Olipa kerran kirjatentti

    IMG_0204uoritan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni kirjatentillä kirjallisuustieteen kurssia. Kirjallisuustieteen kurssit eroavat monesta muusta kurssista siten, että meillä on luettavana pääasiassa kaunokirjallisuutta. Minulla on luettavana 12 Suomen kirjallisuuden klassikkoa ja yksi yli 500-sivuinen teoriakirja Suomen kirjallisuuden historiasta.

     

    Yleisin reaktio, jonka kuulen kerrottuani tämän kaiken, on yksinkertainen, syväluotaava kysymys: ”Oletko hullu?”

     

    Kyllä, kiitos kysymästä, mutta sillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

     

    Yleensä kysymys tosin muotoillaan kauniimmin muotoon: ”Miten sä oikein jaksat?”

     

    Tässä vaiheessa kerron yleensä, että koska yleissivistykseni suomalaisen kirjallisuuden suhteen on hävettävän heikko, ajattelin paikata sen kerralla lukemalla tärkeimmät klassikot läpi. Ainakin sitten tiedän mistä puhutaan. Kirjallisuudenopiskelijana tunnen sen velvollisuudekseni. Joten miksi en sitten saman tien ottaisi siitä lukemisesta opintopisteitä?

     

     

    Rakkaudesta lukemiseen

     

    IMG_0198Kirjatenttejä tehtäessä akateeminen vapaus korostuu puhtaimmillaan. Kukaan ei kysele montako kirjaa olet ehtinyt lukea. Ketään ei kiinnosta vaikka viettäisit viikon kotona kylpytakissa sarjoja tuijottaen ja yökaudet valvoen. Voit valita tasan tarkkaan itse mihin tahtiin luet tai jätät lukematta ja milloin suoritat tentin. Ainakin teoriassa.

     

    Käytännössä, jos sinulla on taipumusta laiskotteluun kuten allekirjoittaneella, olet pulassa ilman kalenteria ja deadlineja. Kahtatoista kirjaa ei vain saa luettua edeltävänä iltana, se on kylmä fakta. Se ei vain onnistu vaikka olisi kuinka nopea lukija. Tämä kannattaa ottaa henkilökohtaiseksi mantraksi ja hokea sitä aina tarpeen tullen kun tekisi mieli tehdä jotain ihan muuta.

     

    Kirjatenttejä ei kannata edes harkita jos ei todella rakasta lukemista. Ja tällä tarkoitan todella rakasta – niin paljon, että kaverisi kutsuvat sinua nörtiksi ja lakkaavat kutsumasta sinua bileisiin, koska istut aina nenä kiinni kirjassa ja äitisi joutuu viemään sinut baariin, koska olet unohtanut viettää sosiaalista elämää.

     

    Epäsosiaalinen opiskelu sopii minulle vähän liiankin hyvin. Saan tyydytystä siitä, että minulla on jatkuvasti jotain luettavaa, mihin tarttua seuraavaksi. Pidän siitä, ettei minun välttämättä tarvitse poistua kotoa ja voin valita oman päivärytmini. Minusta on miellyttävää, että minun ei ole pakko nähdä ihmisiä ja saan olla luvan kanssa yksin. Klassikoiden pariin linnoittautuminen sopii minulle.

     

    Voin kuitenkin luvata, että kaikille se ei sovi. Jos sinua häiritsee ajatus siitä, että sinulla alkaa soida Kalevalan säkeet päässä kun olet viettämässä iltaa baarissa, kannattaa ehkä suosiolla mennä luennolle. Täytyy myös tietää milloin on hyvä hetki palata todelliseen elämään sieltä kirjojen seasta ja milloin kannattaisi pitää taukoa.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *