Kirjoitukset avainsanalla opiskelu

Ketä kiinnostaa?

Puolitoista vuotta sitten aloitin opinnot Tampereen yliopistossa. Olin tullut yliopistoon suoraan lukiosta. Lukiossa opiskeli noin 500 muuta lukiolaista minun lisäkseni, mutta silti tunnistin suurimman osan kasvojen perusteella. Kaikki opettajat, jotka opettivat minua, tiesivät nimeni. Jälkikäteen ajateltuna asiaa voisin sanoa, että lukioaikani oli tuttua. Pidin siitä, että minut tunnistettiin ja tunnistin muut.

Kun aloitin opiskelemaan yli 15 000 opiskelijan yhteisössä, olin jotakuinkin shokissa. En tunnistanut ketään eikä kukaan tunnistanut minua. Olin vain yksi muiden joukossa ja ajatus siitä kauhistutti.

Ensimmäisellä luennolla yliopistourani aikana luennoitsija ilmoitti, että häntä ei kiinnosta istummeko luennolla vai emme. Häntä ei kiinnostanut opimmeko vai emme. Jos luennoitsija olisi saanut päättää, maisterin papereita myytäisiin pääaulassa kymmenen euron pilkkahintaan.

Ei siis ole ihme, että minulla kesti kauan sopeutua yliopistoon ja yliopiston opetustyyliin. Tuskastelen vieläkin joskus sen kanssa, että miksi asiat hoidetaan tällä tavalla. Me opiskelijat olemme professoreille, luennoitsijoille ja opettajille harmaata massaa, jolle pitää luennoida, jotta työtunnit täyttyvät. Kaikessa on joustonvaraa. Deadlineja voi siirtää ja sähköisiä tenttejä voi suorittaa juuri silloin kuin itsestä siltä tuntuu. Aina voi saada uuden mahdollisuuden ja kaikesta voi sopia. Yliopistossa ei ole olemassa kuria. Ketään ei kiinnosta miten opiskelet ja miten pärjäät. Ketään ei kiinnosta kuka sinä olet.

Tietysti tälle välinpitämättömyydelle, kasvottomuudelle, joustavuudelle ja kurittomuudelle on monta selitystä. Asiasta keskusteltaessa esille nousevat muun muassa seuraavat teemat: huono taloudellinen tilanne, opetusbudjetin ylittyminen, akateeminen vapaus, isot opeturyhmät. Minulle kuitenkin yksi selitys nousee yli muiden.

Ilman tätä vierauden ja kiinnostamattomuuden ilmapiiriä, emme oppisi ottamaan vastuuta omista elämistämme tai opiskeluistamme. Koko yliopistourani on opettanut minulle sen, että ketään ei oikeasti kiinnosta opiskeluni, tulevaisuuteni tai se, että minkä arvosanan saan mediahistorian kurssista. Asialla on merkitystä vain minulle.

Minä olen oman opiskeluni herra. Ala-asteesta lähtien opettajat ovat jankuttaneet lukemattomia kertoja, että emme kirjoita esseitä tai tee kokeita opettajaa, vanhempiamme tai kavereitamme varten, vaan itseämme varten. Olen vasta kuitenkin yliopisto-opiskeluissani tajunnut kyseisen lauseen todellisen merkityksen. Kaikki mitä täällä teen on minulle hyödyksi. Voin ottaa niin paljon yliopistosta irti kuin vain ikinä haluan. Voin käydä kaikki kurssit läpi tai suorittaa vain pakollisen opintopistemäärän. Onneksi koin ahaa-elämyksen, sillä ilman sitä, opiskelu yliopistossa olisi paljon tuskallisempaa ja hyödytöntä.

Yliopisto on kliseisesti sanottuna elämänkorkeakoulu. Opimme täällä aivan uudella tavalla akateemisista asioista, mutta myös muista ihmisistä ja itsestämme. Viisi vuotta on pitkä aika. Monen elämä saakin yliopisto-opiskelujen aikana aivan uuden suunnan. Kukaan täältä valmistuva ei varmastikaan voi sanoa, ettei olisi oppinut mitään. Lähdemme täältä muuttuneina, enemmän tai vähemmän valmiina tulevaisuuden haasteisiin. Omalla asenteellani ja motivaatiollani voin vaikuttaa siihen miten ja millaisena täältä lähden.

Vastauksena otsikon kysymykseen: minua kiinnostaa. Minua kiinnostaa, mitä täällä teen, koen, opin. Minua kiinnostaa miten elän aikani yliopistossa ja miten suhtaudun muihin ihmisiin. Minua kiinnostaa millaisena täältä lähden. Ennen kaikkea minua kiinnostaa minä.

La linguistique contrastive: un cours vraiment utile // Kontrastiivinen kielitiede – todella hyödyllinen kurssi

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen kielten opiskelusta? Epäsäännöllisiä verbejä ja muita ihanaisia kielioppien erikoispiirteitä? Järkyttävä määrä työtä ja surkea määrä opintopisteitä? Ei siis paljon mitään. 

Kurkista kurssille

Mysteerin selvittämiseksi Pressiklubi metsästi käsiinsä Elina Puumalaisen, 21-vuotiaan ranskan kielen opiskelijattaren, ja pyysi tätä valitsemaan mielesensä kurssin, jonka saloja valottaisi.
Tällä kertaa kurssikurkistuksissa pääsemme siis tutustumaan ranskan kontrastiivisen kielitieteen kurssiin (RANAV2), josta saa kokonaista 5 opintopistettä.

(lisää…)

Arjen käsikirjoitus

 

Arki. Se viikonlopun pullan tuoksun sijasta pakkopullalla suuren osan elämästämme täyttävä pakollinen paha: työ, opinnot, siivoaminen, laskujen maksaminen, pakollisten asioiden, kuten kaupassa käynnin hoitaminen ja eläminen kellon orjana. Unohtamatta niitä kuuluisia maanantaiaamuja, etenkin marraskuisia sellaisia, kun kellon soidessa ulkona näyttää olevan keskiyö ja parhaalta vaihtoehdolta tuntuisi vain vetää peitto korviin.

Suuri osa elämästämme on arkea: töissä puurtamissa, koulussa opiskelua ja esimerkiksi lasten (tai omien) jälkien siivoamista. Kesäloman jälkeen sitä kuitenkin monesti kuulee ihmisten jo odottavan arkeen palaamista, tekemisen meiningin löytämistä ja kesäkilojen karistamista vyötäröltä. Jotakin houkuttavaa arjessa on siis oltava, ainakin ajatustasolla. Viimeistään lokakuussa aletaankin sitten jo haikailla lomalle.

Onko arjen pakko olla sieltä syvältä? Onko okei odottaa jatkuvasti vapaapäivää, viikonloppua, joululomaa, kesälomaa tai eläkepäiviä? Jos nauttii vain lomista ja viikonlopuista, reilusti yli puolet 365 päivästä vuodessa menee hukkaan.(lisää…)

Työskentelisitkö opintojen ohella, jos se ei olisi toimeentulon kannalta olennaista?

Tätä kysymystä olen miettinyt usein. Olen työskennellyt opintojeni ohella koko sen ajan, minkä olen opiskellut yliopistossa. Työskentely opintojen ohella ei ole  mitenkään erikoista tai harvinaista, vaan yli puolet korkeakouluopiskelijoista tekee töitä opintojensa ohessa. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2012 58% prosenttia korkeakouluopiskelijoista työskenteli joko osa- tai kokoaikaisesti opintojensa ohella lukukausien aikana. Mikä sitten saa opiskelijat lisäämään työtaakkaansa opintojensa lisäksi tekemällä myös töitä?

Hyvä työelämä hakusessa

(lisää…)

Jännittävää

Kurkista kurssilleKaikki yliopisto-opiskelijat joutuvat kohtaamaan sen. Se on edessä väistämättä ja ilman sitä ei täältä tutkinto kädessä voi kävellä pois. Se voi olla toisille yliopiston helpoin juttu, kun taas toisille siitä voi muodostua ylitsepääsemätön este. Nimittäin kieli- ja viestintäopintojen Puheviestinnän perusteet-kurssi.

Kävin tutustumassa Puheviestinnäin perusteet/ Viestintärohkeuden ryhmä-kurssiin. Kurssi on opetusohjelman mukaan tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka eivät ole uskaltautuneet muille suullisen viestinnän kursseille. Sinne ovat tervetulleita kaikki, jotka kokevat tarvitsevansa apua puhetilanteista selviämiseen, pääaineesta riippumatta. Tämän syksyn kurssin vastaavan opettajan, Piia Jokirannan, mukaan kurssille on tarvetta. Kurssi lanseerattiin Tampereen yliopistossa viime lukuvuonna ja se on tullut jäädäkseen. Osallistujia on siitä huolimatta vielä ollut vähän, mitä Jokiranta selittää sillä, että opiskelijat eivät vielä ole löytäneet kurssia.

Opiskelijat kertoivat hakeutuneensa kurssille, koska kokevat esiintymistilanteet epämukaviksi ja ahdistaviksi. Omana itsenä oleminen esiintymistilanteessa on vaikeaa, miltei mahdotonta. Joillakin on ikäviä kokemuksia aiemmista esiintymistilanteista ja siksi esiintyminen tuntuu epämieluisalta. Yleisin syy kuitenkin on pelko epäonnistumisesta.

Jokiranta kuvailee monen kokevan esiintymistilanteen olevan arviointia, suoritusta, jotain niin erityistä, johon ei ole totuttu ja joka kauhistuttaa. Keskeinen keino päästä yli jännityksestä ja pelosta viestintätilanteissa on se, että tajuaa ettei ole jännityksensä kanssa yksin. Kurssilla on helpottavaa huomata, että esiintyminen tuottaa muillekin jännitystä ja ahdistusta.

Kuva: someintrestingfacts.net

Kuva: someintrestingfacts.net

Jokirannan mukaan on tärkeää sisäistää, että jännittäminen on normaalia. Hän myös itse myöntää jännittävänsä. Jännityksen kanssa on mahdollista oppia elämään ja sitä voi myös opetella hallitsemaan. Kurssilta saa varsinkin paljon työkaluja, joilla jännitystä voidaan työstää.

Kurssi suoritustapa on samanlainen kuin muissakin samalla nimellä kulkevilla kursseilla. Pidetään puheita, harjoitellaan viestintätilanteita ja arvioidaan tilanteita ryhmissä tai pareittain. Tahti on vain hieman rauhallisempi ja jokaisen yksilöllinen tarve pyritään ottamaan paremmin huomioon. Kurssi järjestetään yhteistyössä YTHS:n ja yliopiston opintopsykologin kanssa. Opintopsykologi tai YTHS:n edustaja käy puhumassa yhdellä luennolla sekä YTHS:n fysioterapeutti vierailee luennolla auttaen rentoutuksen kanssa. Opiskelijoiden mukaan varsinkin rentoutus- ja hengitysharjoitukset olivat erityisen hyödyllisiä ja auttoivat jännittämisen hallinnassa.

Haastattelemani kurssille osallistuneet opiskelijat suosittelivat kurssia ehdottomasti kaikille, jotka kokevat tarvitsevansa tukea esiintymisen kanssa. Kurssilla on opiskelijoiden mukaan mukavampi ja rennompi ilmapiiri, sillä kaikiki tiedostavat oman ja toistensa jännittämisen. Muilla puheviestinnän kursseilla osa opiskelijoista on kokenut olonsa yksinäiseksi esiintymispelkonsa takia ja ovat jättäneet kurssin kesken. Tässä ryhmässä tuetaan toisia ja opetellaan ymmärtämään muiden ihmisten reaktioita, ja välttämään niiden väärintulkintaa.

 Ensi periodissa alkaa toinen viestintärohkeuden ryhmä, jota vetää puheviestinnän yliopisto-opettaja Anna Ku

itunen. Kurssille kannattaa hakeutua, jos kokee tarvetta saada rohkaisua viestintätilanteisiin.

Elämänkoulussa

legs up portoroz

Vaihto antaa uusia näkökulmia, esimerkiksi selällään Välimeren rannalla. Portoroz, Slovenia.

Opiskelijavaihdosta näkökulmia opintoihin ja elämään

Yliopisto-opinnot antavat tiedot ja taidot akateemiselle uralle, valmentavat meitä työelämään, kehittävät erilaisia taitoja ja opettavat elämään. Näiden taitojen kartuttamiseen yliopisto tarjoaa monia mahdollisuuksia ja erityisesti elämään oppimisessa yksi vaihtoehdoista on kansainvälinen vaihto-opiskelu.

Itse vietin oman vaihtoni viime keväänä Slovenian Ljubljanassa. Läksin vaihtoon monestakin syystä; saadakseni kokemuksen toisessa maassa ja kulttuurissa asumisesta, kehittääkseni kielitaitoani, kohdatakseni uusia ystäviä, viettääkseni aikaisen ja lämpimän kevään Välimeren rannalla sekä kokeakseni, millaista on opiskella aivan toisen maan yliopistossa. Balkanilla tai Balkanin ja Keski-Euroopan reunalla asuminen osoittautui sekä ennakkoluulojani helpommaksi ja luontevammaksi että samalla muutamin yllättävin tavoin haastavaksi. Useimmissa tapauksissa ”ei se oo niin justiinsa” -asenne kyllä helpotti asioiden hoitamista, sillä esimerkiksi kaupat olivat auki usein n. 15 minuuttia myöhempään ja bussikuskit odottivat aina kyytiin juoksijoita. Toisaalta toimistoissa luukulta toiselle saman paperin kanssa juoksemista sai harrastaa, sillä oikeastaan mikään paperi ei ollut täytettävissä tai palautettavissa netissä.

Ljubljanan yliopistossa oli paljon hyviä juttuja ja monien asioiden sopiminen luonnistui erittäin helposti. Kurssien taso vaihteli suuresti, mutta suurin osa kursseista oli mielenkiintoisia ja opettavaisia. Ljubljanan yliopistossa oli kuitenkin myös muutamia, ainakin vaihtarin silmiin ei niin toimivia käytäntöjä, joiden kautta opin arvostamaan Tampereen yliopiston itsestäänselvyyksiä aivan uudella tavalla. Esimerkiksi vapaasti valittavat opinnot yli tiedekuntarajojen, tuutorointi ja kv-tuutorointi sekä sähköiset ilmoittautumisjärjestelmät ja niinkin yksinkertainen asia kuin tietokoneluokat ja tulostuskiintiö ovat ehdottomasti asioita, joista meidän Tampereen yliopistossa opiskelevien kannattaa olla onnellisia.

Epävarmuuden sietokyky ja muita oppeja

Voin ehdottomasti sanoa oppineeni monenlaista ja myös paljon aivan uusia asioita. Esimerkiksi opin paljon englantia ja muutaman sanan Sloveniaakin. Opin myös sietämään epäjärjestystä ja epätietoisuutta. Lähinnä tätä opettivat etelä-eurooppalaiset vaihtarikaverit, joiden kanssa sovitut ajankohdat useimmiten poikkesivat suomalaisesta suhteellisesta täsmällisyydestä. Epätietoisuuden sietoon sain oppitunteja myös esimerkiksi paikalliseen ja erityisesti italialaiseen maantie- ja parkkeerauskulttuuriin ratin takaa tutustuessa.

IMG_5764

”Hakuna matata – ei huolia” Elämänviisauden äärellä Terhi, Kasia ja Alba. Bohinj, Slovenia.

Epävarmuutta joutui sietämään monin tavoin myös asumisjärjestelyissä, sillä ensin asuin yksityisomisteisessa asunnossa, jossa milloin ei tullut kuumaa vettä, milloin meni sähköt oikosulusta sulaneen valaisimen takia tai asuntomme sisältö yritettiin vuokralaisista riippumattomista syistä ulosottaa. Esimerkiksi edellä mainituista seikoista johtuen muutin vaihdon loppupuolella opiskelija-asuntolaan, jossa puolestaan yhteiset tilat kuten keittiöt ja vessat saattoivat milloin minäkin aamuna olla käyttökelvottomassa kunnossa tai ennakoimaton herätys tapahtui aamu-neljältä Macarenan tahtiin. Toisaalta kaiken tämän myötä luonnollisesti sotkun- ja melunsietokyky kehittyi melko korkeaksi.

Varmasti olennaisimmat vaihdosta karttuneet opit liittyvätkin omaan elämänhallintaan, kuten taitoon olematta välittämättä (niin paljon) turhista. Asiat kyllä tuppaavat sujumaan aina parhain päin. Lisäksi toki opin paljon pikkujuttuja, kuten laittamaan vaihtariystävieni maiden perinneruokia, sietämään karaokea, heittämään kengät puhelinlangalle sekä esimerkiksi tulemaan toimeen hyvin vähällä tarpeistolla ja muutamalla vaatekerralla: eihän minulla ollut mukana kuin matkalaukullinen vaatteita.

Vaihdon valloittavuudesta ja vähän Sloveniastakin

Sitten vielä lopuksi muutama sana rakkaasta Sloveniasta ja vaihto-opiskelusta ylipäätään. Sloveniaan ei vain voinut olla mieltymättä ja vaihto-kokemuksista huumautumatta. Saattaisihan sitä toki oppia samat asiat kotimaan kamarallakin, mutta ainakin itse olin vaihdossa paljon avoimempi uusille asioille ja annoin elämän uudessa ympäristössä opettaa minua aivan eri tavalla.

IMG_5051

Ljubljanica-joen vartta Ljubljanan keskustassa.

Sloveniassa kaikkea tuntui olevan juuri sopivassa suhteessa, sillä siellä on paljon nähtävää ja koettavaa Alpeista ja turkoosinsinsistä järvistä Välimeren rantaan. Myös jäätä, räntää ja vesisadetta oli sopivassa suhteessa auringonpaisteeseen ja lämpöön. Pääkaupunki Ljubljana puolestaan on vähän niin kuin Tampere, mutta lämpimämpi, eloisampi ja värikkäämpi. Kylmää ja jäistä tammikuuta lukuun ottamatta kaupunki oli aurinkoinen ja täynnä elämää: musiikkia ja katutaidetta on joka puolella, kulttuuritapahtumia ympäri kaupunkia ja joen varren kahvilat toivat tunnelmaa kaupungin sydämeen. Ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat hyvää englantia. Lisäksi kulkeminen niin kaupungissa kuin koko maassa oli äärettömän helppoa: välimatkat kaikkialle olivat lyhyitä, joten kaupungissa pääsi jalan melkein minne vain ja lisäksi bussit kulkivat läpi yön ilman yömaksua. Käytetyn pyöränkin sai ostettua helposti parilla kympillä. Kimppakyydeillä ja erittäin edullisella autonvuokraamisella matkustelu maassa ja maan rajojen ulkopuolella oli puolestaan helppoa, nopeaa ja edullista.

Vaihto osoittautui yhdeksi parhaista kokemuksistani ja lähteminen päätökseksi, jota en katunut hetkeäkään. Puoli vuotta hurahti kuin siivillä. Suurin osa vaihtoajasta oli erilaisten kokemusten ilotulitusta ja vaikka jokainen hetki ei juuri silloin olisikaan tuntunut auvoisalta ja onnekkaalta, juuri nuo hetket ja ongelmatilanteiden selvittäminen kasvattivat. Suosittelen siis tarttumaan tilaisuuteen, keräämään rohkeutta ja hyppäämään vaihdon tarjoamiin kokemuksiin! Sekä ehdottomasti jättämään gradun ja muut kotimaan koulu- ja työhommat kotiin ja keskittymään vaihtarielämään ja ulkomailla elämiseen täysillä. Vaihto on ehdottomasti kokemus jota suosittelen ihan jokaiselle: se on elämänkoulu, josta selviytyminen antaa sekä uskoa omiin päätöksiin, kehittää kielitaitoa, antaa uusia kokemuksia että opettaa sinusta itsestäsi.

Siispä, jollet jo ole omaa vaihtoasi suorittanut, ota hommasta koppi ja kurkkaa hakuajat seuraaviin vaihtoihin, vaihtoinfot ja vaihtotarinat täältä.

IMG_6902

Jätimme vaihdossa tallatut kenkämme Ljubljanaan, kuten oli tehnyt moni muukin.

Teksti ja kuvat: Terhi Meriläinen

Opiskelun ja töiden yhdistäminen, kaksi näkökulmaa

Työnteko opiskeluiden ohella voi parhaimmillaan olla järjestely, josta sekä työnantaja että opiskelija hyötyvät. Järjestely voi lisäksi parantaa opiskelijoiden työllistymistä opintojen jälkeen sekä auttaa luomaan uusia työpaikkoja opiskelijoille.

Opiskelijan näkökulma

”Mulla on töitä, en pääse”. Kuulostaako tutulle? Kuulutko niihin opiskelijoihin, jotka opintojensa ohella hankkivat lisätienestejä esimerkiksi pikaruokaravintoloiden henkilökuntana, liikehuoneistojen siivoojina, kauppojen myyjinä tai puhelinmyyjinä? Itse  nostan käteni ilmaan ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla.

Aloitin hampurilaisravintolassa työskentelyn ylioppilaskirjoitusten jälkeen huhtikuussa 2012. Näiden kahden ja puolen vuoden aikana kaupunki ja toimipiste ovat vaihtuneet kertaalleen ja syksyllä 2013 mukaan astuivat puheviestinnän opinnot Tampereen yliopistossa.

Luennoille osallistumisen ja töissä käymisen rinnalla minun täytyy ennättää kirjoittaa esseitä kotoa käsin, kahlata tenttikirjoja läpi ja etsiä aika ryhmätöille. Vapaa-ajalla pitäisi ehtiä vielä harrastaa, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja muutoinkin huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Kuulostaako mahdottomalle? Sitä se ei ole, vaikka näin periodin lopussa asetelma saattaa aiheuttaa ylimääräisiä harmaita hiuksia.

Jollekin ajatus tarkoin aikataulutetuista päivistä ja kalenterin tiiviistä seuraamisesta voi tuntua ahdistavalle, mutta kaikkeen tottuu. Eikä nyt puhuta mistään minuuttiaikataulusta, onneksi. Jo hyvissä ajoin sovitut illanvietot onnistuvat joustavan työnantajan ansiosta. Kaiken opinnoilta jäävän vapaa-ajan ei tarvitse kulua töiden parissa.

10721406_10203218201038960_716544237_n

Kalenteri auttaa pysymään ajantasalla töistä, tenteistä, sovituista tapaamisista sekä muista menoista.

Reilun vuoden opintojen ohella työskennelleenä koen kyseisen asetelman järjestely- ja asennekysymykseksi. Työnteosta opintojen ohella löytyy myös paljon positiivisia puolia. Se toki joskus estää viime hetken illanviettoihin osallistumisen ja edellyttää arjen tarkempaa aikatauluttamista, mutta se myös kerryttää arvokasta työkokemusta ja mahdollistaa paremman elintason ilman opintolainan ottamista.

Omaan töissä käymiseeni opintojen ohella on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on raha. Lisätienestit kelpaavat opiskelijalle ja ruoan ystävän mieltä lämmittää, kun ruokavalio ei koostu pelkästä nuudelista ja tonnikalasta. Joskus on jopa varaa hemmotella itseään! Toinen syyni on jo aiemmin mainitsemani työkokemuksen karttuminen. Toivon, että tulevaisuudessa hakiessani oman alani töitä työnantajat osaavat arvostaa töissä käymistäni opintojen ohella, vaikka tällä hetkellä työpaikkani ei olekaan oman alani paikka.

Opiskelut ovat minulle prioriteetti numero yksi ja töitä tehdään jaksamisen mukaan: keskimäärin kaksi vuoroa viikossa. Tarkoitus kun ei ole, että opinnot merkittävästi kärsisivät. En rehellisesti edes usko, että käyttäisin töissä viettämäni ajan opiskeluun, jos töitä ei olisi. Arvosana rivini siis tuskin muuttuisi vitosten suoraksi, jos lopettaisin työt. Toki ihmisellä on käytössään rajallinen määrä resursseja ja töihin panostaminen voi olla jossain määrin ja joissain tilanteissa pois opiskelusta. Kaikki on kuitenkin lopulta kiinni omasta kyvystä järjestää asiat.

Motivaatiota suunnata työpaikalle koulupäivän jälkeen nostaa mahtavien työkavereiden lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman tutkimuksen tulos. Tutkimuksen mukaan opintojen ohella töissä käyvät työllistyvät opintojensa jälkeen paremmin ja ansaitsevat enemmän kuin vain opiskelevat. Tieto on positiivinen paitsi töissä käyvän opiskelijan myös yrityksiä ja valtion verotuloja silmällä pitäen.

Työnantajan näkökulma

Hesburger Hatanpään ravintolapäällikkö Veera Volanen kertoo kokemustensa opiskelijoiden kanssa työskentelystä olevan positiivisia. Volasen toimipisteen kymmenestä työntekijästä neljä on opiskelijoita ja työtunteja heille kertyy 4-15 viikossa.

Volanen on itsekin työskennellyt aikaisemmin opintojensa ohella. Henkilökohtaiset kokemukset ovat myönteisiä ja opiskelijan asemassa oleminen tuoreessa muistissa.

Opiskelijoiden palkkaaminen edellyttää työnantajalta ymmärrystä siitä, että opiskelu on opiskelijan päätoimi, jolloin heidän työvuoronsa ajoittuvat pääsääntöisesti iltoihin ja viikonlopulle. Tämä täytyy ottaa huomioon suunniteltaessa henkilöstöjakaumaa. Opiskelijoiden palkkaaminen tarjoaa mahdollisuuden rakentaa henkilökunta monipuoliseksi kokonaisuudeksi, joka vastaa työnantajan tarpeita, Volanen valaisee.

Opiskelijoiden mahdollisuus tehdä pieniä tuntimääriä on joissakin tilanteissa työnantajalle ainoa ratkaisu, jos esimerkiksi olemassa oleva työntekijä haluaa vähentää tuntimääräänsä eikä tunneille löydy ottajaa omista työntekijöistä tai muista toimipisteistä. Tällöin opiskelijan palkkaaminen voi olla paikallaan: opiskelija saa lisätienestejä ja työnantaja täytettyä vapaat tunnit. Lomien aikana opiskelijat ovat usein myös halukkaita tekemään enemmän työtunteja, joka mahdollistaa viisivuorolaisten vapaapäivät tai palkattomat lomat.

Työkokemus opintojen ohella toivottavasti auttaa opiskelijoita työllistymään valmistumisensa jälkeen. Asian voi ajatella myös siltä kannalta, että opiskelijan eli mahdollisen tulevan työnantajan omat positiiviset kokemukset opiskeluiden ohella työskentelystä voivat madaltaa tulevaisuudessa omaa kynnystä palkata opiskelijoita. Tämä osaltaan voi parantaa opiskelijoiden työllistymistä tulevaisuudessa.

Opiskelijoiden palkkaamisen mukanaan tuomat haasteet ovat ratkaistavissa. Haasteita syntyy usein tenttiviikkojen, opiskelun oheistoiminnan ja erilaisten tapahtumien myötä, jotka täytyy huomioida työvuorolistoja rakennettaessa. Mitään niin isoa haastetta ei ole vielä kohdalle osunut etteikö sitä olisi saatu ratkaistua.

Molempien osapuolten joustaminen ja tilanteisiin mukautuminen ovat toimivan yhteistyön edellytyksiä. Opiskelijoiden palkkaaminen ja heidän kanssaan työskentely tuo mukanaan positiivisia haasteita, jos siihen suhtautuu positiivisesti, Volanen kiteyttää.

Mikä ihmeen puheviestintä?

Puheviestintä tarkastelee ihmisten viestintäprosesseja ja puheviestintäkäyttäytymistä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa

Kun kertoo opiskelevansa puheviestintää, saa vastaukseksi usein kysyviä katseita. Ei, puheviestinnästä ei valmistuta puheterapeutiksi eikä liioin mihinkään tiettyyn ammattiin. Mitä se sitten oikeastaan on?

Puheviestinnässä vuorovaikutusta tutkitaan ryhmissä, kulttuureissa, henkilökohtaisissa ihmissuhteissa sekä yhteiskunnallisella tasolla. Tarkastellaan siis yksinkertaisesti tilanteita, joissa ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa.

(lisää…)

Bioteknologien excursio Tokioon

Huhtikuun 15. päivänä tunnelma bioteknologian opiskelijoiden kerhohuoneella oli innostuneen odottava. 24 opiskelijan ryhmä oli aloittamassa 10 päivän pituista opintomatkaansa kohti Tokiota, tarkoituksenaan tutustua paikallisiin yliopistoihin ja tutkimuskeskuksiin sekä siinä sivussa japanilaiseen kulttuuriin ja Tokion nähtävyyksiin. Bioteknologian opiskelijat ovat tehneet ulkomaan excursioita aiemminkin, nimittäin Saksaan, Ruotsiin ja Ranskaan, mutta tänä vuonna suuntasimme ensimmäistä kertaa kaukomaille.

blogikuva2

Muutama kirsikankukkapuukin oli vielä kukassaan.

puistomaisema

Puistomaisema keisarillisesta puutarhasta.

(lisää…)