All different, all equal?

    All different, all equal?Sain ilon osallistua sosiaalityön intensiivikurssille lokakuun lopussa Tansaniassa. Kurssin kantava teema oli ”Participatory Methods in Collaborative Social Services”. Suomesta osallistujia oli yhteensä 11, joista kolme opiskelijaa ja kaksi opettajaa Tampereen yliopistosta ja loput Tampereen ammattikorkeakoulusta.

    Kurkista kurssille

    Yhteisöllinen sosiaalityönteema kiinnosti itseäni, koska olen aikaisemmin viettänyt paljon aikaa ekoyhteisöissä Suomessa ja ulkomailla. Etukäteen odotinkin kurssilta yhteisöteeman käsittelyä ja syventämistä eri näkökulmista. Olen opiskellut ammattikorkeassa kestävää kehitystä ennen sosiaalityön opintojani ja toivoin saavani kurssilta välineitä kytkeä sosiaalityötä ja kestävän kehityksen teemoja yhä tiiviimmin yhteen.


    Erilaisia lähtökohtia ja oikeudenmukaisuuspohdintaa

    Opintopäivämme olivat tiiviitä. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden teema kurssissamme sisälsi luentoja, opintokäyntejä sekä workshoppeja. Tutustuimme paikallisiin järjestöihin, jotka työskentelivät katulasten, vammaisten ja naisiin kohdistuvan väkivallan parissa.

    Järjestöiden toimintatapa nojasi vahvasti käytännön ruohonjuurityöhön sekä asiakkaiden osallistumiseen palveluiden suunnitteluun ja organisointiin. Haastattelimme ryhmissä asukkaita ja selvitimme heidän ajatuksiaan organisaatioiden toiminnasta ja heidän omasta roolistaan.

    Itselleni mieleen jäi katulapsipoika, jonka kanssa juttelin hetken. Hän totesi minulle, että vaikka jaamme samat unelmat hyvästä tulevaisuudesta, ei hänellä tule ikinä olemaan samanlaisia mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Totta on, että Suomeen syntyminen on tietyllä mittarilla aina syntymistä kultalusikka suussa.

    Itselleni kurssimatka Tansaniaan oli paljolti pohdintaa oikeudenmukaisuudesta. Paikallisista monet elävät ilman mitään perushyödykkeitä, likaisissa oloissa. Samaan aikaan paikallisissa yhtiöissä työskentelevät länsimaalaiset lähes poikkeuksetta asuivat hotelleissa, joihin suurimmalla osalla paikallisista ei olisi ikinä varaa.

    Pieni ryhmä meitä etuoikeutettuja opiskelijoita lensi opiskelemaan paikallisia oloja ja tutustumaan eri maiden opiskelijoihin. Yritän elää suomalaisittain ekologisesti, joten lentämisen oikeuttaminen itselle oli vaikeaa, globaalin ilmaston lämpenemisen vauriot kun koituvat tässä päivässä vielä raskaimmin köyhän väestön niskoille. Heillä ei ole mahdollisuuksia varautua tai paeta kuivuutta, hirmumyrskyjä tai veden saastumista juomakelvottomaksi. Vesi jota joimme, oli merkiltään Kilimanjaro ja sen omistaja Coca Cola Company. Mietinkin voiko puhdasta vettä ylipäänsä omistaa ja jos voi, eikö sen hallintaoikeuden pitäisi olla paikallisella väestöllä suuren monikansallisen yrityksen sijaan.


    Yhteisö antaa tilaa ja haastaa tekemään

    Emme saaneet tilaisuutta vierailla yhdessäkään kyläyhteisössä, mutta ajoimme lukuisten kylien ohi matkalla vierailukohteisiimme.

    Kylät tuntuvat olevan täynnä elämää. Kaikki tekevät jotain ja näytti, niin kuin kaikilla olisi tiedossa oma tehtävänsä. Pienetkin lapset kuokkivat rutikuivaa maata pelloksi, äidit kuljettivat lapsiaan kantopusseissa tai elintarvikkeita päänsä päällä, miehet paimensivat karjaa ja istuivat jutustelemassa.

    Yhteisöllisyys kurssillamme ei tullut esiin niinkään opinnoissa, kuten ennalta odotin vaan yhteisessä prosessissa, jota opiskelijaryhmänä kävimme tuon kahden viikon aikana läpi sekä paikallista elämänmenoa tutkimalla.

    Yhteisöllisyyteen viittaavia elementtejä on afrikkalaisessa kulttuurissa paljon. Elämän rytmi on lähtökohtaisesti rauhallisempi, mikä antaa ihmisten väliselle sosiaaliselle enemmän aikaa ja tilaa kasvaa. Ihmiset ovat vuorovaikutuksessa enemmän kuin Suomessa. Tuntemattomiakin tervehditään ja kysytään kuulumiset.

    Ihmiset koskettavat toisiaan paljon ja oli hauska huomata myös omassa opiskelijaryhmässämme kurssin aikana toisten koskettamisen lisääntymistä ja rohkeutta tulla lähelle. Tanssimme myös paljon ja harjoittelimme tansseja afrikkalaisista pepunpyörityksistä suomalaiseen polkkaan ja jenkkaan.

    Myös järjestöjen toimintamallit ovat poikkeuksetta yhteisöjen toimintaan nojaavia ja niissä pyritään vastuuttamaan yhteisöjen sisällä ihmisiä toimimaan väkivallan ehkäisemiseksi tai katulapsien auttamiseksi. Toiminta ei nojaa niinkään virkamiesvetoisuuteen, kuten Suomessa.

    Toisaalta järjestöt kamppailevat suomalaisia enemmän toiminnan kestävyyden ja rahoituksen kanssa sekä uskottavuusongelmien parissa. Ihmisten asenteet esimerkiksi vammaisia ja perheettömiä lapsia kohtaan ovat melko välinpitämättömiä. Tansaniassa ei esimerkiksi tunneta sijaisperhemallia vaan perheettömät lapset, varsinkin pojat, joutuvat kadun vaihtoehtona asumaan katulapsikeskuksissa, jotka tarjoavat kyllä koulutuksen ja ruoan mutta eivät välttämättä hoivaa ja huolenpitoa, joita Suomessa painotetaan paljon. Tytöille on joskus tarjolla ”sijaisperhe”, joka kotiapua vastaan antaa tytölle paikan jossa asua.


    Pärjäisitkö 1,5 eurolla kuukaudessa?

    Serengeti

    Tansania poikkeaa paljon Suomesta monilla mittareilla. Keskimääräinen eliniän odote on alle 60 vuotta. Keskimääräinen lapsiluku on yli 5. Väkiluku on noin viidessäkymmenessä vuodessa kasvanut yhdestätoista miljoonasta neljäänkymmeneen viiteen miljoonaan! Paikallisen siivoojan kuukausipalkka voi olla noin 2000 shillinkiä, mikä on noin 1,5 euroa.

    Meistä suomalaisista opiskelijoista monilla ei ollut vielä yhtään lasta ja suomalaisten keskimääräinen lapsiluku onkin alle kaksi. Suomalaisen ryhmämme jäsenistä enemmistö oli jo ylittänyt paikallisen eliniän monilla vuosilla. Jokaisen suomalaisen opiskelijan opintotuki on jo itsessään parempi kuin monien tansanialaisten palkka, sillä maan keskipalkka jää alle 50 euroon kuukaudessa.

    Itse pidin kurssillamme kestävän kehityksen työpajan, jossa osallistujat saivat miettiä omia aineettomia ja aineellisia tarpeitaan ja vertailla näitä maittain. Kestävän kehityksen työpajan johtoajatuksena oli Mahatma Gandhin ajatus kohtuullisuudesta ja paikallisten joukkoon jalkautumisesta sosiaalityötä tekemään. Kurssimme osallistujat edustivat maiden hyväosaisia, sillä kaikki olivat yliopisto-opiskelijoita. Silti elämän välttämättömyydet ja luksukset nähtiin melko samalla tavalla, kulttuurista riippumatta. Eräs opettajammekin ihmetteli, että vaikka suurin osa meistä luokitteli esimerkiksi television tai kannettavan tietokoneen ei-välttämättömäksi luksukseksi, omistaa meistä jokainen silti edellä mainitut.


    Kyseenalaista kaikki kuulemasi

    Pohdimme kurssilla myös kehitysapua ja sen ongelmakohtia. Kehitysavulla on Tansaniassakin toteutettu paljon ongelmia kun ”hyvää tekeviä” ratkaisuja on viety toiseen kulttuuriin ilman, että paikallista kulttuuria tai elintapaa on huomioitu.

    Tapasin paluumatkalla Suomessa bussissa Helsingistä Tampereelle kehitysapua kritisoivan syväekologimme Pentti Linkolan. Yhdyn monilta osin hänen ajatuksiinsa kehitysavun tarpeellisuudesta sekä auttavuudesta.

    Meidän tulisi miettiä onko ajatuksemme kehityksestä edes oikea. Eikö oikeinta kehitystä olisi, että nämä maat itse päättäisivät mitä haluavat, emme me länsimaalaiset? Kehityksen tulisi mielestäni tapahtua nimenomaan länsimaissa ja suuntana tulisi olla vähemmän, yksinkertaisemmin ja resurssisäästäväisemmin.

    Kuten kurssimme ansioitunein puhuja, eteläafrikkalainen professori Visantie Sewpau luennossaan halusi tuoda esiin, mitään käsitteitä ei tulisi ottaa annettuina. Ammattilaisena tehtävämme on olla mahdollisimman pitkälle puolueettomia ja kyetä katsomaan asioita eri näkökulmista. Visantin mukaan länsimainen maailmankuva ja hallitsevat käsitteet pitäisi kyseenalaistaa vahvemmin ja ymmärtää, että myös Aasian mailla on rikas kulttuuriperintö esimerkiksi kulttuurien, uskontojen ja sosiaalityön toteutustapojen osalta. Visantie toi myös esiin länsimaisen tapamme idealisoida esimerkiksi yhteisöllistä hoivaa, vaikka monissa Aasian maissa yhteisö loukkaa esimerkiksi naisten, lasten tai vanhusten oikeuksia.

    Kurssimme mieleenpainuvimpia hetkiä oli retki Serengetin kansallispuistoon. Puisto on kauneimpia maan päällä. Näimme neljän miljoonan gnun ja seepran suuren muuton, joita Suomessa näkee vain Avara luonto -ohjelmassa. Näimme elefantin, krokotiilejä, korviaan heristäviä hippoja, tusinoittain kirahveja ja pieniä mangusteja. Kansallispuisto on ainutlaatuinen resurssipankki jota paikalliset toivottavasti osaavat jatkossakin suojella ja ylläpitää yhtenä maailman arvokkaista luontohistorian ilmentymistä.

    Kurssimme ajoittui aikaiseen sadekauteen. Niinpä saimmekin lämpimän sateen niskaamme lähes päivittäin. Toisaalta säätilat myös vaihtuivat nopeasti ja vaikka aamulla olisi satanut kaatamalla, saattoi keskipäivällä jo olla helteistä.

    Jokin sentään muistuttaa minua Tansaniasta kotonakin, kun ulkona sataa ja soittimestani raikaa rauhallinen reggaemusiikki. Istuudun nojatuoliin, vedän syvään henkeä ja rauhoitun nauttimaan elämästä tässä ja nyt.

    Teksti Reetta Salminen
    Kuvat Sinikka Forsman ja Reetta Salminen

        1 comment for “All different, all equal?

      1. 12.3.2013 at 12.05

        Suomalaisuuden Liitto ry:n puheenjohtajana sain Tampereen yliopiston opiskelijoilta tiedusteluja, miten voisi saada tutkinnon valmiiksi ilman pakollisen virkamiesruotsin viivyttävää vaikutusta niilläkin, jotka eivät suunnittele virkauraa. Vastasin, että asia on opiskelijoitten omissa käsissä.
        Nyt on helppo tapa vaikuttaa ruotsin kielen muuttamiseksi valinnaiseksi oppiaineeksi opintopolun kaikissa vaiheissa: Kansalaisaloite, joka avattiin 4.3.2012 ja allekirjoituksia kerätään 4.9.2013 asti. Aloitteen voi allekirjoittaa netissä pankkitunnuksilla: http:ruotsivapaaehtoiseksi.fi tai tulostamalla sivustolla olevan paperilomakkeen, täyttämällä ja lähettämällä osoitteella Vapaa kielivalinta ry
        c/o Ilmari Rostila
        Itsenäisyydenkatu 23 B 38
        33500 TAMPERE

        Heikki Tala
        Terveydenhuollon hallinnon dosentti (emeritus)
        Tampereen yliopisto

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *