Opiskelijoiden kannattaisi myydä itseään verkossa talousahdingon ja opiskelupaineiden helpottamiseksi

    Uusien verkkopalvelujen ansiosta opiskelijan on helppo tarjota palveluksiaan netissä ja rikkoa perinteisiä kaavoja.

    Uusien verkkopalvelujen ansiosta opiskelijan on helppo tarjota palveluksiaan netissä ja rikkoa perinteisiä kaavoja.

    Ainoa varma asia yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden työllistymisessä on, että siihen liittyy paljon epävarmuuksia. Sama pätee muille generalisteille. Kääntäjät, lääkärit, opettajat ja koodarit pääsevät harjoittelemaan tulevia tehtäviään jo ensimmäisistä opiskeluvuosistaan lähtien, mutta me emme välttämättä edes gradun loppusuoralla tiedä, mitä varsinaisesti tulisimme tekemään. Vaikka työmarkkinoille ilmestyy ajoittain kiinnostavan kuuloisia avoimia paikkoja, samalla tehtävänkuvaukset voivat olla kuitenkin muotisanojen ilotulituksen tai tehtävän tosiasiallisen luonteen vuoksi niin epämääräisiä, että oman soveltuvuuden arviointi jää puhtaasti arvailun varaan.

    Opiskelijat on sosiaalistettu peruskoulusta lähtien yhteen kaavaan. Käydään luennoilla, luetaan lähdekirjallisuutta, tuotetaan itsenäisesti tekstiä ja välillä raavitaan kasaan muiden opiskelijoiden kanssa ryhmätöitä, jossa ryhmätyöskentely tarkoittaa itsenäisten osien copypasteamista yhteen. Opettajien palaute valtaosasta opintosuorituksia kiteytyy yhteen numeroon tai kirjaimeen. Sanallinen kirjallinen palaute on harvinaista herkkua. Yksilöllinen kasvokkainen dialoginen palaute olisi suoranaista luksusta. Kehut, hyväntuulinen vitsailu, kiitos, kättely, päätösillallinen tai kiitossauna eivät kuulu kuvioon, sillä kyllähän akateemisen laadullisen tuotoksen reflektoi yhdellä numerolla paremmin kuin sosiaalisella kanssakäymisellä.

    Mutta ei se mitään, opiskelijat kyllä kestävät hampaita narskutellen tilanteen ja usein suuretkin työmäärät, sillä kuvio on kuitenkin ja sentään selkeä ja ennustettava. Epävarmuustekijät alkavat vasta, kun pitäisi siirtyä työelämään, pois tunnetuilta vesiltä. Mutta jos ei tiedä mitä voisi tehdä, mitä oikeasti osaa, arvostaako kukaan taitojasi ja missä työmahdollisuuksia olisi, stressi ja paineet alkaavat jo haitata mielenliikkeitä.

    Eikä siinä vielä riittämin, sillä onnekkaimmilla riittämätöntä opintotukea kompensoiva osa-aikatyö estää tehokkaasti valmistumisen ja mielekkäämpien töiden hakemisen.

    Yhtälö on oikeasti hankala, mutta onneksi sentään yritystä on. Opiskelijakollegani Sofia Tuomola teki aloitteen erityisesti generalisteille suunnatuista Työelämän kontaktipäivistä. Mahtavaa, että politiikan opiskelijat ovat käynnistäneet kilpailun Yrityspäivien kanssa. Ei siinä, että yrityspäivissä olisi mitään vikaa, mutta kilpailu on hyväksi, sillä se pakottaa erikoistumaan, estää kaavoihin kangistumisen ja tilanteen pieni sähköistyminen voi tehdä hyvää näkyvyydelle.

    Jo valmistunut opiskelijakollegani Ilkka Tiensuu huomauttaa, että julkiselle sektorille on kuitenkin kovasti ylitarjontaa suhteessa paikkoihin nähden. Tilanteella on pitkät juuret. Opettajani Mikko Lahtinen huomautti yliopistolaitoksen historiaa käsittelevällä luennolla, että 70-luvulla nuoret valmistuivat kandeiksi tai maistereiksi siinä 25-vuoden ikäisinä ja ryhtyivät heti ylitarkastajiksi ja virastopäälliköiksi. Rakentaessaan hyvinvointivaltiota suuret ikäluokat huomasivat myös huolehtia itse itsensä työllistämisestä. Nyt olemme sen tien päätepisteessä, ja nämä samat henkilöt päättävät työuransa, mutta julkisen talouden kestävyyspaineiden ja tuottavuuden kasvun vuoksi ei ole mielekästä täyttää jokaista vapautuvaa paikkaa uudella työntekijällä. Ja juuri tämä on se viesti, mitä julkisen sektorin edustajat joutuvat valitettavasti tällä hetkellä kertomaan erilaisissa opiskelijoiden työelämätapahtumissa.

    Koska maailma ei ole vielä valmis, eikä se tainnut julkista sektoria paisuttamalla olla ikinä valmistumassakaan, vaihtoehdoksi jää, tai paremminkin nousee yksityinen sektori. Opiskelija voi valita, kuunteleeko sediltä ja tädeiltä mikä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista, vai luoko itse omat mahdollisuutensa.

    Helsingin Sanomat kiteytti start up-skenen pari vuotta sitten erinomaisesti (jutussa, jota en valitettavasti nyt löytänyt).
     
    “Kun helsinkiläisnuori haluaa pelastaa maailman, hän perustaa kavereiden kanssa start up-yrityksen. Kun tamperelaisnuori haluaa pelastaa maailman, hän liittyy puolueen nuoriso- ja opiskelijajärjestöön.”
     

    Vaihtoehtoja ei pidä välttämättä tulkita kahdeksi toisiaan poissulkevaksi ääripääksi, mutta on hyvä kysyä: kumpi ilmiö on voimakkaampi -muuttoliike Helsinkiin vai puolueiden jäsenmäärän kasvu?

    Siinä missä suuret ikäluokat työllistivät itsensä luomalla hyvinvointivaltion puolue- ja enemmistödemokratian kaudella, nyt avoimen yhteiskunnan aikana yhteistyö toimii ennemmin vapaan sopimisen ja markkinamaisen vaihdannan tai vaikka solidaarisemman jakamisen perustalla.

    Tampereella perustettu Demola on törmäyttänyt opiskelijoita ratkomaan yritysten oikeita ongelmia jo satojen menestyksekkäiden projektien verran. Demola kiteyttää viisautensa suorapuheisesti: “se on vain idea, kunnes joku maksaa siitä”.

    Kaikkein suurin potentiaali opiskelijan työllistymis- ja taloushuolien selättämiseksi on ottaa vastuu ja vapaus omiin käsiin.

    Se voi tapahtua perustamalla start upin, toiminimen, vaihtopiirin, osuuskunnan tai vaikka vain markkinoimalla omaa osaamistaan jollakin houkuttavammalla tavalla kuin perinteisillä työhakemuksilla. Verkkokaupan perustaa Holvi muutamalla klikkauksella. Joukkorahoituskampanja ei vaadi teknisesti tai aloituskustanuksia sen enempää.

    Tiensuun blogikirjoituksen alusta saa vinkin miten käytännössä tulee edetä:

    Jumala loi maailman,

    mutta meidän yhteiskuntatieteilijöiden tehtäväksi jäi parantaa sitä.

     
    Mikä mielestäsi on polttavin epäkohta maailmassa tällä hetkellä? Mitä haluaisit muuttaa? Miten? Kerro se niin sedille ja tädeille kuin opiskelijakollegoillesi ja kaikille muillekin. Ehdota jotakin ratkaisua, mutta älä unohda mainita, mitä resursseja tarvitsisit sen toteuttamiseksi. Siis suomeksi -älä unohda pyytää rahaa, kunhan vain tarjoat vastineeksi jotakin sen arvoista.

    Samalla kun, 27-vuotias yhteiskuntatieteiden opiskelija tuskailee gradun, työllistymispaineiden ja epätarkoituksenmukaisten osa-aikatöiden kanssa, samanikäinen parturikampaaja on ehtinyt tehdä jo esikaupunginrivitalokolmion verran tiliä urallaan ja hänellä on jo melkein kymmenvuotisia asiakassuhteita. Samanikäinen tai nuorempikin kielenkääntäjäopiskelija taas listaa verkkosivulleen sanamäärään ja aikaan perustuvat taksansa ja tarjoaa lomakkeen tai someprofiilin kautta palvelujaan niitä tarvitseville. Miksei yhteiskuntatieteilijä voisi lähteä samalle tielle?

    Kevyt kynnys työelämään on kirjoitushommat. Helppo vaihtoehto on aloittaa kirjoittaminen täysin vapaaehtoispohjalta vaikka opiskelijajulkaisuun. Mutta katse kannattaa kääntää nopeasti johonkin alan julkaisuun, joka maksaa juttupalkkion. Vakuuta isomman lehden päätoimittaja hyvällä julkaistulla juttunäytteelläsi. Kirjoittaminen tutustuttaa opiskelijan johonkin aihealueeseen. Asiantuntemuksen kasvun myötä aihealueen ajankohtaiset ongelmat ja tapahtumat tulevat tutummiksi. Osallistumalla alan tapahtumiin tulevat myös ihmiset ja organisaatiot tutuiksi. Ja sitten onkin aika olla aloitteellinen ja tehdä suora ehdotus. “Voisin tehdä teille tällaisen projektin, koska siinä on ajankohtainen epäkohta ratkaistavaksi, ja minulla on ajatus siitä miten se kannattaisi hoitaa”. Innostusta kannattaa peitellä sen verran, että se näkyy hieman, muttei lipeä yli-innostumisen puolelle. Kun olet perustellut ehdotuksen ja vastapuoli kiinnostuu siitä, niin muotoseikkojen kanssa on hyvä olla pelivaraa. “Voin tulla teille harjoitteluun, jos maksatte kaksi kolmesta kuukaudesta, sillä yliopisto voi maksaa yhden kuukauden — mutta jos ette voi ottaa harjoittelijoita, voin laskuttaa työn myös toiminimeni kautta”. Rahallisen korvauksen saaminen ei välttämättä ole aina ensimmäisillä kerroilla helppoa, mutta useimmille se ensimmäinen kerta joskus kuitenkin tulee kohdalle -sen eteen vain kannattaa nähdä vähän vaivaa.

    Muutama vuosi sitten paljon esillä ollut Porkkanamafia teki fiksusti luodessaan ympäristöystävällisiä win-win -tilanteita. Kulut kauppojen kylmäaltaista ja valaistuksesta juoksevat jatkuvasti, mutta koska ongelma ei ole akuutti, ei kannustimia ja aikaa energiatehokkaampien investointien tekemiseksi tahdo löytyä. Porkkanamafia lupasi ostotempauksen sille liikkeelle, joka sijoittaa suurimman osuuden syntyvästä lisämyynnistä energiatehokkuuden parantamiseen. Yritys siis sai lisää myyntiä, kulut vähenivät jatkossa, ympäristö voitti ja varmasti aika moni sai kaupan päälle vielä hyvää mieltä.

    Porkkanamafia kukoisti muutaman vuoden, mutta on hiipunut. Malli vaikutti kuitenkin erittäin potentiaaliselta. Ja samaan aikaan kuitenkin niin kutsuttu clean tech -ala eli ympäristöbisnes näyttää kasvavan. Keskeinen ero ehkä onkin siis liiketoimintamallin onnistumisessa tai epäonnistumisessa. Mutta epäonnistumisista voi ottaa opiksi. Mikään ei estä vaikka kopioimasta Porkkanamafian ideaa ja kehittämällä siitä liiketoimintamalliltaan parempaa versiota. Kysymys on vain siitä, että arvostatko itseäsi ja ympäristöäsi (läheiset mukaanlukien) niin paljon, että et salli tuskastelevasi satojen epäonnisten työhakemusten kanssa, vaan tartut toimeen ja ryhdyt parantamaan maailmaa sellaisella kestävällä tavalla, että se elättää myös sinut.

    Ps. et olisi ensimmäinen Tampereen yliopistolta tuleva yhteiskuntatieteiden alan yrittäjä. Itse olen tehnyt liiketoimintana osallistuvaa budjetointia, avoimuuskonsultointia ja poliittisten päättäjien seurannan verkkopalvelujen kehittämistä. Tokikaan suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja Avanto insightin perinteinen verkkonäkyvyys on retuperällä, myynnin kanavoituessa vahvasti ”henkilöbrändin” kautta (vaikka LinkedInistä ajantasaisempaa työnäytteiden listauksen tapaista).

    Pps. Mutta toimittajaopiskelijat ne vasta ovat olleet aktiivisia. Tampereen yliopistosta on lähtöisin tai ainakin yksittäisten henkilöiden kautta linkittyy jo viisi median murroksen jälkeistä uuden ajan mediayritystä 11-kollektiivi, Reunamedia, Sarka, Rapport ja Long Play.

    Ppps. Tämän blogipostauksen otsikoksi piti alunperin tulla: ”Gradun markkinoinnista” (tai jotain yhtä pliisua). Kunnes onneksi muistin, että pitää tehdä niin kuin saarnaa, ja panostaa markkinointiin itsekin.

        2 comments for “Opiskelijoiden kannattaisi myydä itseään verkossa talousahdingon ja opiskelupaineiden helpottamiseksi

      1. Yksilö vie, maailma vikisee
        6.5.2015 at 15.14

        Tilanne lienee kiusallisempi niille yhteiskuntatieteilijöille, joille epäkohtana näyttäytyy koko vallitseva tuotanto- ja resurssienjakojärjestelmä. Kiusallisuutta ei suinkaan lievittäne, kun maailmanparanteluakin suostutellaan kiltisti keskittämään mainittujen rakenteiden työllisyyspoliittisiin puitteisiin (ironista kyllä, joskus yksilönvapauteenkin vedoten) milloin missäkin puheenvuoroissa…

        • Raimo Muurinen
          6.5.2015 at 20.14

          Kiitos kriittisestä näkemyksestäsi! Mainittujen rakenteiden kehittyminen on kyllä varmaan vaatinut joidenkin ihmisten, laajojenkin ryhmien, myötämielisyyttä, mutta ei niiden tietenkään tarvitse olla kaikkien juttu! Jo mainitun Porkkanamafian lisäksi yksi vielä yliopistoa läheisempi esimerkki omaehtoisesta, vaikuttavasta ja taloudellisesta toiminnasta on luomuruokapiiri. Senkaltaista yritteliäisyyttä olisi hieno nähdä enemmänkin.

          Helppoa maailmanparantaminen ei ole -ihmiset kun ovat usein laiskoja, itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia -valitettavan usein parhaimmillaankin vaikuttamiseksi katsotaan nykyaikana anonyymi nettikommentointi tai pelkkä tykkää-napin painaminen.
          Hyvä esimerkki pitkäjänteisestä peräksiantamattomuudesta lienee ilmastonmuutos -jonka tutkijat osoittivat jo kai 1950-luvulla, mutta johon maailma reagoi tosissaan vasta 2000-(luvulla). Siinä on yhden jos toisenkin pitänyt jaksaa pitää asiaa esillä.

          Nykyään on kuitenkin varsin lohdullista huomata, että erilaisia jakamis- ja vaihtotalouspiirejä sekä jopa vaihtoehtoja vallassaolevalle rahajärjestelmällemme alkaa olla niin paljon, että halukkaiden mahdollisuudet elää huonoksi havaittujen rakenteiden ulkopuolella vaikuttavat jo melko monipuolisilta.

          Ehkä vaikutatkin jo jotenkin jossakin liikkeessä tai järjestössä? Viestisi perusteella oletkin varmaan törmännyt siihen realiteettiin, että valitettavasti hyvätkin ajatukset kilpailevat tänä maailmanaikana ihmisten huomiosta, ajasta ja kyllä, rahasta samalla kentällä ja samoilla säännöillä kuin erilaiset yritykset tarjoavat tuotteitaan ja markkinoitaan mihin milloinkin luomaansa tarpeeseen.

          Rohkaisua kuitenkin osoittaa se, että vallitsevien pelisääntöjen puitteissa menestyneitä maailmanparannusesimerkkejä viime vuosilta ovat vaikka kirkon ulkomaanapu ja useiden järjestöjen feissaus-kampanjat, jotka ovat onnistuneet vain muutamien vuosien aikana lanseeraamaan yhteiskunnallisen tehtävänsä laajan yleisön tietoisuuteen.

          Niin tai näin, varma juttu on, että niin kutsutut ”pahikset” (setämiehet ja muut) varmasti pyrkivät pysymään vallassa ja ajamaan omia etujaan entisestään, jollei kukaan sille mitään tee. Tsemppiä siis kriittiseen tarkasteluun ja rohkeutta epäkohtien esille tuomiseen!

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *