Kirjoitukset avainsanalla alumnit

(Melko) vanhat iltakoululaiset tapasivat Tampereella

Kolea kesä osoitti lämpenemisen merkkejä kun elokuinen lauantaipäivä keräsi noin 80 politologia alumnitapaamiseen. Päätalon Juveneksen tuttuun ravintolaan alkoi kerääntyä aamupäivän aikana alumneja tarkistamaan opiskelijaruuan nykytason. Uunilohi maistui ja pitkään pöytään liitettiin aina vain uusia osia kun tuttuja opiskelijakavereita ja opettajia vuosien takaa valui halausten kera paikalle.

Varsinainen ohjelma aloitettiin oikeaoppisesti akateemisen vartin yli puolenpäivän. Luentosali A1:ssä hiljennettiin saliin saatelleet Abba-videot ja alumnit saivat vararehtori Harri Meliniltä, professori Ilkka Ruostetsaarelta ja Iltakoulun nykyiseltä pj:ltä Mikko Lampolta vuosikymmenet poispyyhkäisevän päivityksen Tampereen yliopistosta. Paikalle oli tullut myös ilahduttavan monta nykyistä ja takavuosien opettajaa sekä nykyiltakoululaista verkostoitumaan alumnien kanssa. ”Alumnit kartalle” –seminaarin aikataulut venyi ja paukkui kun keskustelulle ei loppua meinannut tulla.

Päiväkahvien jälkeen lähdettiin kampuskierrokselle jossa tutustuttiin varsin paljon muuttuneeseen kampusalueeseen. Kierroksen kohokohtia oli käynti Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelman nykyisissä tiloissa. Siellä alumnit saivat lahjaksi politiikan tutkijoiden viimeaikaisia julkaisuja ja kuulivat professori Tuomas Forsbergilta lisää yksityiskohtia Tampereen politiikan tutkimuksen nykyvaiheista.

Kierros päättyi liikuntatalo Atalpaan jonne oli varattu virvokkeita ja koko palloilusali sählyn pelaamista varten. Iltakoulun urheiluseuran Työväen ampujien hieman jo haalistuneet pelipaidat kaivettiin esille ja parikymmentä rohkeaa, vammoja pelkäämätöntä veresti sählyvuorojen muistoja. Ratkiriemukkaan sählypelin jälkeen oli hetken hengähdystauko ennen iltatapahtumaa.

Juvenes oli suostunut ystävällisesti avaamaan alumneille Attilan ajoilta tutun, joskin täydellisesti uudistetun Attilan kuppilan iltakekkereitä varten. Alkumaljojen jälkeen syötiin ”Tuulahdus maailmalta” –menun antimia joka sopikin hyvin moniin maailman kolkkiin vuosien varrella hajaantuneelle politologijoukolle. Yhdessä ennalta koostettu soittolista meni hieman hukkaan koska puhuttavaa tuntui olevan paljon ja vuosikymmenet kurottiin kiinni iloisen puheensorinan peittäessä musiikin alleen.

Kymmeneltä suunnistettiin (ensimmäiseksi) jatkopaikaksi varatulle Telakalle. Illan kääntyessä yöksi suuntasi vielä hämmästyttävän suuri joukko alumneja kohti Dorista. Ovella lausuttu koodisana ”Iltakoulu” päästi päivän aikana silminnähden nuorentuneet alumnit jonon ohitse ilmaiseksi sisään. Tanssilattialla oli tungosta ja raportoijan poistuessa paikalta kello kolme jäi sinnikkäimpien joukko vielä tarkistamaan Dorpan valomerkin. Kaikkien mielestä erinomaisen onnistunut alumnitapahtuma oli takana ja tyytyväisyyden hyrinä somessa alkoi…

 

”Hilpeää ja hauskaa tavata teitä kaikkia! Jollain kivalla tavalla tuntui jälleen 20 vuotta häviävän hetkeksi kanssanne!”

”Radiossa eilen joku tuntematon sanoi että haluaisi olla taas nuori, mutta pitää nykyisen tietämyksensä. Eikös tämä ollut sitä päivän ajan?”

”Se myös kävi selväksi, että nyky-Iltakoulukin on erittäin hyvissä käsissä.”

”Riemastuttava tapaaminen, kerrassaan. Kuulumisten perusteella ollaan varsinaisia hybridiosaajia, all over the yhteiskunta.”

”Herrrajjjestas, olipa hauskaa! Lisää alumnitoimintaa!”

 

tapahtumasta raportoi Ismo Isopoussu

AlumniavustuksetAlumniavustuksia myönnetään esimerkiksi erilaisten alumnitapahtumien, ”luokkakokouksien”, vierailuluentojen, työelämävierailujen ja mentorointiohjelmien toteuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Alumniavustusta voidaan myöntää esimerkiksi kohtuullisiin tilavuokriin, tarvike- ja tarjoilukuluihin sekä markkinointikuluihin.

Avustusta haetaan vapaamuotoisella hakemuksella Tampereen yliopiston alumnirahastosta.

Kirjallisuutta opiskellut Elisa Heikura tehtailee tarinoita työkseen

Viestintäalalle on tunkua. Opiskelijalle iskee paniikki siitä, miten viestinnän töihin pääsee, kun kilpailu on kovaa ja työnantajia tuntuu kiinnostavan lähinnä työkokemus? Harjoittelupaikoistakin on kilpailemassa kanssaopiskelijoiden lisäksi valmistuneita. Ahdistuksen iskiessä toivonpilkahdukset ja hyvät neuvot auttavat kenties enemmän kuin päämäärätön panikoiminen. Siksi opiskelijablogissa suunnattiin jututtamaan sellaista henkilöä, joka on onnistunut työllistymään viestintäalalle heti valmistumisen jälkeen. Keväällä 2013 Tampereen yliopistosta valmistunut Elisa Heikura myöntää toki itsekin, että hänellä kävi todella hyvä tuuri. Hänen kanssa juteltuaan kuitenkin ymmärtää, että tuuri on ollut vain yksi monista osatekijöistä siihen, miksi Heikura työllistyi heti valmistumisen jälkeen haluamalleen alalle.

 

Harjoittelusta vakityöhön

Suomen kirjallisuutta, tiedotusoppia, mediakulttuuria, historiaa ja filosofiaa. Elisa Heikuran opiskelukokonaisuus oli vahvasti humanistinen ja käytännönläheisyydestä kaukana. Opintojen loppuvaiheessa alkoikin tuntua siltä, että harjoittelu olisi hyödyllinen tulevaisuuden kannalta.

Viestintätoimisto vaikutti parhaimmalta vaihtoehdolta harjoittelun suorittamispaikaksi, mutta muuttaminen pääkaupunkiseudulle mietitytti – siellähän melkein kaikki viestinnän työpaikat ovat. Ystävä kuitenkin vinkkasi Tampereella toimivasta viestintätoimisto Tuluksesta, jonne Heikura kirjoitti avoimen hakemuksen ja otti toimitusjohtajaan yhteyttä. Harjoittelupaikka oli hänen. Työ sujui Heikuralta ilmeisen hyvin, koska työnantaja tarjosi vakituista työpaikkaa tiedottajana, mikä motivoi Heikuraa tekemään gradunsa valmiiksi vauhdilla. Nykyään hän työskentelee copywriterin tehtävissä i2-mainostoimistossa.Elisa_profiili

Heikuran mielestä oman aktiivisuuden tärkeyttä vähätellään yhä. Hänelle se tarkoittaa työhakemusten lähettelyn lisäksi oma-aloitteisuutta myös työkokemuksen hankkimisessa. Varsinkin viestintäalalla omaa osaamistaan voi kehittää paljolti itse tekemällä. Blogin pitäminen, juttujen kirjoittaminen ja tarjoaminen julkaistavaksi, vapaaehtoistyö – mahdollisuudet ovat rajattomat, kunhan innostusta riittää.

Työnantajat ovat kiinnostuneita tutkinnon ja arvosanojen sijaan ennen kaikkea työkokemuksesta, eikä sen tarvitse olla pelkästään palkkatyössä hankittua, vaan mikä tahansa todiste omista taidoista riittää. Lukioaikanaan Kajaanissa Heikura kirjoitti juttuja seudulla ilmestyvään nuorille suunnattuun Kaaos-lehteen ja piti Tampereelle muutettuaan opiskeluaikana ihmisten väliseen kanssakäymiseen keskittyvää Alaks olee -blogia. Myös muut opiskelun aikana tehdyt työt auttoivat orientoitumaan työelämään jo ennen valmistumista.

 

Henkilöbrändäys avainasemassa

Heikuran mukaan henkilöbrändäys on turhaan saanut huonon maineen itseriittoisena omaan napaan tuijotteluna. Yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että on muiden löydettävissä ja kertoo itsestään olennaisimmat tiedot. Heikuran muistuttaa, että jakamalla omaan alaan liittyvää ja itseään kiinnostavaa tietoa osoittaa olevansa ajan hermolla.

”Tärkeintä on se, että maailma kuulee siitä, mitä olet tehnyt ja voit olla hyödyksi muille luomalla ja jakamalla tietoa.”

Heikura kehottaa kattavuuden sijaan korostamaan tietoja siitä näkökulmasta, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Sekatyöläisen kannattaa siis mainita vain ne olennaisimmat tehtävät, jotka tukevat sitä, mihin suuntaan omaa uraa haluaa kehittää. Onnistuessaan henkilöbrändäys voi avata uusia tilaisuuksia yllättävän helposti. Heikura tietää tämän hyvin, sillä nykyisen työpaikan rekrytoinnissa tarkkaan viilattu LinkedIn-profiili oli ratkaiseva tekijä.

 

Kriittinen ajattelu yliopiston tärkeintä antia

Vaikka työnantajat painottavat tutkinnon sijaan kokemusta, Heikura arvostaa silti monia yliopistossa hankittuja taitoja. Erityisesti kriittinen ajattelu, tiedonhaku ja tiedon kokonaisvaltainen arviointi ovat osoittautuneet tärkeiksi taidoiksi. Muutenkin yleissivistävä tietämys ja kokonaisuuksien hahmottaminen ovat työelämässä valttikortteja. Kirjallisuuden opintojen puolelta Heikura kokee hyötyneensä erityisesti narratologian tietämyksestä, sillä viestintä- ja mainosalalla on hyvä osata erottaa olennainen yritysjargonin seasta ja tiivistää se kiinnostavaksi tarinaksi. Nykyisen työpaikan slogan ”We design stories” osuu erityisen hyvin Heikuran ydinosaamiseen.

Heikura haluaa kannustaa ihmisiä, erityisesti opiskelijoita, jakamaan tietoa keskenään eikä pimittämään sitä. Kun jakaa tietoa muiden kanssa, saa itse enemmän ja voi samalla auttaa muita.

”Älyttömintä on sellainen ajattelu, että ’Minun tieto on minun, hanki sinä oma.’ Hyötyisimme kaikki enemmän yhdessä pohtimisesta. Aina on erilainen näkökulma asiaan, aina joku on löytänyt jotain mitä itse ei ole hoksannnut ajatella.”

 

Kehittyminen ei lopu tutkintoon

Vaikka työelämän lainalaisuudet olivat Heikuralla tiedossa jo opiskeluiden aikana hankitun työkokemuksen myötä, aina ja kaikkialla vallitseva kiire yllätti siinä mielessä, että omaan kehittymiseen ei ole varsinaisten töiden ohella aikaa.

”Pysyäkseen oman alansa aallonharjalla vapaa-aikaa on pakko sijoittaa itsensä kehittämiseen. Ei voi ajatella olevansa valmis, vaan omasta työpaikastaan ja motivaatiostaan täytyy pitää huolta.”

Viestintäalalla teknisestä osaamisesta on valtavasti hyötyä. Nettisivujen lainalaisuudet olisi hyvä tuntea jo siksi, että se auttaa kirjoitustyössä. Koodaamisen alkeet Heikura opetteli netissä ilmaiskursseilla ja kannustaa muita samaan.

Koodin ymmärtäminen on Heikuran mukaan jo miltei yhtä tärkeä kuin esimerkiksi historian ja uskontojen tietämys yleissivistyksen ja meitä ympäröivän maailman ymmärtämisen kannalta. Muutenkin Heikura pitää uteliaisuutta ja uusien asioiden oppimista ensiarvoisen tärkeänä.

”Monialaisuutta ei voi ylenkatsoa. Mitä laajempi osaaminen, sitä parempi.”

 

Heikuran vinkit opiskelijalle

1.Brändää itsesi ja osaamisesi
Älä vierasta henkilöbrändäystä, vaan huolehdi, että nettiprofiilisi ovat ajantasaiset, informatiiviset ja kertovat sinusta olennaisen.

2.Ole aktiivinen ja utelias
Aktiivisuus on aina muodissa. Ottamalla asioista selvää ja opettelemalla uusia taitoja laajennat osaamistasi ja pysyt kehityksessä mukana.

3.Hyödynnä harjoittelu
Opiskeluaikana tehty oman alan harjoittelu on arvokasta pääomaa valmistumisen jälkeen.

Mikä ihmeen toimitussihteeri?

Vuonna 2005 Heidi Moisio valmistui Tampereen yliopistosta pääaineenaan Suomen kirjallisuus. Nyt hän on 35-vuotias helsinkiläistynyt perheenäiti, jolla on kaksi lasta ja hän toimii toimitussihteerinä Suomen luonnonsuojelijaliiton Luonnonsuojelija-lehdessä. Moisio on myös polkupyöräilyn innokas puolestapuhuja ja pyörittää miehensä kanssa verkkolehteä, joka auttaa lapsiperheitä arkielämän pyöräilypulmissa ja innostaa pyöräilemään.
”Kiinnostuin sanataiteesta varsin nuorella iällä. Olin luova kirjoittaja ja ahkera lukija jo lapsena, ja kiinnostus, jopa intohimo, kirjallisuuteen oli lukiota lopetellessa vahva. Minulle kirjallisuuden opiskelu oli tuohon aikaan ainoa vaihtoehto, jota en kyseenalaistanut.”, Moisio kertoo.
Toimitussihteeri suunnittelee ja toteuttaa lehden sisältöjä. Monet kuvittelevat virheellisesti, että toimitussihteeri on toimituksen sihteeri, mutta Moision mukaan toimitussihteerin työ muistuttaa monissa lehdissä pikemminkin toimituspäällikön työtä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Moisio esimerkiksi ideoi numeroille sopivia teemoja ja juttuideoita, laatii aikatauluja, tilaa juttuja, ohjeistaa kirjoittajia ja editoi tekstejä. Työ on monipuolista ja Moisio on tekemisissä niin kirjoittajien, kuvaajien kuin taittajienkin kanssa jokaisessa lehden teon vaiheessa.
Työ sopii luovalle Moisiolle erinomaisesti.
”Nautin kokonaisuuksien suunnittelusta. Jo kustannustoimittajavuosina huomasin nauttivani etenkin uusien tuotteiden suunnittelusta ja työryhmien koordinoinnista, joten halusin jatkaa sen tyyppisissä tehtävissä. Toimittuani muutaman kuukauden aikakauslehtituottajana viehdyin entistä enemmän tähän mediaan verkon ohella”, Moisio sanoo.
Moisio tajusi vasta opintojen loppupuolella, että Suomen kirjallisuuden opiskelu ei yksinään valmista häntä mihinkään ammattiin.
”Olin ikään kuin vain suorittanut tutkintoa putkessa”, Moisio muistelee.
Mediakulttuuri valikoitui sivuaineeksi puhtaasti mielenkiinnosta.
”Paniikkiratkaisuna otin myös museologiaa, koska se oli käytännönläheistä. En ole siitä hyötynyt sittemmin, koska ala ei kiinnosta minua tarpeeksi. Jälkikäteen ajatellen journalistiikan opinnot olisivat olleet paikallaan, mutta opettelin sittemmin käytännön taitoja tekemällä. Voi siis sanoa, että sekä kustannustoimittajan että journalistin taidot ovat kertyneet kantapään kautta”, Moisio miettii.

 

Välillä työllistymisen kanssa on ollut usko kuitenkin koetuksella. Moisio tiedostaa, että työpaikkoja on vähän. Avainsana on kuitenkin aktiivisuus ja tehdä koko ajan jotain.

 

”Verkostoitumisen yliopiston ulkopuoliseen maailmaan voi todellakin alkaa jo yliopistossa. Kannattaa huomioida, että omia ei-kirjallisia kiinnostuksen kohteita voi seurata myös kirjallisuutta opiskellessa. Itse tein graduni mielenterveysongelmia käsittelevästä omaelämäkerrallisesta kirjallisuudesta, koska olin kiinnostunut psykologiasta ja kirjallisuusterapiasta. Tällaisten kiinnostusten kohteiden kautta on myös helpompi verkostoitua työelämää varten kuin ilman selkeitä kiinnostuksen kohteita”, Moisio sanoo.
Moision hauskimmat yliopistomuistot eivät ole painokelpoisia. Palkitsevinta yliopistovuosina oli gradun työstäminen.
”Oli huikeaa saada tehdä niin suurta kokonaisuutta ja toimia omana työnjohtajanaan. Työn palauttamisen jälkeen elämän valtasi miltei hetkellinen tyhjyyden tunne: millä minä nyt täytän vapaa-aikani?” Moisio hehkuttaa.GetFileAttachment

Alumniavustusta Hybris-tiedelehdelle

hybris_kuvakaappaus

Hybris on kolmesti vuodessa ilmestyvä esseistis-asiallinen tiedelehti, jota on julkaistu vuodesta 2008 alkaen. Lehti sai Alumni ry:n avustuksen tänä keväänä.

Lehden julkaisemat artikkelit täyttävät akateemisen kirjoittamisen standardit, mutta niihin on helppo tarttua myös ilman aikaisempia taustatietoja aiheesta. Hybris tarjoaa matalan kynnyksen julkaisufoorumin etenkin perustutkinto- ja jatko-opiskelijoille, mutta tekstiään voi tarjota kuka tahansa tieteellisen kirjoittamisen konventiot taitava. Numerot rakennetaan vaihtuvien teemojen ympärille.

Hybriksen verkkosivuilla ilmestyy myös Minun utopiani -kolumnisarja, johon ovat kirjoittaneet monet tieteen, politiikan ja kulttuurin kärkinimet. Lisäksi ajankohtaisia reportaaseja ja arvioita julkaistaan numeroiden välissä ilmestyvässä Ajan hengessä -osiossa.

Hybriksen pääasiallinen lukija- ja kirjoittajakunta koostuu 20–35-vuotiaista akateemisista nuorista aikuisista. Lehden toimituskunnan jäsenet ovat Tampereen yliopiston alumneja ja maisterivaiheen opiskelijoita.

Lisätietoja Hybris-tiedelehdestä antaa päätoimittaja Matleena Sopanen.

AlumniavustuksetAlumniavustuksia myönnetään esimerkiksi erilaisten alumnitapahtumien, ”luokkakokouksien”, vierailuluentojen, työelämävierailujen ja mentorointiohjelmien toteuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Alumniavustusta voidaan myöntää esimerkiksi kohtuullisiin tilavuokriin, tarvike- ja tarjoilukuluihin sekä markkinointikuluihin.

Avustusta haetaan vapaamuotoisella hakemuksella Tampereen yliopiston alumnirahastosta.

Yliopistolta Googlen älyautojen käytettävyystutkijaksi

Alumni maailmaa muuttamassa – Tampereen yliopiston opit ja jatkuva into oppia uutta veivät Anne Aulan aina Kaliforniaan asti. Siellä hän työskentelee unelmatyössään käyttäjätutkimuksen parissa Googlella.

anneaulaTampereen yliopistosta vuonna 2001 valmistunut Anne Aula opiskeli pääaineenaan psykologiaa. Opintojensa aikana hän löysi ulkomailta Minnesotasta intohimon käyttäjätutkimukseen.

– Maisterikoulutuksen aikana opiskelin puoli vuotta University of Twin Cities -yliopistolla ja siellä kävin ensimmäisellä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutussuhdetta käsittelevällä luennolla. Ihastuin siihen heti, Aula kertoo.

Tämä uusi ala johdatti hänet myöhemmin Googlelle.

Aula on mainio esimerkki siitä, millaista käyttäytymistieteellistä osaamista teknologia-ala kaipaa. Tampereen yliopistossa Aula jatkoi Interaktiivisen teknologian tohtoriopintoihin, jotka puolestaan toimivat ponnahduslautana takaisin ulkomaille. Sattumalta eräs Googlen työntekijä törmäsi netissä Aulan tohtoriopintojen aikana kirjoittamiin artikkeleihin ja otti häneen yhteyttä. Haastattelut jatkuivat puhelimessa ja kasvotusten, kunnes eräänä päivänä Aula sai sähköpostilla työtarjouksen.

– Mahdollisuus muuttaa ulkomaille ja työskennellä alan parhaiden kanssa tekivät päätöksestä helpon, Aula kertoo.

Työt Googlella hän aloitti vuonna 2006.

Aulan parin vuoden mittaiseksi tarkoittama työrupeama on nyt kestänyt lähes yhdeksän vuotta. Hänen tehtävänsä on auttaa eri tiimejä ymmärtämään, miten ihmiset käyttävät yrityksen nykyisiä tuotteita, ja miten tiimit voisivat tehdä niiden käytettävyydestä entistä parempia. Aula on tutkinut muun muassa käyttäjien kokemuksia Googlen itsestään ajavista autoista.

Nykyään tiiminvetäjän roolissa hänen työhönsä kuuluvat myös nuorempien tutkijoiden opastaminen ja mentorointi. Hän työskentelee tiiviisti toisten tutkijoiden, suunnittelijoiden ja insinöörien kanssa.

– Minulla on myös pari suomalaista kollegaa, joiden kanssa pääsen silloin tällöin puhumaan suomea, Aula kertoo.

Aula on löytänyt unelmatyönsä, eikä paluu Suomeen tunnu ajankohtaiselta.

– Google on erinomainen työnantaja, ja olen nauttinut ajastani täällä. Vielä nykyäänkin koen, että kehityn joka päivä käyttäjäkokemuksen asiantuntijana, hän arvioi.

Työ ei ole tuonut mukanaan ainoastaan alan huippujen kanssa työskentelyn, vaan Aula tapasi sen kautta myös amerikkalaisen miehensä.

Aulan mukaan opinnot Tampereen yliopistossa antoivat hyvän teoriapohjan, jonka päälle hän saattoi rakentaa ammatillisia taitoja. Tohtoriopintojen rinnalla hän sai kosketusta alan käytännön kokemukseen, kun hän työskenteli Tampereen yliopiston käytettävyyslaboratoriossa. Näistä taidoista hänelle oli hyötyä töiden alkaessa Googlella. Ja vaikka Tampereelle on Kaliforniasta pitkä matka, opintojen aikaiset ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan ole katkenneet.

Mutta millaisia vinkkejä Aulalla antaisi vielä opiskeleville? Miten tällaisen työuran voi saavuttaa?

– Opiskele ahkerasti, yritä saada alan työkokemusta opiskeluaikana harjoittelupaikkojen kautta, tutustu oman alasi ihmisiin ja ole avoin uusille kokemuksille ja mahdollisuuksille. Mieti, mitä rakastat ja tee sitä. Huolehdi myös siitä, että englannin taitosi ovat sujuvat ja CV:si kunnossa – niin sisällön kuin helppolukuisuuden puolesta.

 

Anne Aula

  • Syntynyt Oulussa
  • Asuu Piilaaksossa Kaliforniassa miehensä ja kahden bichon frisen Sumun ja Peanutin kanssa
  • On käyttäjätutkimuksen sekä ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen asiantuntija
  • Valmistui Tampereen yliopistosta 2001 pääaineenaan psykologia
  • Väitteli tohtoriksi yliopistolta vuonna 2005, väitöskirja Understanding user strategies and characteristics for developing web search interfaces
  • Muutti Amerikkaan ja aloitti työt Googlella 2006
  • Työskenteli 2006–2009 Google Searchin, 2009–2011 Google AdWordsin, 2011–2012 Google TV:n, 2012–2014 itseohjautuvien autojen parissa ja vuodesta 2014 Google Searchin ja Mapsin parissa

 

Teksti: Sija Eisto

Kuva: Anne Aula/Google

 

Juttu on julkaistu 19.5.2015 Tampereen yliopiston varainhankintakampanjan sivuilla Tieteenraivaajat.fi

 

Rakkaus kulttuuriin vie Paula Halkolaa eteenpäin

Lastenkirjainstituutin uusi toiminnanjohtaja Paula Halkola valmistui Tampereen yliopistosta yleisen kirjallisuustieteen pääaineesta viime vuonna. Vastavalmistunut ei kuitenkaan hypännyt aivan suoraan luentosalista johtajan pallille, sillä opiskelupaikan Halkola otti vastaan jo vuonna 2003. 11 vuoden opiskelujaksolle mahtuu loputtomia opintopisteitä ja sivuaineita, vapaaehtoisia ja palkkatöitä sekä muutama onnekas sattuma.(lisää…)

Discipulus graduatus – aika yliopiston jälkeen

Alumnihaastattelun myötä Pressiklubi palaa kielitieteen kartoittamattomille seuduille!
Pelottomin mielin lähdimme tutkimusmatkalle etsimään todisteita kielten opiskelijoiden evoluutiosta. Retkemme oli menestyksekäs, ja löysimmekin teille, arvon lukijat, erityisen eksoottisen fossiilin, englannin käännöstieteen opiskelijan kantamuodosta kehittyneen Discipulus graduatuksenArttu Reinikaisen.

 

Discipulus graduatus

Discipulus graduatus

 

Mitä opiskelit ja milloin?

– Pääaineeni oli käännöstiede (englanti), jonka syventävinä opintoina opiskelin teknisen viestinnän erikoistumisohjelmassa. Tekninen viestintä käsittää mm. käyttöohjeiden laadintaa ja laitedokumentaatiota. Sivuaineina minulla oli hypermedia (nyk.interaktiivinen media) ja suomen käännöstiede. Aloitin vuonna 2001 ja valmistuin 2008.

 

 

Miten päädyit opiskelemaan englannin käännöstiedettä ja myöhemmin erikoistumaan tekniseen viestintään?

– Olin vielä lukiossa, mutta varma, että tahdon yliopistoon. En ollut kuitenkaan vielä valinnut opiskelupaikkaa enkä totta puhuen edes tiennyt mitä haluan tehdä ”isona”. Eräänä päivänä Tampereen yliopistosta kävi esittelijä, joka puhui mm. käännöstieteestä. Olin aina ollut kiinnostunut kielistä ja pärjäsin niissä hyvin. Itse asiassa opin aikoinaan englantia jo varsin pienenä lukemalla tekstityksiä lastenohjelmista. Palaset loksahtivat paikalleen tuon esittelyn jälkeen, ja hain lukion jälkeen Tampereelle opiskelemaan.(lisää…)

Monen unelmaduunin mies

Pete Pokkinen päätyi opiskelemaan kauppatieteitä, koska ei ollut ihan varma, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Tampereen yliopiston puolesta puhui laajat opintomahdollisuudet, joten lopulta Pokkisen tie vei pääsykokeiden kautta laskentatoimen pääaineopiskelijaksi Tampereelle 2007.

”Ajattelin, että laskentatoimi tarjoaa perustiedot taloudesta ja yritysmaailmasta, ja työllistymisenkin kautta ajateltuna vaihtoehto vaikutti hyvältä.”

Opintojen edetessä Pokkiselle alkoi kuitenkin avautua ajatuksia kiinnostavasta opintopolusta, eikä laskentatoimi enää tuntunutkaan niin omalta. Pokkinen teki kuitenkin vielä kandidaatin tutkielman laskentatoimesta – samalla markkinointia lukien – ja vaihtoi maisterivaiheessa markkinoinnin pääaineeseen.(lisää…)

Monipuolista viestintää – metallista virkkuukoukkuihin

Tampereen Messuilla viestintäassistenttina työskentelevä Meri Mattila päätti Luxemburgiin au pairiksi lähtiessään, että toinen kerta toden sanoisi ja yliopistopaikka puheopista aukeaisi. Lukeminen palkittiin ja Mattila sai valita Jyväskylän ja Tampereen väliltä. Valinta oli lopulta helppo, koska työpaikka ja asunto olivat Tampereella, jonne Mattila oli Kangasalta muuttanut ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Mattila aloitti puheopin (nykyinen puheviestintä) opinnot 2006 ja opiskeli sivuaineinaan muun muassa tiedotusoppia, mediakasvatusta ja yritysviestinnän sivuainekokonaisuuden TTY:llä JOO-opintoina. Jos hän nyt saisi muuttaa jotakin, hän olisi valinnut sivuaineita myös ”mukavuusalueen” ulkopuolelta. Esimerkiksi liiketalouden ja markkinoinnin opinnot olisivat tarjonneet paljon viestintäopintojen tueksi.

– Minulle on aina ollut selvää, että vahvuuteni on kielellisellä puolella ja olen tiennyt haluavani opiskella viestintää. Jo lukiossa suoritin viestintäpainotteisia valinnaisia kursseja sekä esiintymistaidon kursseja.

Mattila ei ole katunut yliopistovalintaansa, vaan pitää Tampereen yliopistoa hyvänä yliopistona. Löytyihän ensimmäisistä opiskelijabileistä elämän rakkauskin, nykyinen aviomies ja esikoispojan isä.

Meri-Mattila-2

Meri Mattila työskentelee sisällöllisesti unelmätyössään Tampereen Messuilla.

(lisää…)

Viestintä – jatkuvaa oppimista

Viestinnän opiskelu on oiva valinta, sillä siitä voi valmistua mitä erilaisimpiin tehtäviin. Ikinä ei tiedä mihin urapolku johtaa. Viestintä on dynaaminen ala ja jatkuvan muutoksen alla.

Kirsti Kivilinna aloitti opiskelemaan Tampereen yliopistossa aikoinaan Suomen historiaa. Hänen tähtäimenään oli kuitenkin toimittajan ammatti, minkä takia hän luki sivuainKirsti_Kivilinna%20001eena tiedotusoppia. Valmistuttuaan hän aloitti työnsä toimittajana. Hän työskenteli toimittajauransa aikana paikallis- ja maakuntalehdissä. Kivilinna teki toimittajan töitä myös freelancerina. Nykyisin hän toimii tiedottajana Pirkanmaa liitossa. Tiedottajana hän on toiminut viimeiset 17 vuotta.

Ammatin- tai uravalintaansa hän ei ole päivääkään katunut. Kivilinnalle viestinnän valinta alana oli alusta asti selkeä:

– Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja ihmisten kanssa työskentelystä. Työni on suunnitelmallista, joskus hektistä mutta myös itsenäistä. Tärkeintä on tehdä viestintää yhdessä muitten kanssa.

Jos Kivilinna saisi vaikuttaa nyt omiin opiskeluvalintoihinsa uudelleen, hän lukisi enemmän puheviestintää, markkinointia sekä johtamiseen liittyviä kursseja. Koska viestintä on muuttuva ala, Kivilinna on päivittänyt omaa osaamistaan työuransa aikana. Hän on käynyt eri oppilaitoksissa viestintään ja julkaisutoimintaan liittyviä kursseja. Tällä hetkellä hän opiskelee viestinnän johtamista Helsingin yliopistossa. Tampereen avoimessa yliopistossa hän on suorittanut hallintotieteen cum lauden.

Tampereen yliopistoa Kivilinna pitää ajassa kehittyvänä oppilaitoksena, joka tarjoaa laajan kentän erilaisia opintoja. Hänen mukaansa Tampereen yliopisto on monessa asiassa alansa huippua jopa kansainvälisessä mittakaavassa. Opiskeluajoiltaan hän muistelee opiskelua Tampereen yliopistossa hauskana. Mieleen ovat jääneet niin kiinnostavat kuin myös vähemmän kiinnostavat luennoitsijat, jotka huvittavat edelleen. Parhaimpana muistona hän pitää harjoittelu- ja työjaksoja yliopistossa ja lehdissä.

Viestinnän tulevaisuuden Kivilinna näkee haasteellisena:

– Viestinnän kenttä on muuttumassa. On luvassa uusia kanavia, vielä enemmän vuorovaikutteisuutta ja verkostomaista viestintää eri kumppaneiden kanssa. Lehdistökentässä tullaan tasapainottelemaan sen kanssa, mitä tavallinen lukija tuottaa ja mikä on toimittajan rooli. Organisaatiotasolla näen viestinnän ammattilaisen roolin muuttuvan sisäiseksi konsultoijaksi ja fasilitaattoriksi.

Nämä haasteet hän kuitenkin kokee työssään positiivisesti, sillä niiden avulla voi kehittyä työtehtävissään ja ammatissaan.