Opintopiiri – yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyyttä torjuva opiskelumuoto?

    Opintopiiritapaamisissa keskustellaan ja pohditaan asioita yhdessä.

    Yksinäisyys, syrjäytyneisyys, yhteisöllisyyden kokemisen puute

    Yliopisto-opiskelijat kokevat yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyden puutetta. Aiheesta on käyty debattia Tampereen yliopiston seinien sisäpuolella ja se on ollut esillä muun muassa Aviisin ja Aikalaisen kirjoituksissa. YTHS:n sähköisen terveyskyselyn tulokset vuodelta 2010 osoittivat kolmasosan vastanneista kokevan yksinäisyyttä. Syrjäytymisen uhka ja yksinäisyys ovat todellisia ongelmia ilmapiiriltään kilpailua ja individualistista suorittamista korostavassa yliopistossa.

    Yksinäisyys ei yleisyydestään huolimatta ole kovinkaan näkyvää, sillä yksinäisyys usein koetaan häpeällisenä. Tunnetilan subjektiivisuus myös verhoaa sen näkymättömäksi ulkopuolisilta. Yksinäisyyden määrittely on hankalaa ja monitahoista, mutta olennaista on, että vaikka yksinäisyyden kokemus on aina yksilöllinen, se koetaan lähes aina negatiiviseksi asiaksi.

    Yksinäisyyttä on tutkittu useammissa pro gradu -tutkielmissa ja niistä on ilmennyt, että opiskelumuodot ja opiskelukulttuuri on yksi selittävä tekijä opiskelijoiden yksinäisyyden kokemiselle. Monet muuttavat opiskelemaan itselleen uudelle paikkakunnalle ehkä tuntematta yhtään ihmistä entuudestaan. Jos ei heti opintojen alussa pääse mukaan porukkaan ja tutustu ihmisiin yhteisten illanistujaisten tai ainejärjestötoiminnan kautta, voi se olla myöhemmin hyvin vaikeaa. Myöskään massaluennot ja kirjatentit opintomuotoina eivät edistä kokemusta yhteisöllisyydestä ja ystävyyssuhteiden muodostumista.

    Opiskelijoiden tarve yhteisöllisyyteen on huomattu myös muualla, sillä käynnissä on esimerkiksi suurilla resursseilla rahoitettuja hankkeita, jotka tarttuvat juuri tähän ongelmaan. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön koordinoima Campus Conexus -hanke etsii keinoja korkeakouluopiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hankkeen tavoitteena on “tuottaa kiinnittymistä edistäviä toimintakäytänteitä opiskelijoiden opiskelun, oppimisen ja asiantuntijuuden kasvun prosesseihin”.  Projektin materiaaleja julkaistiin verkossa 30.10.2012. Projektit ovat osoitus siitä, että muutokselle on tarvetta.

    Opintopiirit yhtenä ennaltaehkäisevänä kehityskeinona

    Opiskeluelämän yksinäisyyteen on onneksi löydetty monenlaisia lääkkeitä, joista opintopiiri opiskelumuotona on jäänyt turhan syvälle pimentoon. Opintoihin kiinnittyminen on huomattavasti todennäköisempää, kun opiskelija saadaan jo opintojen alussa mukaan yhteisöllisen oppimisen ilmapiiriin ja yhdessätekemiseen.

    Yliopistossa opintopiirillä tarkoitetaan yhdenlaista opintojen suorittamisen tapaa. Opintopiiri koostuu pienestä määrästä opiskelijoita, jotka kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan sovitusta lukumateriaalista. Jokaisella tapaamiskerralla on alustaja, joka esittelee aiheen ja sihteeri, joka kirjoittaa pöytäkirjan. Opintopiirin lopussa vastuuopettajalle raportoidaan se, miten opintopiiri on edennyt, ja tämän jälkeen opiskelijat saavat siitä opintosuorituksen. Vaikka kursseja järjestetään myös ulkoapäin eli opettajan toimesta organisoidusti opintopiireinä, on opiskelijoiden oma aktiivisuus avainasemassa, jos opintopiirejä halutaan järjestää enemmän.

    Kun opinnot väsyttävät eikä opiskelukavereita tule tavattua, on matala kynnys jäädä kotiin, jolloin opinnot viivästyvät ja pahimmillaan jäävät kokonaan kesken. Opintopiirissä osallistujilla on ainakin suurin piirtein yhteinen päämäärä koskien tiettyjen kirjojen lukemista, yhdessäoloa, parempaa oppimista tai muuta yhteenkuuluvuudentunnetta lisäävää. Opintopiirissä opiskelija ei huku ei-keneksikään, osaksi massaa – kuten yksin tentteihin lukemalla tai luennoilla istuen saattaa käydä – vaan jakaa omat ajatuksensa vastavuoroisesti toisten ihmisten kanssa. Kaikki pääsevät osallistumaan ja olemaan aktiivisia toimijoita sekä kehittämään työelämässä tarpeellisia ryhmätyötaitoja ja luomaan kontakteja muihin ihmisiin.

    Näkemyksiä nykytilasta ja kehitysehdotuksia tulevasta

    Opiskelijoiden keskuudessa opintopiiriä pidetään hyvänä vaihtoehtoisena tapana suorittaa opintoja. Sillä, kuten kaikilla muillakin tavoilla, on omat hyvät ja huonot puolensa. Opintopiirin vahvuutena pidetään sitä, että siellä asioista voi keskustella muun ryhmän kanssa, jolloin oppiminenkin on yleensä syvempää.

    Sosiaalipsykologian opiskelija Hanna-Leena Ristimäki on ollut mukana useammassa opintopiirissä. Hän kokee, että “lukupiireissä opiskeleminen on samantyyppistä kuin itsekseen lukeminen. Molemmat oppimismenetelmät on hyvä olla olemassa, eikä menetelmiä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen”. “Yhdessä pohdittu ja mietitty jää kuitenkin paremmin mieleen”, Hanna-Leena sanoo. Myös ihmisiin tutustumista ja opintopiirin sosiaalista puolta pidetään tärkeänä syynä osallistua niihin.

    Opintopiiri voidaan kuitenkin kokea myös työlääksi tavaksi suorittaa opintoja ja helpommalla voi päästä, kun lukee kirjat itsekseen ja käy tekemässä tentin. Toisaalta toisenlaisiakin kokemuksia on. Kirjallisuuden opiskelija Jade Lehtinen kertoo:

    – “Kirjallisuuden opiskelijana pidän lukupiireistä, sillä muuten joutuisin lukemaan esim. kirjallisuuden historiaa tenttiessä noin kahdeksan kaunokirjaa teoriakirjan lisäksi, joista parista sitten esitetään kysymyksiä. Se on sitten vähän tuurista kysymys, onko sattumalta keskittynyt tentaattorin kanssa samoihin asioihin niissä romaaneissa”. Myös ryhmäläisten aikataulujen yhteensovittaminen ja vapaamatkustajat saatetaan kokea ongelmiksi.

    Kaikissa aineissa ja yksiköissä opintopiirejä ei järjestetä. Tämä johtuu ehkä siitä, että opintopiiri opintomenetelmänä sopii luontaisesti toisiin aineisiin paremmin kuin toisiin. Esimerkiksi sosiaalitieteissä opintopiiri on usein käytetty tapa suorittaa kursseja. Monien muiden aineiden opiskelijoilla ei kuitenkaan välttämättä ole edes tietoa tai käsitystä siitä, miten opintopiiri käytännössä toimii ja järjestetään.

    Opintopiirimäinen työskentely ei ehkä istu kyseisten aineiden luonteeseen, mutta toisaalta tietämättömyys ja kannustuksen puute voivat olla osaltaan syynä siihen, miksei opintopiirejä edes ajatella vaihtoehtona itsekseen tenttimiselle tai luentokursseille. Yksiköt voisivatkin informoida opiskelijoita opintopiirivaihtoehdosta selkeästi nettisivuillaan ja opiskelijoita voisi myös enemmän tukea opintopiirien järjestämisessä ja kannustaa kokeilemaan niitä.

    Opintopiireihin osallistuneet ovat olleet nykyisiin järjestelyihin enimmäkseen tyytyväisiä. Yhdeksi suureksi esteeksi koetaan kuitenkin se, ettei aktiivisista opintopiireistä ja niiden järjestämisestä ole helposti saatavilla tietoa. Sosiaalipsykologian opiskelija Minna Paanasalo toivoo:

    – “Olisi hyvä jos lukupiirejä olisi helpompaa järjestää. Opettajat voisivat esimerkiksi järjestää alustoja, joista näkisi mitä tenttejä on mahdollista suorittaa lukupiirinä minkäkin opintojakson aikana.”

    Tällä hetkellä on olemassa sähköpostilista, jonne osallistujat voivat itse ilmoittaa opintopiireistä. Nykyaikaisempi ja helpostilähestyttävämpi ratkaisu voisi olla interaktiivinen koontisivu, jossa opiskelijat ja opettajat voisivat ilmoittaa kaikista yliopistossa toimivista opintopiireistä. Siellä voisi myös pitää yllä keskustelua tapaamisten ulkopuolellakin. Moodlessa omalle ryhmälleen voi tilata oman alueen, tosin sen perustaamiseen tarvitaan aina vastuuopettaja. Erilaiset wiki-tyyppiset ratkaisut voisivatkin ehkä toimia ketterämmin. Tampereella voitaisiin ottaa mallia esimerkiksi Helsingin yliopiston lukupiiripohjasta ja ohjeista.

    Opintopiirien järjestämisessä olisi tärkeää hyödyntää enemmän myös tuutoreiden apua ja tietämystä. Opettajat suhtautuvat opintopiireihin pääasiassa myönteisesti, mutta kokevat haasteelliseksi opiskelijoiden arvioimisen. Pakollisen yhteisen raportin lisäksi opettajat voisivat ehkä saada apua arviointiin pienimuotoisista yksilökohtaisista pistokokeista, lyhyehköistä oppimispäiväkirjoista tai opintopiiriläisten verkkokeskustelujen seuraamisesta. Näillä voitaisiin varmistaa se, että kaikki ryhmän jäsenet ovat varmasti sisäistäneet kurssin keskeiset asiat.

    Syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä aiheutuvat ongelmat tulevat varmasti rahallisestikin kalliimmaksi kuin ennaltaehkäisevä, yhteisöllisiin opiskelumuotoihin panostaminen. Siksi yliopistonkin kannattaa tulevaisuudessa satsata esimerkiksi opintopiirien järjestämiseen ja ylläpitämiseen nykyaikaisin ja interaktiivisin keinoin.

    Teksti ja kuva: Marjo Holster, Jonna Lahtinen ja Tuire Silvennoinen

        2 comments for “Opintopiiri – yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyyttä torjuva opiskelumuoto?

      1. Mikko
        21.11.2012 at 15.00

        Sähköposti ei ole uudenaikaisin väline, mutta varsin toimivaksi todettu. Sähköpostia osaa miltei jokainen opiskelija ja opettaja käyttää, mutta eri tyyppiset blogit, moodlet ja wikipohjat taas vaativat tutustumista, jotta niitä pystyy muokkaamaan. Siksi olen eri mieltä siitä, etteikö sähköpostilista olisi nykyajan tarpeisiin vastaava tai helposti lähestyttävä tapa jakaa tietoa opintopiireistä. Jos sähköpostilistalle tulevat viestit vielä tallentuisivat johonkin verkkosivulle, niin homma toimisi jo melko hyvin.

        Opintopiirit@uta.fi -sähköpostilista on vasta perustettu ja alkanut pyörimään. Listalla olisi hyvä olla vähintään kunkin ainejärjestön opintovastaavat, jotta he voivat välittää tietyn alan opiskelijoita mahdollisesti kiinnostavien piirien tiedot eteenpäin. Kaikkien tämän muotoisesta opiskelusta kiinnostuneiden toki kannattaa itse tilata listaa ja lähteä mukaan eri tyyppisiin (opiskelija/opinto)piireihin. Monialaisuus on yksi listan tavoitteista, eikä yliopiston ulkopuolisia osallistujiakaan tulisi sulkea pois. Listan nimi on siis: opintopiirit@uta.fi ja ao. nettisivulla liittymisohjeet.

        http://www.tamy.fi/sahkopostilistat

      2. Päivi Svärd
        21.11.2012 at 15.18

        Omista yliopisto-opinnoistani on jo kulunut aikaa – silloinkin jotkut järjestäytyivät silloin lukupiireiksi, jotta opiskelu olisi mielekkäämpää. Sitä en tiedä, käytettiinkö opintopiirejä silloin 70-80-luvulla suoritusmuotona. Sen kyllä tiedän, että jos nyt opiskelisin, nauttisin opintopiirityöskentelystä. Tuli mieleeni, että meillähän on jo yliopistolaisten yhteinen intra käytössämme. Se voisi hyvin sopia kaivatuksi koontipaikaksi, johon tietoa opintopiireistä voisi koota. Siellä opettajat voisivat ilmoittaa opintopiireistä, siellä voisi ilmoittaa olevansa kiinnostunut liittymään mukaan opintopiiriin jne.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *