ajan ei tarvitse kulua töiden parissa.

10721406_10203218201038960_716544237_n

Kalenteri auttaa pysymään ajantasalla töistä, tenteistä, sovituista tapaamisista sekä muista menoista.

Reilun vuoden opintojen ohella työskennelleenä koen kyseisen asetelman järjestely- ja asennekysymykseksi. Työnteosta opintojen ohella löytyy myös paljon positiivisia puolia. Se toki joskus estää viime hetken illanviettoihin osallistumisen ja edellyttää arjen tarkempaa aikatauluttamista, mutta se myös kerryttää arvokasta työkokemusta ja mahdollistaa paremman elintason ilman opintolainan ottamista.

Omaan töissä käymiseeni opintojen ohella on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on raha. Lisätienestit kelpaavat opiskelijalle ja ruoan ystävän mieltä lämmittää, kun ruokavalio ei koostu pelkästä nuudelista ja tonnikalasta. Joskus on jopa varaa hemmotella itseään! Toinen syyni on jo aiemmin mainitsemani työkokemuksen karttuminen. Toivon, että tulevaisuudessa hakiessani oman alani töitä työnantajat osaavat arvostaa töissä käymistäni opintojen ohella, vaikka tällä hetkellä työpaikkani ei olekaan oman alani paikka.

Opiskelut ovat minulle prioriteetti numero yksi ja töitä tehdään jaksamisen mukaan: keskimäärin kaksi vuoroa viikossa. Tarkoitus kun ei ole, että opinnot merkittävästi kärsisivät. En rehellisesti edes usko, että käyttäisin töissä viettämäni ajan opiskeluun, jos töitä ei olisi. Arvosana rivini siis tuskin muuttuisi vitosten suoraksi, jos lopettaisin työt. Toki ihmisellä on käytössään rajallinen määrä resursseja ja töihin panostaminen voi olla jossain määrin ja joissain tilanteissa pois opiskelusta. Kaikki on kuitenkin lopulta kiinni omasta kyvystä järjestää asiat.

Motivaatiota suunnata työpaikalle koulupäivän jälkeen nostaa mahtavien työkavereiden lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman tutkimuksen tulos. Tutkimuksen mukaan opintojen ohella töissä käyvät työllistyvät opintojensa jälkeen paremmin ja ansaitsevat enemmän kuin vain opiskelevat. Tieto on positiivinen paitsi töissä käyvän opiskelijan myös yrityksiä ja valtion verotuloja silmällä pitäen.

Työnantajan näkökulma

Hesburger Hatanpään ravintolapäällikkö Veera Volanen kertoo kokemustensa opiskelijoiden kanssa työskentelystä olevan positiivisia. Volasen toimipisteen kymmenestä työntekijästä neljä on opiskelijoita ja työtunteja heille kertyy 4-15 viikossa.

Volanen on itsekin työskennellyt aikaisemmin opintojensa ohella. Henkilökohtaiset kokemukset ovat myönteisiä ja opiskelijan asemassa oleminen tuoreessa muistissa.

Opiskelijoiden palkkaaminen edellyttää työnantajalta ymmärrystä siitä, että opiskelu on opiskelijan päätoimi, jolloin heidän työvuoronsa ajoittuvat pääsääntöisesti iltoihin ja viikonlopulle. Tämä täytyy ottaa huomioon suunniteltaessa henkilöstöjakaumaa. Opiskelijoiden palkkaaminen tarjoaa mahdollisuuden rakentaa henkilökunta monipuoliseksi kokonaisuudeksi, joka vastaa työnantajan tarpeita, Volanen valaisee.

Opiskelijoiden mahdollisuus tehdä pieniä tuntimääriä on joissakin tilanteissa työnantajalle ainoa ratkaisu, jos esimerkiksi olemassa oleva työntekijä haluaa vähentää tuntimääräänsä eikä tunneille löydy ottajaa omista työntekijöistä tai muista toimipisteistä. Tällöin opiskelijan palkkaaminen voi olla paikallaan: opiskelija saa lisätienestejä ja työnantaja täytettyä vapaat tunnit. Lomien aikana opiskelijat ovat usein myös halukkaita tekemään enemmän työtunteja, joka mahdollistaa viisivuorolaisten vapaapäivät tai palkattomat lomat.

Työkokemus opintojen ohella toivottavasti auttaa opiskelijoita työllistymään valmistumisensa jälkeen. Asian voi ajatella myös siltä kannalta, että opiskelijan eli mahdollisen tulevan työnantajan omat positiiviset kokemukset opiskeluiden ohella työskentelystä voivat madaltaa tulevaisuudessa omaa kynnystä palkata opiskelijoita. Tämä osaltaan voi parantaa opiskelijoiden työllistymistä tulevaisuudessa.

Opiskelijoiden palkkaamisen mukanaan tuomat haasteet ovat ratkaistavissa. Haasteita syntyy usein tenttiviikkojen, opiskelun oheistoiminnan ja erilaisten tapahtumien myötä, jotka täytyy huomioida työvuorolistoja rakennettaessa. Mitään niin isoa haastetta ei ole vielä kohdalle osunut etteikö sitä olisi saatu ratkaistua.

Molempien osapuolten joustaminen ja tilanteisiin mukautuminen ovat toimivan yhteistyön edellytyksiä. Opiskelijoiden palkkaaminen ja heidän kanssaan työskentely tuo mukanaan positiivisia haasteita, jos siihen suhtautuu positiivisesti, Volanen kiteyttää.

Korkeakouluharjoittelu Katajanokalta käsin

Viisi kuukautta sitten, toukokuun ensimmäisen maanantaiaamuna, istuin ensimmäistä kertaa metrossa matkalla tyoharjoittelupaikalleni. Tunsin oloni yhtäaikaa jännittyneeksi ja innostuneksi, sillä kolme kuuakautta kestävä harjoittelujaksoni ulkoasianministeriön viestintäyksikössä oli alkamassa. Edellisellä viikolla olin kantanut tavarani varastoon Tampereella, luovuttanut asuntoni avaimet alivuokralaiselle, palauttaut viimeiset kurssitehtävät ja ajanut matkalaukkuineni Helsinkiin.

Jo vuodenvaihteen tienoilla selaillessani ensimmäisiä harjoittelupaikkailmoituksia Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden verkkosivuilta minulle kävi selväksi, että seuraavan kesän tulisin viettämään Helsingissä. Oikeastaan kaikki itselleni ja alaani soveltuvat harjoittelupaikat sijaitsivat Pääkaupunkiseudulla.

Harjoittelupaikan löytäminen

Harjoittelupaikan löytyminen kävi kohdallani loppujen lopuksi suhteellisen kivuttomasti, lukuunottamatta yhtä todella kovassa flunssassa käytyä työhaastattelua. Jotain kuitenkin tässä kyseisessä haastattelussa flunssasta huolimatta tein oikein, sillä sain harjoittelupaikan.

Vaikka harjoittelupaikka löytyi minulla suhteellisen helposti, olisin toivonut että päätös yliopiston myöntämästä harjoittelutuesta olisi tullut hieman aikaisemmin kuin helmikuun alussa. Useaan harjoittelupaikkaan tuo harjoittelutuki vaadittiin ja useaa paikkaa myös piti hakea jo ennen helmikuuta, joten hakemuksia joutui lähettämään hieman vajain tiedoin. Onneksi, ainakin omalla kohdallani, työnantajat ymmärsivät tämän ja olivat valmiita odottamaan päätöstä harjoittelutuesta.

Kesäinen aamuaurinko ja viimeiset metrit harjoittelupaikalle.

Kesäinen aamuaurinko ja viimeiset metrit harjoittelupaikalle.

Osana työyhteisöä

Tuona toukokuisena aamuna olin siis matkalla Katajanokalle ennenmuinoin suola- ja banaanivarastona toimineeseen rakennukseen, jossa nykyisin ovat ulkoasiainministeriön viestintäyksikön tilat. Ensimmäinen päiväni harjoittelussa meni hyvin samoissa merkeissä kuin missä tahansa uudessa työpaikassa: vastaan tuli paljon uusia kasvoja, nimiä, järjestelmiä, toimintatapoja ja laitteita. Pääsin kuitenkin nopeasti kiinni päivittäisiin rutiineihin hyvän perehdytyksen  ja avulaiden työkavereiden ansiosta. Tehtäväni harjoitteluni aikana olivat monipuolisia, mielenkiintoisia ja haastavia, mutta eivät kuitenkaan liian vastuullisia juuri taloon tulleelle.

Jo ensimmäisistä päivistä lähtien koin, että olin täysipäinen työyhteisön jäsen, enkä vain se harjoittelija, joka ei tiedä mistään mitään ja jota pitää kokoajan neuvoa. Tähän varmasti vaikutti se, että ulkoministeriön diplomaatti- ja hallintoviroissa tapahtuu tehtävänkiertoa. Niin sanotuilla yleisurilla työskentelevät henkilöt vaihtavat työtehtäviään keskimäärin 3-4 vuoden välein, joko ministeriön sisällä, ulkomaanedustustosta toiseen tai ministeriön ja edustustojen välillä. Työyhteisössä on siis totuttu jatkuvaan muutokseen, perehdyttämiseen ja oppimiseen.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen?

Harjoittelujaksoni aikana opin paljon ja monelta eri alueelta. Opin asioita itsestäni, viestinnästä yleisesti ja tarkennetusti juuri ulkoasianhallinnon viestinnästä sekä yleisesti ulkoasianhallinnosta ja valtiosta työnantajana. Ehkä tärkeimpiä oppimiskokekemuksia olivat kuitenkin omien vahvuuksieni ymmärtäminen viestinnän alalla sekä tulevaisuuden työtehtävätoiveideni selkeytyminen. Tietenkin myös käytännön työ verkkoviestinnän parissa opetti paljon ja antoi myös uusia eväitä opintoihini.

Omien kokemuksieni pohjalta suosittelisin harjoittelua lämpimästi kaikille. Niin harjoittelua yleisesti, kuin ulkoasianministeriötä harjoittelupaikkana. Myös niiden, joille harjoittelujakso ei kuulu pakollisena opintosuorituksena opintoihin, kannattaa mielestäni harjoittelu suorittaa, mikäli se vain on mahdollista ja mielenkiintoa löytyy.

Oma harjoittelujaksoni oli oikein onnistunut, opettavainen ja myös kaikin puolin hyödyllinen; Istunhan edelleen, näin kaksi kuukautta harjoitteluni päättymisen jälkeen, arkiaamuisin siinä samaisessa metrossa matkalla Katajanokalle.

Kiinnostuitko harjoittelusta?

  • Tampereen yliopiston Workit.net välittä työ- ja harjoittelupaikkoja opiskelijoille ja valmistuneille.
  • Korkeakouluharjoittelusta ulkoasianhallinnossa löytyy lisätietoja ulkoasianministeriön verkkosivuilta.

Mikä ihmeen puheviestintä?

Puheviestintä tarkastelee ihmisten viestintäprosesseja ja puheviestintäkäyttäytymistä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa

Kun kertoo opiskelevansa puheviestintää, saa vastaukseksi usein kysyviä katseita. Ei, puheviestinnästä ei valmistuta puheterapeutiksi eikä liioin mihinkään tiettyyn ammattiin. Mitä se sitten oikeastaan on?

Puheviestinnässä vuorovaikutusta tutkitaan ryhmissä, kulttuureissa, henkilökohtaisissa ihmissuhteissa sekä yhteiskunnallisella tasolla. Tarkastellaan siis yksinkertaisesti tilanteita, joissa ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa.

(lisää…)

Harjoittelijana Vaasan kesäyliopistossa

Talvella 2014 silmääni osui Vaasan kesäyliopiston ilmoitus, jossa haettiin harjoittelijaa kolmeksi kuukaudeksi kesälle. Kiinnostukseni heräsi, koska olin itsekin aikanaan opiskellut kesäyliopistolla kirjallisuustieteen perusopinnot. Täysin myyty olin siinä vaiheessa, kun luin harjoittelijan työtehtävien kuvauksen. Se kuulosti sellaiselta, mistä pitäisin.

Aluksi tuntui, että erilaisia sivustoja, käyttäjätunnuksia ja työtehtäviä olisi sata erilaista. Mietin, miten muistaisin kaiken (sitten opin post-it -lappujen voiman).  Nyt lopun häämöttäessä kaikki tuntuu selkeältä, vaikka muistilappujen määrä työpöydälläni ei olekaan vähentynyt. Itse asiassa kuviot selkiintyivät kovasti jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Niin TT-kirjeet, Kurki kuin Yammerikin ovat tulleet tutuiksi. Joskus ne ovat eksyneet jopa uniin asti (onneksi kuitenkin hieman huvittavalla tavalla).

Siistinpiäkin päiviä on ollut…

(lisää…)

Tampereen yliopistosta työllistytään jo ennen valmistumista

Tampereen yliopisto

Kesätyöhaut käyvät juuri kuumimmillaan, ja kilpailu avoimista työpaikoista on kovaa. Monilla aloilla työkokemusta pidetään koulutusta tärkeämpänä, ja opiskelijoilla on kiire päästä työelämään kartuttamaan työkokemusta jo hyvinkin varhaisessa opiskeluvaiheessa. Useat opiskelijat hakeutuvat vaihteleviin työtehtäviin kokeillen työntekoa eri alojen parissa. Toiset taas pyrkivät löytämän omaa koulutustasoa vastaavia työtehtäviä niin pian kuin mahdollista.(lisää…)

Humanisti työharjoittelussa

Työharjoittelu saattaa vaatia paineensietokykyä.

Työharjoittelu on hyvä väylä oman alan töihin.

Erityisen hyvä tapa se on päästä käsiksi kulttuurialan töihin, niistä kun ei välttämättä tiedoteta työnhakijan raamatussa eli TE-toimiston mol.fi-palvelussa lainkaan.

Työharjoittelu on kaikin puolin opettava kokemus. Siinä nimittäin harjoitellaan paljon enemmän kuin vain sitä itse työtä. Ikään kuin ohimennen tulee tutustuneeksi kymmeniin oman alan osaajiin, yrityksiin ja yhdistyksiin, työskentelytapoihin tai vaikka illanviettopaikkoihin.

Samaan tuskin pääsee vaikka osallistuisi jokaisille rekrymessuille Hangosta Nuorgamiin.

Vaikka työharjoittelusta ei urkenisikaan vakituista tai edes kesätyöpaikkaa, siitä voi saada tolkuttoman määrän tuttuja nimiä ja naamoja, hyödyllisiä puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita tai ihan vaan ystäviä.

Työpuolelta etenkin freelance-pohjalta työskentelevälle (lue: enemmistölle) kontaktit ovat kaikki kaikessa. Silloin joku jossain tietää, mistä sinä tiedät, mitä osaat, miten kirjoitat. Ja kun siihen liittyvä työkeikka ilmaantuu, kenellepä sitä tarjoaisi paitsi sinulle.

Ja oppii siinä niitä töitäkin tekemään.

Kirjoittaja on työharjoittelussa Nuoren Voiman Liitossa, Nuori Voima ja Kritiikki -lehtien toimitussihteerinä.

Teksti: Sonja Pyykkö

Kuva: Wikimedia Commons

Onko meistä menestyjiksi?

Ice Live Business Forum

Satapäinen yleisö oli kerääntynyt kuulemaan menestysekspertti Brian Tracyn esitystä Ice Live Business Forumissa Tampereella.

menestyä = elää, toimia tuloksekkaasti, onnekkaasti, saavuttaa tai tuottaa hyviä tuloksia, tulla hyvin toimeen; onnistua, selviytyä, suoriutua hyvin; edistyä, kehittyä (Nykysuomen sanakirja)

Kehitystä, motivaatiota ja inspiraatiota oli tarjolla komea kattaus Tampereella tammikuun lopussa, kun Ice Live Business Forum parkkeerasi kahdeksi päiväksi Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen. Superlatiivit lentelivät, kun maailman parhaimmat, vaikutusvaltaisimmat ja tunnetuimmat puhujat johdattelivat yleisön menestyksen saloihin. Lavalle astuivat muun muassa Brian Tracy, Bruce Dickinson, Elastinen, Seth Godin ja Antti Herlin.

Liike-elämän gurujen resepti menestykseen oli pohjimmiltaan melko yksinkertainen: hyppysellinen päättäväisyyttä, ripaus rohkeutta ja reilusti positiivisuutta.

Monet korostivat tavoiteasetannan merkitystä. Kun olet päättänyt mitä tahdot, mieti miten pääset maaliin. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty ainoastaan, jos suunnitelma saadaan toteutettua. Ota pieni askel kerrallaan, mutta ota se. Rohkene yrittää ilman pelkoa epäonnistumisista, sillä Godinin sanoin ”mikäli epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, ei ole onnistuminenkaan”.

Ehkä näin perisuomalaisen sielunmaiseman kannalta tärkein opetus pulppusi Elastisen suusta: ”Hyvä meininki on uusi katu-uskottavuus”. Viime vuoden positiivisin suomalainen korosti, että innostus vie pitkälle, mutta totesi samaan hengenvetoon, etteivät positiivisuus ja energisyys tule itsestään, vaan niiden eteen tulee tehdä töitä.

Yksinkertaisuudestaan huolimatta resepti vaatii onnistuakseen kotikokilta melkoisesti. Menestyksen tien varrelle mahtuu sen verran monta pohjaan palanutta keitosta, että päättäväisyys, rohkeus ja positiivisuus ovat eittämättä koetuksella. Monen unelmansa saavuttaneen matka olisi varmasti loppunut lyhyeen ilman lähipiiriltä saatua tukea ja kannustusta.

Väistämättä nousee myös mieleen, että yksi salainen ainesosa jäi menestystä haalineilta puhujilta mainitsematta. Tässä kohtaa onkin syytä palata menestymisen määritelmään: ”elää, toimia tuloksekkaasti, onnekkaasti”. Onnekkuus on siis ainakin Nykysuomen sanakirjan mukaan yksi menestyjän tunnusmerkeistä.

Turha silti jäädä kotiin surkuttelemaan, mikäli et ole koskaan saanut kolmen suoraa hedelmäpelissä. Lähde päättäväisesti kohti tavoitettasi, askel kerrallaan, hymyssä suin. Onni voi odottaa jo kulman takana.

Tai ehkä vasta seuraavan kulman.

Tai sitä seuraavan.

 

Teksti ja kuva: Petra Mursu

Vastuullisuuden paikkaa etsimässä

Mikä saa yli 40 hengen porukan, koostuen niin opiskelijoista, opettajista, tutkijoista kuin yritysedustajista, kokoontumaan yhteen tammikuisena pakkaspäivänä? Vastauksia voi olla useita, mutta me kerromme niistä yhden. Kyseessä on siis Vastuullisuuden paikka liiketoiminnassa -keskustelu- ja verkostoitumistilaisuus, joka järjestettiin torstaina 30. tammikuuta Linna-rakennuksessa. Tilaisuuden järjestäjätahoina toimivat Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan opintosuunta, vastuullisen liiketoiminnan ainekerho Shangri-La sekä Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut. Tapahtuman kantavana teemana oli tulevaisuuden asiantuntijuus ja osaamistarpeet vastuullisen liiketoiminnan saralla.

vastuullisuuspaneeli_opiskelijablogi

Vastuullisuuspanelistit. Kuvassa vasemmalta Matias Laine, Harri Kallio, Marita Valkonen sekä Matti Eskola.

Vastuullisen liiketoiminnan opintosuunnan johtaja Johanna Kujala aloitti tilaisuuden esittämällä vastuullisen liiketoiminnan opintosuunnan tarjoamia kursseja opiskelijoille ja yhteistyö- tai projektimahdollisuuksia yrityksille. Tämä jälkeen vastuullisuus-teemaan paneuduttiin paneelikeskustelussa, joka koostui nelihenkisestä panelistijoukosta ja puheenjohtajasta. Panelisteina toimivat kliiniseen lääketutkimukseen ja liiketoiminnan kehittämispalveluihin keskittynyt FinnMedi Oy:n toimitusjohtaja Matti Eskola, toimitusjohtaja Harri Kallio Pirkanmaan Jätehuolto Oy:stä, turve- ja puupolttoainetuotannostaan tunnetun VAPO Oy:n Environmental Manager Marita Valkonen ja tutkijatohtori (SA) Matias Laine Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta. Paneelikeskustelua luotsasi vastuullisen liiketoiminnan maisteriopiskelija Peppiina Ahokas.

Kun mukaan oli saatu eri alojen edustajia, vastuullisuuskeskustelu sai monia ulottuvuuksia. Tämä johti siihen, että kukin panelisti korosti niitä vastuullisen osa-alueita, jotka oman yrityksen kannalta ovat keskeisimpiä. VAPO Oy:n Marita Valkonen painotti odotetusti vastuullista turvetuotantoa ja FinnMedi Oy:n Matti Eskola puheessa toistuivat tutkimuseettiset kysymykset. Harri Kallio Pirkanmaan Jätehuolto Oy:stä korosti puheessaan monopoliyhtiön erilaisia lähtökohtia toimia vastuullisesti.

Alan osaajille on tarvetta tulevaisuudessa

Paneelissa saatiin paljon keskustelua aikaan siitä, miten yritykset näkevät vastuullisuuden merkityksen yrityksissä tänä päivänä. Opiskelijan näkökulmasta oli mielenkiintoista kuulla työelämän edustajien ajatuksia siitä, mikä on vastuullisen liiketoiminnan erityisosaajien asema tulevaisuuden työelämässä. Panelistien viesti oli yksikantainen, ja heidän näkemyksensä mukaan alan osaajille nähtiin tarvetta tulevaisuudessa. Vastuullinen liiketoiminta nähdään yleisesti tärkeänä toimintona, jonka pitäisi olla sidottuna jokaiseen työntekijään ja -tehtävään, mutta erityisille yritysvastuuhenkilöille ja/tai tiimeille, jotka päätoimisesti vastaavat yritysvastuu asioista, ei kuitenkaan nähty tarvetta.

h_hytonen_opiskelijablogi

Hanna Hytönen oli tyytyväinen siihen, että paneelikeskustelu otti kantaa myös opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksiin vastuullisen liiketoiminnan saralla.

Yritykset, jotka eivät näe tarvetta palkata henkilöstöä toimimaan pelkästään näiden kysymysten parissa, voivat vaihtoehtoisesti investoida koulutuksiin, jotka kartuttavat henkilöstön tietoutta yritysvastuusta. Vastuulliseen liiketoimintaan erikoistuneet yritykset koostuvat ammattilaisista, jotka voivat auttaa yrityksiä kehittymään näissä asioissa. Opiskelijoiden tulevaisuutta hahmoteltiinkin osana organisaatioita, joiden kautta he tarjoavat erityisosaamistaan yritysten käyttöön.

Yleisöstä noin puolet oli opiskelijoita. Haastattelukierros kertoi, että opiskelijat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä tilaisuuden antiin. Paneelikeskustelu herätti jonkin verran yllätystä, kun yritysten edustajat eivät suoranaisesti nähneet vastuulliseen liiketoimintaan tähtäävässä osaamisessa suoranaista työllistymismahdollisuutta.

Panelistien mukaan suurin anti työelämään yliopistosta valmistuneella on nimenomaan valmiudet hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja tuoda niihin tuoreita näkökohtia, miksei myös kestävään liiketoimintaan painottuvia. Toisaalta osallistuneista opiskelijoista oli kuitenkin mielenkiintoista kuulla, miten panelistit näkivät monipuolisia työllistymismahdollisuuksia liiketoiminnan vastuukonsultoinnissa. Opiskelijoista olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös sellaisten yritysten näkökantoja, joiden ydintoiminta ei ole yhtä yleishyödyllistä.

Vastuullisuus – vain yhden asian liike?

Keskustelun perusteella yritysvastuuta tarkasteltiin melko kapeasti vain yhden asian liikkeenä. On ymmärrettävää, että erilainen liiketoiminta vaatii erilaista fokusta, mutta laajempi tarkastelu olisi varmasti ollut mahdollista. Lisäksi keskusteluun olisi kaivannut hieman kriittisyyttä, sekä keskustelua siitä mitä voisi tehdä toisin. Nyt keskustelu jäi melko pintapuoliseksi olemassa olevien hyvien asioiden kertaukseksi.

Erityisesti paneelista jäi mieleen tutkijatohtori (SA) Matias Laineen esiin nostama mielenkiintoinen kysymys siitä voiko liiketoiminta yksinkertaisesti jo lähtökohdiltaan olla vastuullisuuden periaatteiden vastaista. Voidaankin miettiä, onko olemassa yrityksiä joiden pelkkä olemassaolo on moraalisesti arveluttavaa? Esimerkkinä voidaan ajatella tupakkatehtaita, jotka tarjoavat asiakkailleen tuotetta, jolla tiedetään olevan monia terveyttä vaarantavia ominaisuuksia. Voisivatko yritykset, joiden liiketoiminta itsessään on kyseenalaista mahdollisesti kompensoida toimintaansa jotenkin? Voisiko vastaavankaltaisilla yrityksillä olla moraalinen velvoite toimenpiteisiin oikeuttaakseen toimintansa, vaikka liiketoiminnan ydin itsessään olisikin hyvin kyseenalaista.

Teksti ja kuvat:
Maria Inha, Katariina Joki, Teija Kohvakka ja Noora Rinta-Koivula