Värillä ja koolla on väliä.

    Kirja. Tiiliskivi. Tuo puoleensavetävyyden kivenkova esineellistymä.

    Tiiliskivi. Tuo puoleensavetävyyden kivenkova esineellistymä.

    Saviperäisyydestään huolimatta on jännä, että ainakin opiskelijoiden mielikuvissa tiiliskivet maistuvat puulta. Selitys lienee ihmisen keskittymiskyvyn ja leipätekstin yksitoikkoisuuden suhteessa. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu menestymään kestävyysotteluun tasapaksua tekstimassaa vastaan.

    Voisiko nykyaikaisen tieteellisen tekstin lukija olla joskus oikeutettu vaihteleviin ärsykkeisiin?

    Kirjojen markkinoinnissakin visuaalisesti puhutteleva kansi ja usein kirjoittajan tai arvostelijan kuvalla varustettu takakansiteksti ratkaisevat. Miksi siis sisällyksen puolella pitäisi mennä siitä, mistä aita on matalin? Kirjojen ja erityyppisten lehtien -sanoma-, aikakausi- ja netti- vertailu valaisee asiaa. Ihmiset selailevat ensin nopeasti otsikot, sitaatit ja kuvatekstit, ja syventyvät sitten siihen, mikä eniten kiinnostaa. Sitä voisi kai kutsua eräänlaiseksi lukijan kognitiiviseksi tehokkuudeksi.

    Eikö tieteellisellä julkaisukäytännöllä ole mitään opittavaa nettiajan ilmaisukeinojen monipuolisuudesta?

    Eksaktien käsitteiden käyttäminen kuvallisesti voi olla haastavaa, mutta sähköisen ilmaisun aikakaudella ei tarvitse rajoittua vain yhteen formaattiin. Sitä paitsi, eikö toisaalta kuva kerro enemmän kuin tuhat sanaa -joten eikö se oivaltavasti käytettynä voisi joskus auttaa ilmentämään vaikeasti selitettävää asiaa?

    Kollaasi. Saara Särmän väitös. Meemejä Iranista ja Pohjois-Koreasta.

    Tuoreena esimerkkinä Saara Särmä kehitti visuaalisen kollaasin tekniikan tutkiessaan väitöskirjassaan miten ydinasevaltioiksi halajavia Irania ja Pohjois-Koreaa käsitellään internetin meemikulttuurissa.

    Särmän kollaasien tarkoitus on kyseenalaistaa tekstin ensisijaisuus ja tehdä lukijasta -tai katsojasta- aktiivinen osallistuja, tarjoten mahdollisuuden omien merkitysten tuottamiselle. Särmä on käyttänyt tekniikkaa myös demokratiainnovaatioiden esittämiseen (kuvassa).

    Ensimmäista kertaa törmäsin vastaavaan jo lukion filosofian kurssilla, jossa luimme Esa Saarisen kirjaa Filosofia. Sen taitto teki lähtemättömän vaikutuksen allekirjoittaneeseen.

    Saarisen klassikossa sanat ja lauseet ottivat tilan sekä lukijan haltuun ennennäkemättömällä tavalla.

    Monotoninen teksti on omiaan väsyttämään uutterankin lukijan, mutta samalla, kun opettamisen perusparadigma toivottavasti pikkuhiljaa muuttuu, kirjallinen ilmaisukin voisi kehittyä hieman vuorovaikutteisemmaksi. Tärkeitä asioita voi korostaa, vaihtoehtoja eritellä ja alaviitteitä mahduttaa pieneeen tilaan jonnekin sivuun. Asiasisällöstä tinkimättä tieteellinen teksti voisi pukeutua hieman kiinnostavampaan asuun puhutellakseen lukijaa -toisaalta aiempaa haastavemmin, toisaalta avuliaammin. Kun lukija kuitenkin silmäilee mieluummin ensin otsikot ja väsyy helpommin pitkän yksitoikkoisen tekstin parissa, eikö teksti kannattaisi jäsennellä ja rytmittää sen eri merkityksien ja tehtävien perusteella?

    Kärsisikö tieteellisyys tyylitellystä taitosta, jos käytössä olisivat kuitenkin aivan samat sanat?

    Monet verkkolehdet jo taittavat pitkiä juttujaan monimediallisesti, ja ne ovat usein kaunista ja kiinnostavaa luettavaa. Mainio esimerkki on NY Timesin juttu Tunnel Creekin lumivyörystä.

    Samalla huomion voi kiinnittää myös julkaisuformaattiin. Ylivoimaisesti käytetyin formaatti on pdf, mutta harvoin se pärjää kauneuskilpailuissa. Vaikka pdf sallii monipuolista rikasta sisältöä ja jopa vuorovaikutteisuutta, sitä ei ole lähtökohtaisesti tarkoitettu siihen. Verkkosivut sen sijaan ovat, ja helppoja työkaluja niiden tuottamiseksi on tarjolla runsaudenpulaksi asti. Verkkosivujen rajattomat navigointi- ja joka tapauksessa pdf:ää monipuolisemmat vuorovaikutusmahdollisuudet tarjoavat perinteisen asiakirjaformaatin sähköistä versiota paremmin ihmisen ajattelutapoja vastaavan käyttöliittymän. Ajatteleppa vaikka wikipediaa -moni tiedonjanoinen surffailija saa siellä tapettua tehokkaasti aikaa ja selaimen pullistelemaan avatuista välilehdistä. Voisiko tutkimusta julkaista samalla tavalla -perinteisen “kuin juna kiskoilla” -rakenteen sijaan? Prezi on kätevä työkalu korvaamaan suhteellisen lyhyehköjä Powerpointeja, joissa ei ole vuorovaikutuksen tarvetta, mutta pitkien esitysten kohdalla ja keskustelua kaivattessa verkkosivujen rajoitukset eivät tule heti vastaan. Yksi lempiesimerkeistäni on valtioneuvoston tulevaisuusselonteko.
    
    
    Ruudunkaappaus valtioneuvoston tulevaisuusselonteon sivuilta

    Perinteisen asiakirja/pdf-formaatin sijaan valtioneuvoston tulevaisuusselonteon sisällysluettelo näytti poutaiselta ja värikkäältä.

     

    Tämä blogipostaus toimi testikenttänä omille teeseille. Tuloksena on kohtalainen sillisalaatti. Vaikka käytössä oleva blogialusta, WordPress, erityisesti rajatuin käyttöoikeuksin, ei mahdollista aivan kaikkea, pääsee sen kanssa kuitenkin nopeasti alkuun.

    Oman harjoitukseni myötä heitän haasteen myös tiedeyhteisölle, tutkimuksen uudesta houkuttelevasta ja lukijoiden ajankäytön haasteisiin vastaavasta esitystavasta.

     

    Blogipostaus pdf-formaatissa tieteellisen käytännön mukaisesti.

    Vertailun vuoksi voit ladata blogipostauksen perinteisessä tieteellisessä formaatissa.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *