Asumista ja opiskelua

    Opiskelija-asuntolan käytävänäkymä voi olla karu, mutta ovien taakse kätkeytyy monenlaisia ihmisiä ja tarinoita.

    Nykyajan opiskelija-asumista voidaan pitää ilmiönä: toisin kuin kaupungin vuokra-asunnoissa ja yksityisten tarjoamissa asunnoissa, opiskelija-asuntoloissa usein vallitsee sosiaalinen yhteisöllisyys. Et välttämättä tiedä, keitä naapurisi ovat, mutta elät heidän kanssaan samanlaista elämää. Tällainen kokemus avaa usealle niin sanotun opiskelija-asumisen salatieteen, taidon, joilla vain opiskelija-asunnoissa asunut voi hajottaa ja hallita. Toisin sanoen legendat syntyvät, elävät ja kasvavat suljetuissa opiskelijapiireissä.

    Opiskelija-asuntolan populaatiokoostumus on kiinni asuntojen hinnasta. Mitä halvempi asuntola, sitä monimuotoisempi ihmisryhmä sitä asuttaa. Mitä monimuotoisempi ihmisryhmä asuntolaa asuttaa, sitä polveilevampi tapakulttuuri siellä vallitsee. Kansainvälinen keittiö voi tarkoittaakin opiskelijalle jotain muuta kuin perinteistä kiinalaista ruokaa, jota lähipaikasta saa. Tällaista kokemusta voi olla vaikea myöhemmin elämässä löytää, ja siksi se onkin kokemisen arvoinen.

    Monikulttuurisuuden taso on aivan erilainen kuin voisi kuvitella muuttaessaan opiskelija-asuntolaan. Kaikille esimerkiksi Suomessa tuttu hygieniakulttuuri (kuten ruuan säilytys kylmässä) ei sisäisty, ja näin kultuurisokki on valmis. Kuitenkin suomalainen kulttuuriperimä, sauna, on kaikessa kukoistuksessaan opiskelija-asuntolassa: usein keittiössä mitään puhumattomatkin ihmiset saattavat kertoa elämästään ja kulttuuristaan juuri siellä. Suomalaisen saunan terapiamainen vaikutus tuleekin näin todistettua.

    Keittiötilat ovat usein muidenkin käytössä, ja kaikki eivät ehkä ole yhtä kiinnostuneita ruuanlaittopaikkansa siisteydestä.

    Keskiluokkainen suomalainen vanhempi voi helposti pöyristyä muutoksesta, joka tapahtuu kuukauden sisällä siitä, kun oma lapsi on muuttanut opiskelija-asuntolaan. Ruokahalu kasvaa yllättäen, ja entisen inhokkiruuat saattavatkin olla äkkiseltään ”maailman parhaita”. Tämä johtuu siitä, että yleisesti opiskelijan ruokavalion kulmakiviä ovat nuudelit, nuudelit ja nuudelit. Myös lapsen kyky nukkua vaikka maanjäristyksen läpi on usein uutta. Nämä nuoret oman elämänsä sankarit saavat miettimään, oliko koko elämän kestänyt siisteyskasvatus aivan turhaa. Usein vastaus on, ettei vain ehdi, kun pitäisi näitä kouluhommiakin tehdä.

    Opiskelija-asumista ei voi suositella ihmisille, jotka stressaantuvat helposti. Jos lähes joka torstai toistuvat, joskus äänekkäätkin pippalot saavat hermon pintaan, on viisaampaa miettiä asumistapa tai ainakin -paikka uudelleen. Tampereella on tarjolla opiskelija-asuntoloita jokaiseen makuun ja jos ensimmäinen vaihtoehto ei tunnu juuri siltä oikealta, kannattaa kokeilla jotain muuta.

    Opiskelijoiden kapakkaelämä on muuttanut muotoaan. Ennen tärkeintä oli halpa kalja ja normipubin atmosfääri kelpasi hyvin. Kivijalkakapakoissa viihdyttiin vielä 70–90-luvuilla, ja samoista paikoista saattoi bongata esimerkiksi Juicen ja Mikko Alatalon. Nyt samaiset kuppilat tarjoavat halpaa kaljaa ja karaokea opiskelija-asuntoloiden vieressä, mutta opiskelijoiden askel ei kuitenkaan usein niihin suuntaudu. Kanta-asiakkaat tulevat lähinnä viereisistä kaupungin vuokrakasarmeista ja tämän porukan seura ei varmaankaan opiskelijoita kiinnosta (tunne taitaa olla molemminpuoleinen). Ravintoloistakin nuoriso hakee enemmän lifestyleä kuin halpaa suun kostuketta.

    Myös yhteisöllisyys on muuttanut verkkoon. Juorut ja kuulumiset jaetaan sosiaalisessa mediassa, joten kapakkapöytää ei tähänkään enää tarvita. Kymmenen vuotta sitten eräällä tamperelaisella opiskelija-asuntolalla oli jo oma sosiaalinen media. Muutama kaveri pyöritti omankaltaistaan hubia, jonka kautta opiskelijat latasivat elokuvia ja TV-sarjoja toistensa koneilta sisäverkossa. Myös kommunikointi muiden asukkaiden kanssa vaikkapa tenttikysymyksistä sujui tätä kautta jouhevasti. Toiminta ei ollut kuitenkaan laillista, joten käry kävi ja asiaa puitiin oikeudessa sekä isoilla otsikoilla Aamulehdessä. Eniten bittejä jakaneille annettiin verkon käyttökielto puoleksi vuodeksi. Verkon vanhimmille varmaan tuotti ongelmia se, että sulkemisen jälkeen liikenne sisäverkon ulkopuolelle nettiin kasvoi moninkertaiseksi, kun materiaali täytyi sitten hakea laittomasti ulkopuolisesta internetistä.

    Jotkut inspiroituvat tällaisesta menosta ja melskeestä niin, että lopuksi opiskelut ovat vain suuri kysymysmerkki, mutta opiskelijakulttuuri on kuin oma reviiri. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin pystyy painottelemaan näiden kahden ääripään välillä ja ottamaan opiskelijakulttuurista irti sen lisäpotkun, jonka liiallinen opiskelu toisinaan tarvitsee. Vinkkinä siis niin uusille kuin vanhoillekin opiskelijoille: ottakaa opiskelija-asumisesta irti kaikki mitä saatte, vastaavaa kokemusta ei voi hankkia enää myöhemmin.

    Teksti Hanna-Maija Kärkelä ja Jorma Riihikoski
    Kuvat Hanna-Maija Kärkelä

     

    Hanna-Maija Kärkelä: ”Oma asumishistoriani on vaiherikas. Olen asunut sekä yksityisellä että opiskelija-asuntoloissa. Yksityisellä olen asunut omassa vuokra-asunnossa sekä alivuokralaisena, opiskelija-asuntoni ovat olleet soluasunto, perheasunto ja nykyinen, kahdentoista neliön tilahirmuuni. Näistä viimeisin toi minut opiskelija-asumisen keskipisteeseen. ”

     

     

     

     

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *