Rakkaus kulttuuriin vie Paula Halkolaa eteenpäin

    Lastenkirjainstituutin uusi toiminnanjohtaja Paula Halkola valmistui Tampereen yliopistosta yleisen kirjallisuustieteen pääaineesta viime vuonna. Vastavalmistunut ei kuitenkaan hypännyt aivan suoraan luentosalista johtajan pallille, sillä opiskelupaikan Halkola otti vastaan jo vuonna 2003. 11 vuoden opiskelujaksolle mahtuu loputtomia opintopisteitä ja sivuaineita, vapaaehtoisia ja palkkatöitä sekä muutama onnekas sattuma.

    Nuoresta saakka paljon lukeneelle ja sanataidetta kotikaupungissaan Oulussa harrastaneelle Halkolalle hakeutuminen yleisen kirjallisuustieteen opintoihin oli luonteva valinta. Hän pääsi sisään ensi yrittämällä sekä Tampereen että Jyväskylän yliopistoihin. Jyväskylässä häntä olisi kiinnostanut erityisesti opetuksen painotus luovaan kirjoittamiseen, mutta lopulta Tampere vei kuitenkin voiton keskeisemmän sijaintinsa ja suuremman kokonsa vuoksi. Halkola oli varmuuden vuoksi hakeutunut opiskelemaan myös luovaa kirjoittamista Oriveden opistoon ja siirsikin Tampereelle tuloaan vuodella, sillä kirjoittamisen opinnot houkuttelivat vaikka yliopistopaikka aukesikin.

    Tampere osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka opinnot olivatkin akateemisemmin painottuneita kuin Jyväskylässä. Halkola kiinnostui yliopistossa erityisesti puolalaisesta kirjallisuudesta ja Puolan kielestä ja kulttuurista, joita oli mahdollista opiskella Tampereella. Sanataideharrastustaan hän jatkoi aloittamalla työt ohjaajana sanataideyhdistys Yöstäjässä.

    Tampereen vilkas kulttuurielämä ihastutti Halkolaa, ja hän lähtikin nopeasti itse mukaan tekemään ja tuottamaan tapahtumia. Yöstäjän kautta hän pääsi mukaan järjestämään Pispalan runotulet –tapahtumaa ja eteni myöhemmin koko tapahtuman tuottajaksi. Seuraavaksi Halkola koordinoikin jo Työväenkirjallisuuden päiviä ja toimi tiedottajana Tampereen runoviikoilla.

    Kun ovet kulttuurialan töihin aukesivat, opiskelutahti luonnollisesti hidastui. Into opiskeluun ei kuitenkaan kadonnut, vaan vapaa sivuaineoikeus ja oma kiinnostus saivat Halkolan tekemään opintoja huomattavasti enemmän kuin vaadittiin: hän teki sivuaineet puolan kielestä, suomen kielestä, mediakulttuurista, historiasta, taidehistoriasta ja filosofiasta. Muutama kurssi informaatiotutkimusta täydensi vielä pakettia.

    Opintojen monipuolisuudesta ja alan töistä huolimatta jossain vaiheessa usko työllistymiseen tulevaisuudessa alkoi horjua. Akateemisesta työttömyydestä saa kuulla varmasti jokainen humanisti, niin myös Halkola. Turvallinen äidinkielen- ja kirjallisuuden lehtorin ammattiin johtava opintopolku kävi hänenkin mielessään. Hakemus pedagogisiin opintoihin oli jo vetämässä ja niihin liittyvä haastattelu edessä, kun Halkola päätti, ettei hän halua opettajan työstä edes varasuunnitelmaa. Opettajan ammatti tuntui hänestä jotenkin liian lopulliselta, joten hakuprosessi jäi kesken.

    Työt jatkuivat harjoittelulla Tampereen kaupungin kulttuuripalveluissa. Harjoittelun jälkeen kaupunki sattui tarvitsemaan määräaikaista koordinaattorin sijaista Lastenkulttuurikeskus Rullaan ja Halkolaa pyydettiin hommaan. Sijaisuutta seurasikin uusi sijaisuus ja lopulta vakituinen työ.

    Graduprojekti ja kokopäivätyö eivät oikein pidä toisistaan, joten opinnot jäivät sivuun pariksi vuodeksi. Juuri muuta ei Halkolan maisterintutkinnosta enää puuttunutkaan, joten viime vuonna hän päätti ottaa kaksi viikkoa lomaa ja kirjoittaa gradun. Niin gradu kuin Halkolakin valmistuivat – gradu kahdessa viikossa, Halkola kymmenessä vuodessa.

    Paula Halkola nauttii lastenkirjallisuuden satumaisesta maailmasta. (Kuva Päivi Nordling / LKI.)

    Paula Halkola nauttii lastenkirjallisuuden satumaisesta maailmasta. (Kuva Päivi Nordling / LKI.)

    Halkola nautti työstään Rullassa ja koki oppivansa siellä paljon lastenkulttuurista, kulttuurialasta yleensä sekä moniammatillisesta työskentelystä. Pian Halkolalla kävi kuitenkin taas hyvä tuuri, sillä Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtajan paikka tuli hakuun pian hänen valmistumisensa jälkeen. Hän haki paikkaa, sillä halusi palata nimenomaan kirjallisuuden pariin, mutta hyödyntää samalla tietämystään ja kokemustaan lastenkulttuurista. Halkola valittiin tehtävään ja hän siirsi tavarat työpöydältään viime tammikuussa kerrosta alemmas; Lastenkirjainstituutti sijaitsee sattumalta samassa rakennuksessa kuin kaupungin kulttuuripalvelut.

    Lastenkirjainstituutti on valtakunnallinen instituutio, jonka tehtävänä on tallentaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja tiedottaa siitä, eli toimia alan tietopankkina. Halkolan tehtäviin toiminnanjohtajana kuuluvat erityisesti toiminnan kehittäminen, tuotannollisen puolen tehtävät ja viestintä. Paikan saamisen ja työssä menestymisen kannalta aiempi työkokemus on tietenkin oleellista, mutta Halkola kokee myös akateemisen koulutuksen tarjonneen tärkeää osaamista: ”Kontaktit tutkimuksen ja todellisuuden välillä ovat tärkeitä, eli kokemus siitä kuinka kirjallisuustiede toimii on oleellista”, Halkola mainitsee. Hänen tavoitteenaan onkin nostaa lasten- ja nuorten kirjallisuus vakavaksi tutkimuskentäksi. Tutkimus on oleellista esimerkiksi taidepedagogiikan ja kulttuurin kasvamisen vinkkeleistä.

    Entä sitten ne loputtomat sivuaineet? Vaikka Halkola opiskelikin paljon oman kiinnostuksensa vuoksi, on joistain aineista ollut hyötyä myös työelämässä. Halkolan mukaan esimerkiksi mediakulttuurin opinnot auttavat ajankohtaisten ilmiöiden ja taiteen monimuotoisuuden tarkastelussa, suomen kielen kurssit taas ovat antaneet varmuutta kirjoittamiseen. Jos jotain voisi tehdä toisin opintojen suhteen, hän suorittaisi vielä kursseja hallinto- tai kauppatieteistä. Monen kulttuuri- ja taidealalla opiskelevan ja työskentelevän suruksi raha, budjetit, tilinpäätökset ja hallintohommat ovat osa lähes kaikkia alan töitä.

    Sivuainevalintoja tärkeämpinä asioina työmahdollisuuksien kannalta Halkola kuitenkin pitää luottamusta omaan osaamiseen, asioiden kokeilemista ja eteenpäin menemistä. Omaa opiskeluaikaista itseään ja nykyisiä opiskelijoita hän kehottaisikin stressaamaan vähemmän epävarmasta tulevaisuudesta ja murehtimisen sijaan tekemään enemmän asioita. Halkolan kokemuksen mukaan vain opintoihinsa tiukasti keskittyneille työn saaminen valmistumisen jälkeen on ollut hankalampaa kuin niille, jotka ovat jo opintojen aikana avanneet ovia työelämään. Uravaihtoehtoja alalla on lähes loputon määrä, eikä suurimpaan osaan ole automaattisia opintopolkuja, vaan töitä ja ihmisiä täytyy osata etsiä. Oleellista työnhaussa on oma aktiivisuus ja avoimuus uusille ihmisille ja ideoille.

    Halkola näkee tällä hetkellä tulevaisuutensa Lastenkirjainstituutissa. Parhaita puolia työssä ovat suuri ja kansainvälinen toiminnan kenttä sekä mahdollisuus työskennellä konkreettisesti kirjallisuuden parissa. Instituutissa on rajattomat mahdollisuudet ideoida ja toteuttaa ideoita, ja lastenkirjallisuuden taianomainen maailma on omiaan lisäämään luovuutta ja vähentämään ryppyotsaisuutta. Halkola kokee myös voivansa työnsä kautta vaikuttaa yhteen suurista nyky-yhteiskunnan ongelmista: lukutaidon heikkenemiseen. Lukeminen vaatii pitkäkestoista keskittymistä, mikä alkaa jo olla monelle ongelma. Kiireisinä vuosinaan opintoja ja töitä yhdistellessään Halkola huomasi itsekin, ettei enää löytänyt kunnolla aikaa lukemiselle eikä lukiessaan nauttinut. Hän kehottaakin kirjallisuuden ja muiden kulttuurialojen ihmisiä antamaan aikaa kulttuuriharrastuksille. Harrastaminen ruokkii itse itseään ja pitää yllä rakkautta taiteeseen. ”Meillä on etuoikeus työskennellä rakastamiemme asioiden parissa”, Halkola muistuttaa.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *