Mistä on hyvät luennot tehty?

    Hyvä ja kiinnostava luento syntyy hyvistä materiaaleista, selvästä rakenteesta ja aiheesta.

    Luennoilla käyminen on osa yliopisto-opiskelijan päivittäistä arkea.  Luennon aiheesta ja tyylistä riippuen tämä rutiini voi olla miellyttävää ja kiinnostavaa, tai vaihtoehtoisesti pitkästyttävää pakkopullaa. Opiskelijan tietysti pitäisi olla motivoitunut opiskelemaan, mutta tylsät ja joskus huonosti toteutetut luennot eivät tätä tavoitetta edistä.

    Millaisia luentojen sitten pitäisi olla, jotta valtaosa opiskelijoista jaksaisi tulla paikalle ja vielä pystyisi keskittymään itse aiheeseen?

    Ehkä kaikkein epämotivoivin tapa saada opiskelijat luennoille on luentojen pakollisuus. Eikö yliopiston tärkeimpiin piirteisiin opiskelupaikkana kuulukin sen joustavuus? Pakollinen luento ei välttämättä ole lainkaan kiinnostava ja tietenkin siltä voi poistua heti laitettuaan nimen listaan. Tästä ei ole mitään hyötyä oppimisen tai opettamisen kannalta.

    Lisäksi pakolliset luennot voivat tuntua vain ilkeältä tavalta kiusata muutenkin kiireistä opiskelijaa. Siksi olisikin tärkeää, että opiskelija haluaisi osallistua luennolle muunkin kuin pakotteen takia.

    Millaisia sitten ovat hyvät luennot? Luentojen pitää tuntua asiaan nähden oleellisilta. Hyvin toteutettuja ja suunniteltuja luentoja on myös mukava seurata. Luentojen aiheiden välissä mökkireissusta puhuminen voi joillekin opiskelijoille toimia virkistyskeinona, mutta pidemmän päälle se on turhauttavaa. Luentojen sisältöön ja laatuun panostaminen ei tietenkään pelkästään ole ratkaisu luentojen osallistujamäärän nostamiseen.

    Jo nyt Tampereen yliopistossa on käytössä oivia motivointikeinoja, joilla opiskelijoita saadaan innostumaan luennoilla käymisestä. Tutuin esimerkki tästä lienevät luentopäiväkirjat. Osallistut tietylle määrälle luentoja, kirjoitat luentopäiväkirjan ja saat siitä pisteitä arvosanaasi varten (tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi korvaat kurssin tentin).

    Jotkut soveltavat myös tapaa, jossa luennolle osallistumisesta saa lisäpisteitä kurssin loppuarvosanaan. Tietysti jo luennoille osallistuminen ja niissä työskentely todennäköisesti nostaa arvosanaa, mutta pienestä lisämotivoinnista ei varmasti ole haittaakaan.

    Luentomateriaali on myös kinkkinen kysymys, kun mietitään luennoille osallistumista. Jos materiaali on todella hyvää ja saatavissa internetistä, osallistuvatko opiskelijat luennoille? Entä jos nettimateriaalia täydennetään luennoilla, lisääkö se opiskelijoiden osallistumista?

    On myös kursseja, joiden materiaali ei ole saatavissa verkossa ja jos sen tahtoo, on osallistuttava luennoille. Tietysti aina on mahdollista tehdä järjestely samasta ongelmasta kärsivien kanssa – kuka käy milläkin luennolla nappaamassa muistiinpanot. Muistiinpanojen yhteinen tekeminen ei kuitenkaan nosta luennoille osallistujien määrää, eivätkä muiden tekemät muistiinpanot ole välttämättä itselle ne parhaat.

    Tietysti, mitä paremmat luentomateriaalit, sitä enemmän kurssin vetäjän täytyy niihin panostaa, ja muutakin työtä varmasti olisi. Kuitenkin hyvä luentomateriaali toimii myös opettajalle pohjana: mistä aion kertoa, ja mitä asioita on hyvä huomioida, kun kerron sen. Toisin sanoen, hyvä materiaali auttaa kumpaakin, järjestäjää ja osallistujaa.

    Mistä on siis hyvä ja kiinnostava luento tehty? Hyvistä materiaaleista, selvästä rakenteesta ja aiheesta. Hyvä luento ei ole pakollinen, vaan sille osallistumisesta jää opiskelijalle jotain käteen ja mieleen. Hyvä luento on usein myös keskusteleva ja siinä vastataan kysymyksiin, joita opiskelijoille tulee mieleen. Hyvä luento tarjoaa tietopohjan seuraavalle luennolle ja tuleville opinnoille.

    Teksti Hanna-Maija Kärkelä
    Kuva Jonne Renvall

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *