Zen ja esseellä ampumisen tauti

    Tässäkin blogissa käsiteltiin asiantuntijaseminaaria muutama viikko sitten. Tuossa seminaarissa osallistujat toivat esille näkemyksensä siitä, että opintojen aikana tulisi oppia kirjoittamaan selväsanaista tekstiä erilaisiin selvityksiin ja esityksiin. Asiantuntijoiden tulisi myös pystyä tulkitsemaan ja ymmärtämään lukemaansa sisältöä nopeasti ja tehokkaasti sekä soveltamaan tätä tietoa työssään. Myös viestinnän ja vuorovaikutuksen taidot ovat korkeassa kurssissa työelämässä.

    Miten tätä taitoa voi kehittää omissa korkeakouluopinnoissaan? Vastaako yliopisto-opetus tähän työelämän huutoon. Itse olen ollut tyytyväinen oppimiini asioihin kirjoitellessani tähän opiskelijablogiin. Aiheita olen saanut kehitellä aivan omassa päässäni sekä saanut myös hyviä vinkkejä yliopiston viestinnän ja tiedotuksen asiantuntijoilta. Samalla on tullut harjoiteltua kirjoittamista blogikontekstissa. Blogiin kirjoittamista voisi verrata vaatimuksiltaan vaikka organisaation sisäisen tiedotuslehden toimittamiseen.

    Kirjoittamisen taitoa vaalii ja kehittää kurssien suorittamiseen liittyvät esseet ja oppimis- tai luentopäiväkirjat. Tällä hetkellä kirjoittelen yhtä luentopäiväkirjaa ja tarkoituksenani on myös suorittaa yksi kirjatentti esseemuotoisena. Esseen kirjoittamisessa rima on luentopäiväkirjaa korkeammalla. Lähteeksi on annettu kirja tai pari, jotka ovat tässä tapauksessa englanninkielisiä. Työn pohjaksi on annettu muutamia kysymyksiä, joita esseessä tulisi avata. Esseen kirjoittaminen vaatii kurinalaisuutta ja turhaan lepertelyyn ei tule taipua. Esseen kirjoittaminen valmistaa siis paremminkin tulevaan koitokseen gradun suunnitteluun ja kirjoittamiseen. Lähteistä on pidettävä kiinni samalla kuitenkin pitäen omakin näkökulma mielessä.

    Essee vaatii melko syvällistä materiaaliin tutustumista ja sen ymmärtämistä. Luentopäiväkirjoissa taas kysytään omien ajatusten esille tuomista ja niiden soveltamista luentojen sisältöihin. Niissä luentopäiväkirjoissa, joita olen kirjoittanut on arvioija palkinnut minua omista reflektoivista ajatuksista. Myös erilaisten asiaa tukevien ja laajentavien lähteiden käyttö on sallittua ja lähteet voivat olla hyvin eritasoisia, vaikkapa suoraan netistä poimittuja ajankohtaisia uutisia. Luentopäivakirjan teko kannustaa siis seuraamaan ulkopuolista maailmaa ja samalla olemaan kriittinen luentojen sisältöä kohtaan, unohtamatta omia henkilökohtaisia mielipiteitä niitten esittämästä maailmasta.

    Opettajien ja luennoitsijoiden työsarka sekä vastuut

    Harvoin tulee opiskelijana huomioitua sitä, että kurssien luennoitsijoilla on melkoinen vastuu myös esseiden ja päiväkirjojen lukemisesta, arvioinnista ja palautteen antamisesta. Asettelin aiheesta muutaman kysymyksen Mikko Ahoselle informaatiotutkimuksen yksiköstä. Mikko vastaa parista kurssista, jotka voi myös suorittaa esseemuotoisena.

    Minkälaista työpanosta ja työotetta sinulta vaatii kirjatenttien vastaanottaminen esseemuotoisena?

    – ”Vastaanottaminen vaatii ennen kaikkea keskittymistä ja (rauhallisen) ajan varaamista tarkistamiseen. Väsyneenä yön pimeinä tunteina pistäisi arvosteluni olla yhtä tasapuolista kuin pirteänä aamutuimaan. Tämän koen haastavana: miten säilyttää sama linja kaikissa arvioinneissa olosuhteista ja muista kiireistä huolimatta.”

    Minkälainen on hyvä esseevastaus mielestäsi? Mita taitoja sen laatiminen vaatii opiskelijalta?

    – ”Vastauksessa vastataan selkeästi ja tarkasti kysyttyihin kysymyksiin. Jos lauseet ja kieli ovat selkeitä, se helpottaa merkittävästi tentaattorin työtä. Plussaa ovat viitteet ja lainaukset tenttikirjojen ulkopuolelta. Itse olen erittäin nihkeä antamaan ylintä arvosanaa (5) ilman, että tenttijä osoittaa laajaa ymmärrystä aihealueesta.”

    Onko vastauksissa laaja kirjo vai ovatko vastaukset samaa tasaista laatua? Joudutko usein vaatimaan vastausten korjaamista tai täydentämistä eli ymmärtävätkö opiskelijat lukemaansa ja kirjoittamaansa?

    -” Esseevastaukset, jotka tulevat minulle sähköpostin kautta ovat mielestäni parempilaatuisia ja niissä näkyy selkeämmin, että opiskelija on ymmärtänyt tentittävän asian. Tenttivastaukset taas ovat välillä liian suppeita ja minua jää mietityttämään, onko opiskelija todella aina ymmärtänyt, mistä hän kirjoittaa. Myös silloin tällöin tentin kautta kopaistaan: kuinka helposti tentistä pääsisi läpi ”

    Peruskurssien oppimispäiväkirjat luovat rutiinia

    Luennoitsijoilla voi olla peruskurssien oppimispäiväkirjojen läpikäynnissä melkoinen työ. Syvä kurkku -lähteeni kertoi minulle lukeneensa 60:en opiskelijan päiväkirjat erään humanistisen aineen peruskurssin luennoitsijana. Kurssilla oli mukana opiskelijoita laidasta laitaan kaikista eri yksiköistä yliopiston sisältä ja lisäksi ulkopuolisia avoimen yliopiston kautta.

    Suurin osa kurssin osallistujista pyrkii kirjoittamaan virallista asiaproosaa, jota opetetaan proseminaareissa. Hyvin harvoin tästä poiketaan vapaampaan suuntaan. Avoimen puolen opiskelijat ovat kuitenkin reflektiivisempiä. Heillä ei ole kokemusta kirjoittamisesta ja teksti onkin ehkä tästä johtuen aidompaa. He ovat usein motivoituneempia ja heillä on ehkä ”enemmän pelissä”. Pääaineopiskelijat tuottavat rutinoidummin asiatekstiä, joskin lopputuloksesta näkee, että se on saatettu luoda hyvinkin nopeasti ”hällä väliä tyylillä”. Hyvin harvoin opiskelijat tuottavat valtavirrasta poikkeavia omia ajatuksia, vaikka näihin olisi ohjeistuksissa rohkaistu. Esseen lopussa usein kiitetään innostavasta kurssista siinä toivossa, että kirjoittaja saisi samaa kohtelua arvioijalta.

    Esseen ja päiväkirjojen kirjoittamiseen syntyy varmasti jonkinlainen rutiini, sillä niitä kertyy kohtalainen määrä opintojen aikana. Toisaalta ne antavat varmuutta gradun suunnitteluun ja kirjoittamiseen opintojen loppuvaiheessa. Työelämässä ja vapaa-ajalla tälle rutiinille voi löytyä käyttöä erilaisten raporttien laatimisen ja harrastuksiin liittyvien viestintävastuiden parissa. Yliopisto-opinnoissa kannustetaan myös mielestäni opiskelijoita omien ajatusten ja kriittistenkin äänenpainojen esittämiseen, joten kyllä tuo esseellä ampumisen tauti kannattaa sairastella opintojen ohessa ja aikana.

    Avoimen yliopiston ohjeistuksia kirjoittamiseen

    Johtamiskorkeakoulun opas kirjallisiin töihin

    Jorma RiihikoskiTällä esseellä ampui Jorma Riihikoski.

    Kuva: Public Domain Pictures

     

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *