Ihanat, kamalat valinnaiset opinnot

    Kahvihetki kaverin kanssa voi avata ajatuksia opinnoista
    Kahvihetki kaverin kanssa voi avata ajatuksissa olevia solmuja omista opinnoista. Vaihtoehtoisesti voi toki myös keskittyä suunnittelemaan seuraavaa viikonloppua.

    Että tämä uusi opinto-opas on mahtava, ajattelin selatessani yliopiston verkkosivuja. Valinnaiset opinnot (vanhoina hyvinä aikoina näitä kutsuttiin sivuaineiksi) on listattu selkeästi omiksi kokonaisuuksikseen varsinaisten tutkinto-ohjelmien alle, eikä tietoa tarvitse etsiä monen mutkan takaa. Uusien opiskelijoiden on varmasti helppoa ja vaivatonta suunnitella omat valinnaiset opintonsa näin selkeän jaottelun perusteella. Tai ehkä ei sittenkään?

    Ensimmäisen vuoden aikana fuksit saavat oivallisen informaatiokylvyn: on tutor-tapaamisia, HOPS-ohjausta, tiedotuksia ainejärjestötoiminnasta ja muista aktiviteeteista. Hyvä niin, uuden ja ihmeellisen opiskelijaelämän edessä onkin ehdottoman tärkeää saada tietoa yliopistoyhteisön tarjoamista mahdollisuuksista. Toisaalta tiedon hienokaan esille asettelu ei takaa sitä, että opiskeluun liittyviä valintoja olisi varsinaisesti helppo tehdä. Lisäksi kun tietoa tarvitsee vähän kaikesta, ei energia ehkä riitäkään kaiken annetun prosessointiin, saati sitten valinnaisten opintojen suunnitteluun tulevaisuuden työuraa ajatellen.

    Uusille opiskelijoille onneksi usein lohdullisesti painotetaan, että on ihan OK olla alussa hieman hukassa.

    Kannustan kuitenkin vakavasti pohtimaan valinnaisia opintoja jo opintojen ensimetreiltä alkaen. Erityisesti jos opiskelet tutkinto-ohjelmassa, joka ei suoranaisesti valmista mihinkään ammattiin, valinnaisilla opinnoilla on suuri merkitys tulevan työllistymisen ja työmarkkinoilla erottautumisen kannalta. Sokeasti pelkän ”hyödyllisyyden” perusteella opintokokonaisuuksia ei mielestäni kannata kuitenkaan haalia ja tahkota hampaat irvessä opintosuorituksia kasaan. Parhaimmillaan opinnot saavat sinut innostumaan, kyseenalaistamaan ja näkemään ympäröivää maailmaa uudella tavalla. Etsi ja löydä siis oppiaineet, jotka saavat juuri sinun akateemikon sydämesi sykkimään. Ideaalitapauksessa kyse on huvin ja hyödyn yhdistämisestä: motivoidut entisestään alastasi samalla, kun keräät arvokasta tietoa tulevaa työuraa varten.

    Kauniita sanoja, vähän käytännön hyötyä – tiedetään. Jos tosiaan olet aivan ulapalla, ole sitä rauhassa. Toistan: on ihan OK olla alussa hieman hukassa (ehkä jopa enemmän kuin vain hieman). Ota kuitenkin aktiivisesti valinnaisista opinnoista selvää, ja kysy apua rohkeasti aina, kun et jotain tiedä. Tutorisi, vanhemmat opiskelijat ja opettajasi neuvovat kyllä. Hyödyllisiä neuvoja ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia vinkkejä opintojen suunnittelusta on saatavilla useasta eri lähteestä, kun vain jaksaa kysyä ja kuunnella. Tarvittaessa voit myös varata ajan tai tassutella vapaana hetkenä opintoneuvojan pakeille.

    Perehdy huolella myös opinto-oppaisiin, myös niihin muihin kuin pelkästään oman yksikön. Yliopistossa opiskelu on melko vapaamuotoista, joten kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla eri yksiköiden kurssitarjontaa. Toki tietyt rajoitukset kannattaa pitää mielessä, sillä jotkut opintokokonaisuudet saattavat olla tarkoitettu vain tiettyjen tutkinto-ohjelmien opiskelijoille, tai ne vaativat edeltäviä opintoja. Yliopiston verkkosivujen ”valinnaiset opinnot” -osio voi myös auttaa alkuun, jos pohdit vaikkapa joustavan opinto-oikeuden eli JOO-opintojen mahdollisuutta toisessa yliopistossa.

    Valintojen lopullisuutta ei kannata pelätä. Kukaan meistä tuskin on opintojen viimeisinä vuosina sama henkilö kuin aloittaessaan yliopistoelämän, joten on luonnollista, että mielenkiinnon kohteet opintojen suhteen voivat muuttua, hioutua tai vahvistua vuosien varrella. Muista kuitenkin, että ensimmäisen opiskeluvuoden ehkä tärkein tehtävä on tutustua opiskeluihin ja kanssaopiskelijoihin. Kaverin kanssa voi olla alkuun helpompi suunnata uusille kursseille, ja ajatusten jakaminen joukossa on usein mielekkäämpää kuin yksin asioiden kanssa tuskailu. Opiskelukavereiden joukosta voi myös löytyä tärkeitä tulevan työelämän kontakteja – puhumattakaan koko elämän kestävistä ystävyyssuhteista.

    Teksti ja kuva: Milla Kuisma

     

    Milla KuismaMilla Kuisma: ”Oma ensimmäinen vuoteni meni pääaineeni – nykyisinhän puhutaan tutkinto-ohjelmista – opintokokonaisuuksien kanssa luovimiseen ja järjestelmällinen sivuaineopiskelu tuntui vielä kaukaiselta ajatukselta. Kun osa opiskelukavereistani oli jo innoissaan valinnut opetusohjelmasta vuoden mielenkiintoisimmat kurssit, minä harkitsin hankkivani oman Dolly-lampaan, joka voisi puolestani seikkailla kampuksella samalla kun itse makaisin kotona sekaisin kaikesta uudesta. Älykkään katseen perusteella meitä ei ainakaan olisi voinut erottaa.”

     

     

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *