Harjoittelussa paljastuivat harvinaisen hyvät taidot

    Maanantai 16.5.2011 oli mielenkiintoinen päivä. Astuin ennen aamukahdeksaa Hervannasta Tampereen keskustaan suuntaavaan bussiin, jossa jääkiekon maailmanmestaruutta juhlistaneet väsähtäneet matkustajat huojuivat Leijonien tunnusbiisien tahdissa. Tunnelma oli absurdi ja hilpeä, kun suuntasin juhlijoiden keskuudessa kohti työpaikkaa, jossa tulisin seuraavien kolmen kuukauden ajan tekemään ”oikeita töitä” korkeakouluharjoittelijana.

    Suoritin korkeakouluharjoitteluni kesällä 2011 osana nuorisotyön ja -tutkimuksen sivuaineopintokokonaisuutta. Harjoitteluun valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin edeltävänä syksynä, kun ensimmäisessä harjoitteluseminaarissa tutustuimme harjoittelun ehtoihin sekä aiempien opiskelijoiden harjoittelukokemuksiin ja -kertomuksiin. Harjoitteluseminaari oli minulle siinä mielessä hyödyllinen, että harjoittelua ohjaavan lehtorin vinkit ja harjoittelukertomukset saivat minut katsomaan mahdollisia harjoittelupaikkoja aiempaa laaja-alaisemmin.

    Näiden vinkkien ohjastamana lähdin metsästämään aivan erilaista harjoittelupaikkaa, kuin ennen seminaaria olin ajatellut. Tammikuussa minulla olikin jo plakkarissa haluamani harjoittelupaikka.

    Harjoittelupaikkani oli Tampereen Työ- ja elinkeinotoimiston Nuorten palvelut. Työ- ja elinkeinotoimistossa aloitti kanssani samanaikaisesti monta muutakin korkeakouluharjoittelijaa. Yhdessä kävimme läpi massiivisen perehdytysjakson, jotta pystyimme työskentelemään virkamiestehtävissä.

    Työtehtäviini kuului alle 25-vuotiaiden ammattikouluttamattomien nuorten neuvominen koulutus- ja työasioissa sekä asiakaspalvelun ohella kaikenlaiset työvoimapoliittiset tehtävät. Aiemmin olin työskennellyt lähinnä kahvilatyöntekijänä tai lastenhoitajana, joten hyppy uudenlaisiin, vastuullisiin tehtäviin tuntui isolta. Näissä hommissa ei todellakaan tarvinnut murehtia kahvinkeitosta!

    Lehtori kyseli kuulumisia

    Harjoittelun suorittamista tuki omalla kohdallani muiden harjoittelijoiden — niin samassa työpaikassa työskentelevien kuin muiden nuorisotyön ja -tutkimuksen harjoittelua tekevien opiskelijoiden — vertaistuki sekä työpaikan tarjoama laadukas perehdytysjakso. Vertaistuki auttoi ymmärtämään, etten ole yksin oppimassa kovalla tahdilla uusia asioita. Myös kokeneemmat työtoverit tekivät kysymysten esittämisen kynnyksen matalaksi.

    Hienoa oli, että harjoittelun vastuulehtori soitti muutaman kerran kesän aikana ja kyseli kuulumisia, ja hän tuli jopa loppukesästä vierailemaan harjoittelupaikallani. Tämä on mielestäni esimerkillinen toimintatapa etenkin tapauksissa, joissa harjoittelu ei välttämättä sujukaan odotusten mukaisesti. Näin ongelmista kertomisen kynnys on hyvin matala.

    Harjoittelua ajatellen oli myös hyvä, että harjoittelua ohjaava lehtori vaati meiltä jokaiselta harjoittelijalta esimiehen kanssa laaditun harjoittelusuunnitelman, johon oli kirjattu harjoittelun aikaiset työtehtävät sekä opiskelijan omat tavoitteet harjoittelulle. Harjoittelusuunnitelman laatiminen tarjosi hyvän mahdollisuuden keskustella harjoittelun sisällöstä vielä tarkemmin esimiehen kanssa. Omasta toiveestani sain kesään sisällytettyä muun muassa vierailukäyntejä yhteistyökumppaneiden luo.

    Kenttätietoa tenttehin ja esseisiin

    Oma harjoitteluni ajoittui jo toisen opiskeluvuoden jälkeiseen kesään. Harjoittelussa syntynyt kokemus onkin osoittautunut kullan arvoiseksi opintoja jatkaessa, sillä omaa alaa liippaava työkokemus on toiminut hyvänä kasvualustana. Työkokemuksen myötä olen oppinut tunnistamaan oman osaamiseni aiempaa paremmin. Työympäristössä omat tiedot ja taidot konkretisoituvat aivan eri lailla kuin yliopistolla, jossa yleensä tulee pyörittyä samaa alaa opiskelevien ihmisten kanssa.

    Työ- ja elinkeinotoimiston ajoittain tiukat asiakaspalvelutilanteet puolestaan opettivat viestintä- ja neuvottelutaitoja ja laajensivat omia näkökulmia. Näitä uusia, laajempia näkökulmia sekä kenttätietoa on tullut hyödynnettyä sittemmin tentteihin lukiessa ja esseitä kirjoittaessa. Tärkeimpänä antina harjoittelun antama työkokemus toi kuitenkin luottamuksen omaan osaamiseen ja kirkasti tulevaisuuden työllistymisnäkymiä.

    Kuten sanottua, työkokemus on konkretisoinut joitakin taitoja, jotka ovat kehittyneet yliopisto-opintojen myötä. Esiintymis- ja yhteistyötaidot ovat tulleet tarpeeseen työelämässä, joten kaikki ne tuskaisimmatkin esitelmät ja ryhmätyöt ovat kantaneet hedelmää jälkikäteen. Hyötyä on ollut myös siitä, että osaa tarvittaessa työskennellä yksin ja omatoimisesti ja hallitsee omaa ajankäyttöään. Opintojen aikana saavutettu teoriapohja ja perustietämys ovat luonnollisesti tärkeitä työkaluja myös yliopiston ulkopuolella.

    Ennen kaikkea olen kuitenkin saanut kuulla työnantajan ja työyhteisön näkökulmasta, että yliopisto-opiskelijoilla on harvinaisen hyvät tiedonhakutaidot, jotka tarjoavat edellytykset olennaisen tiedon nopeaan havaitsemiseen sekä omaksumiseen.

    Harjoittelukuukaudet olivat siihenastisen elämäni opettavaisimmat kuukaudet. Opin paljon itsestäni ja yhteiskunnasta työn sisällöllisten tietojen lisäksi. Harjoittelut ja muut työelämäyhteydet ovat ainakin omalla kohdallani olleet opintojen suola, joka on auttanut huomaamaan jo olemassa olevia taitoja sekä opettanut uusia. Odotankin mielenkiinnolla vielä edessä olevaa oman pääaineen korkeakouluharjoittelua!

    Telma Rivinoja, kasvatustieteen opiskelija

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *