Opetusharjoittelussa laitetaan oma persoona peliin

    Juha Riskilä, Panu Anttila ja Maija Aalto
    Juha Riskilä, Panu Anttila ja Maija Aalto kehuvat opetusharjoittelijoiden hyvää yhteishenkeä.
    Kurkista kurssille
    Sarjassa kysytään eri alojen opiskelijoilta ja opettajilta, mitä juuri nyt käynnissä olevalla kurssilla tapahtuu.

    Kurkistus aineenopettajan pedagogisiin opintoihin

    Mitä yhteistä on poliisilla, hallintotieteilijällä ja historianopiskelijalla? He kaikki suorittavat parhaillaan historian ja yhteiskuntaopin opettajan pedagogisia opintoja Tampereen yliopistossa. Kokonaisuus kestää vuoden ja sisältää opetusharjoittelua ja luentoja Tampereen normaalikoululla sekä ainedidaktiikan luentoja yliopiston puolella.

    – Se on erilainen vuosi, sillä pitää laittaa oma persoona peliin, sanoo historianopettaja Marjo Leskinen, joka ohjaa opetusharjoittelijoita normaalikoululla. Tavoitteena on antaa opiskelijoille motivaatiota valita opettajan ammatti ja oppia jatkuvasti kehittymään opettajana ja reflektoimaan omaa opettajuutta sekä soveltaa kasvatustieteen teoriaa käytäntöön.

    Opiskelijat pitävät opetusharjoittelun käytännöllisyyttä hyvänä vaihteluna normaaliin yliopisto-opiskeluun. Se myös avaa teoriaa uudella tavalla.

    – Vasta ensimmäisellä omalla tunnilla tajusi konkreettisesti, että esimerkiksi erilaisia oppimisvaikeuksia on, toteaa Panu Anttila.


    Opettajaksi erilaisista taustoista

    Moni tietää pienestä asti haluavansa opettajaksi. Historianopiskelija Maija Aalto kertoo, että tykkäsi jo lapsena opettamisesta: hän piti kokeita mielikuvitusoppilailleen ja kirjoitti heille todistuksia. Yläasteella historia oppiaineena kiinnosti eniten ja niin alkoi tie historianopettajaksi. Norssille päädytään kuitenkin monia muitakin teitä. Panu Anttila opiskelee kunta- ja aluejohtamista, mutta massaluennolla sattumalta kuultu keskustelu muutti urasuunnitelmat, kun hän tajusi, että hallintotieteilijänkin on mahdollista päästä opettajaksi. Julkishallinto oli jo pitkään tuntunut liian asiakeskeiseltä ja työ ihmisten parissa houkutteli.

    Juha Riskilä on ammatiltaan poliisi ja hakee opettajan pedagogisista laaja-alaisuutta uuteen tutkintoonsa hallintotieteiden puolella sekä tilaisuutta kehittyä ihmisenä. Hänestä on kiinnostavaa päästä tutustumaan koulumaailmaan, jotta sitä ymmärtää paremmin omien lasten kohdalla, ja pedagoginen osaaminen saattaa viranhaussa olla se asia, joka auttaa erottumaan joukosta. Sekä Panu että Juha saavat pätevyyden opettaa yhteiskuntaoppia esimerkiksi lukiossa, mutta Juhaa kiinnostaa erityisesti poliisiammattikorkeakoulussa opettaminen.


    Haasteena kokonaisuuden hallinta

    Hyvä opettaja osaa aineensa, kuuntelee ja arvostaa oppilasta ja jaksaa olla innostunut, Marjo Leskinen kuvailee. Opetusharjoittelussa kukin opiskelija pitää tunteja sekä yläkoulussa että lukiossa, yleensä useamman samalle luokalle, ja ryhmään tutustutaan jo etukäteen havainnoimalla oppilaita muiden pitämillä tunneilla. Palautetta omasta opetuksestaan saa sekä ohjaavalta opettajalta että muilta opiskelijoilta.

    – Sinulla on tosi lämmin suhde ryhmään, kommentoivat opetusharjoittelijat historianopiskelija Suvi Ala-Pässärin tuntia. Suvi kehuu ryhmän olevan ihana. 7. ja 8. luokkalaiset ovat vielä pieniä, mutta lukiolaisten eteen jo hiukan pelottaa mennä.

    Opettajan pitää hallita sekä suhdetta oppilaisiin että tunnin kulkua niin ryhmä- kuin yksilötasollakin. Kaikkien osien koordinointi onkin opiskelijoiden mielestä työn suurimpia haasteita.

    – On hyvä, että pedagogiset opinnot aloitetaan yleensä vasta muutaman vuoden opiskeluiden jälkeen, kun on ehtinyt itse aikuistua hieman, Panu toteaa.

    Työssä vaaditaan myös kielellistä tarkkuutta, sillä esimerkiksi koekysymykset pitää muotoilla hyvin harkitusti.

    – Sain pistokokeisiin tosi lyhyitä vastauksia, mutta en ollut määritellyt, kuinka pitkä vastauksen pitäisi olla, kertoo Maija arvioinnin vaikeudesta.

    Marjo Leskisen mukaan opettajantyön haasteisiin kuuluu myös jatkuva kiire. On pystyttävä joustamaan, sillä aikataulut saattavat muuttua lyhyellä varoitusajalla. Siinä mielessä pedagogiset opinnot antavat melko realistisen kuvan opettajan työstä. Opiskelijoiden mielestä kokonaisuus on hyvin työllistävä ja pirstaleinen ja aikataulujen sommittelu vaikeaa, vaikka pakollisten tuntien päällekkäisyyksiä on pyritty poistamaan. Normaalikoulun kiinteät lukujärjestykset aiheuttavat kuitenkin ongelmia.

    – Kalenterin pitää olla jatkuvasti tyhjä, koska kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, Juha sanoo.


    Kodin ja koulun ristitulessa

    Koulumaailma on muuttunut paljon siitä, kun tämän päivän yliopisto-opiskelijat olivat koulussa, ja opettajaan kohdistuu yhä enemmän vaatimuksia. Yleinen levottomuus on lisääntynyt ja oppilailla on kova aikuisen tarve. Opiskelijoista vaikuttaa, että oppilailta vaaditaan vähemmän osaamista ja paljon suurempi osa sisällön tuottamisesta on opettajan vastuulla kuin ennen.

    Suhde vanhempiin voi myös usein olla ongelmallinen. Marjo Leskinen luennoi opettajaopiskelijoille arvioinnista ja toteaa, että kokeita on tärkeä pitää ihan oman turvallisuuden takia, jotta on jotain näyttöä vanhemmille. Nykyään koearvosanat laitetaankin normaalikoululla nettiin vanhempien näkyville. Silti joskus on jopa 9. luokan päättöarvioinnin jälkeen tultu kysymään, miksi lapsen todistuksessa on yhdeksikkö eikä kymppiä.

    Koulu on kuitenkin myös yhteisö, joka tarjoaa paljon erilaisia tukimuotoja mm. oppimisvaikeuksista kärsiville. Leskinen korostaa, että kokeetkin pitää laatia sitä ajatellen, että oppilas selviytyy mahdollisimman hyvin ja erilaiset oppijat otetaan huomioon.


    Haluaisitko sinäkin?

    Seuraavat haut opettajan pedagogisiin alkavat maaliskuussa. Hakemista kannattaa opettajaopiskelijoiden mielestä miettiä tarkkaan, sillä opiskelu vaatii uhrauksia, sitoutumista ja epävarmuuden sietoa sekä hyvää ajankäytön suunnittelua, sillä oppilaiden koulunkäynti on myös opetusharjoittelijan vastuulla. Pedagogisesta pätevyydestä voi kuitenkin saada lisäpisteitä työnhakuun, vaikka ei haluaisikaan töihin koulumaailmaan.

    Esiintymiskokemuksesta on hyötyä monella alalla, ja pedagogisista opinnoista on jatkettu töihin mm. henkilöstöhallintoon, konsultiksi, kulttuurialalle, toimittajaksi tai diplomaatiksi, erilaisiin yrityksiin sekä opetushallitukseen. Opetusharjoittelijaporukassa on myös kannustava ryhmähenki ja yhteisöllisyys, joka syntyy, kun ollaan koko vuosi yhdessä samalla porukalla.

    – Täällä saa vertaistukea ja voi luoda hyödyllisiä verkostoja, tiivistää Maija Aalto.

    Täältä löydät lisätietoa:
    Yleisesittely, hakuajat ja -kiintiöt
    Aineenopettajan pedagogiset opinnot opetusohjelmassa

    Teksti ja kuva: Meri Lehtimäki

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *