Irtiotosta voimaa opintoihin

    Välivuosi
    Tenttikirjojen taakse jättäminen hetkeksi voi auttaa löytämään uudelleen opiskeluinnon. Välivuoden voi hyödyntää vaikkapa opiskelemalla itselleen yliopisto-opintoja tukevan toisen tutkinnon tai kartuttamalla omaa osaamistaan työelämässä.

    Yliopisto-opintojen väliin sijoitettu välivuosi voi tuoda suunniteltujen etujen lisäksi myös uutta potkua opintoihin. Vuoden töissä viettänyt Tiina Ronkainen ja toisen tutkinnon suorittanut Maija Ricks kertovat kokemuksistaan.

    Oma opiskeluala saattaa olla juuri se unelmien täyttymys, mutta yliopisto-opintojen teoria- ja tutkimussuuntautuneisuus voi tuntua innostuneimmastakin opiskelijasta puuduttavalta, jos käytännön työelämän taitojen painotus jää vähemmälle. Jos oman alan tekijöistä on kaiken lisäksi ylitarjontaa ja työmarkkinoilla erottautuminen haastavaa, voi osaamisen kerryttäminen muita väyliä pitkin tuntua houkuttelevalta ajatukselta. Tiina Ronkainen, 26, ja Maija Ricks, 24, päättivät ottaa ohjat ammattitaidostaan omiin käsiinsä ja viettivät kumpikin tahoillaan välivuoden yliopisto-opinnoista.


    Yliopistolta ammattitutkintoa opiskelemaan

    Maija aloitti tiedotusopin pääaineopiskelijana Tampereen yliopistossa vuonna 2007. Toisena opiskeluvuotena mieluinen ala alkoi kuitenkin näyttää arkiset puolensa. Mediakulttuurin ja viestinnän opintolinjan valinnut Maija alkoi pohtia vaihtoehtoja pelkän teorian opiskelulle ja toisen vuoden puolivälissä kypsyi päätös lähteä laajentamaan osaamista käytännön taidoilla. Hän ilmoittautui keväällä 2009 Ikaalisten käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen kuva-artesaani-linjan pääsykokeisiin. Uusi opiskelupaikka varmistui kesällä ja opinnot alkoivat saman vuoden syksynä. Seuraavat 2,5 vuotta vierähtivätkin graafikoksi opiskellen.

    – Olin tuolloin hieman kriisissä yliopisto-opintojen kanssa ja motivaatio kurssien suorittamiseen oli alhainen. Samaan aikaan tehty osa-aikatyö verotti myös voimia, ja kaipuu muutokseen oli kova. Monien opiskelukavereiden suuntautuessa journalismiin omat opintoni keskittyivät vahvasti pelkkään teoriaan. Media-alalla vallitsee tekijöistä ylitarjontaa, ja halusin jonkun valtin, jolla erottautua työmarkkinoilla. Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen välissä tuntui hyvältä ajatukselta täydentää omia taitojani, Maija kertoo.

    Uudet opinnot Maija aloitti innolla, ja motivaatio itse oppimiseen ja tekemiseen oli korkealla.

    – Opintojen alussa tietty vapaus myös miellytti. Joinakin päivinä kävi mielessä, että voisin tälläkin hetkellä olla kirjastossa lukemassa tenttiin, mutta täällä minä vain istun ja piirtelen, Maija hymyilee.

    – Yliopistovuosilta mukaan oli tarttunut myös opiskelukypsyyttä. Ymmärsin selkeästi, että olen omaehtoisesti valinnut tämän vaihtoehdon ja teen tämän itseni takia.


    Teoria ja käytäntö kohtaavat työelämässä

    Ranskan kieltä pääaineenaan opiskelleen Tiinan välivuosi oli puolestaan ennemmin tilaisuuden tarjoama mahdollisuus kuin pitkällisen pohdinnan tulos. Tiina oli työskennellyt samassa kansainvälistä vientiä harjoittavassa yrityksessä Helsingissä jo muutamana aikaisempana kesänä, ja kun työpaikalla kesällä 2009 ilmoitettiin halukkuus jatkaa sopimusta ympärivuotiseksi, nuori nainen päätti tarttua tilaisuuteen ja jatkaa vientikoordinaattorin tointaan suunniteltua pidempään.

    – Välivuosi ja työkokemuksen kartuttaminen kuulosti varteenotettavalta vaihtoehdolta kandidaatin tutkinnon valmistuttua edellisenä keväänä. Työ oli lisäksi mieleistä, ja irtiotto opinnoista tuntui hyvältä ajatukselta, Tiina muistelee.

    – Opiskelumotivaatio ennen välivuotta ei ollut kummemmin kadoksissa, en ainakaan tiedostanut sitä itse, vaikka kolme opintovuotta olivatkin olleet aika tiukkoja. Välivuoden aikana vasta huomasin, että tauko opinnoista teki tosi hyvää, ja että päätös oli ollut juuri oikea.

    Yliopisto-opinnot tarjosivat työlle hyvän alustan. Pääaineopinnoissa karttunutta kielitaitoa Tiina pääsi hyödyntämään jatkuvasti, sillä monet vientikohteet sijaitsivat ranskankielisissä maissa. Sivuaineena opiskeltu yritysjuridiikka oli myös suureksi hyödyksi, kun työn päivittäiset peruskäsitteet olivat hallussa.

    – Käytännössä hommat piti toki opetella, mutta teoreettisesta pohjasta oli todella paljon hyötyä, Tiina toteaa.


    Paluu opintoihin itsestään selvää

    Työelämän ja toisen ammatin mielekkyyden vuoksi naiset eivät kuitenkaan olleet valmiita hylkäämään opintojaan yliopistossa.

    – Valmistuttuani vuosien 2011–2012 taitteessa monet tutut kyselivät, mitä aion seuraavaksi tehdä. Osa oli hämmentynyt vastauksestani palata takaisin yliopisto-opintojen pariin. Minulle opintojen jatkaminen oli itsestään selvää, enkä edes harkinnut vaihtoehtoja. Arvostan korkeakoulututkintoa ja perimmäinen tarkoitukseni oli vain täydentää akateemista osaamistani, Maija kertoo.

    – Lisäksi olin koko ajan ollut läsnäolevana yliopistolla, ja suoritin kuva-artesaanin tutkinnon ohella muun muassa laajan sivuaineen taidehistoriassa. En siis päässyt kokonaan vieraantumaan yliopistomaailmasta, Maija lisää.

    Tiinan opintosuunnitelmat eivät myöskään muuttuneet välivuoden aikana. Aloitetut opintonsa hän hoiti loppuun, kuten oli aikonutkin. Vaikka tauko tuli oikeaan väliin, ei kokonaan työelämään heittäytyminen vielä houkutellut.

    – Välivuosi osaltaan lisäsi haluani saada tutkinto tehokkaasti ja pian pakettiin. Opintojen venyttäminen turhan takia ei kiinnostanut, vaan enemmän innosti nähdä, mitä niiden jälkeen olisi tiedossa, Tiina summaa.


    Opiskelumotivaatio korkealla

    Molemmat naiset kertovat löytäneensä uutta potkua opintoihinsa irtiottonsa ansiosta. Opiskelumotivaatio oli paluun jälkeen korkealla, ja kuin huomaamatta omiin valintoihin oli saanut myös perspektiiviä.

    – Kokonaisuuden ja omat valinnat opintojen suhteen pystyi välivuoden jälkeen hallitsemaan paremmin. Työssä vietetyn vuoden jälkeen osasin myös käytännössä asioita, joita luin palatessani yliopistolle. Erityisesti yritysjuridiikan ja kansainvälisen liiketalouden opintoja pystyi peilaamaan omiin kokemuksiin. Se oli äärettömän hyödyllistä ja auttoi sisäistämään opiskeltavat asiat, Tiina selittää.

    Loput tutkinnostaan Tiina rutisti kasaan neljäntenä opiskeluvuotena ja valmistui filosofian maisteriksi keväällä 2011. Opintopolku ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan nainen asuu ja opiskelee nykyään Oulussa. Opintojen ohella hän pyörittää omaa vaatetusalan yritystään Disturb.fi:tä avomiehensä kanssa.

    – Välivuosi vahvisti ajatusta siitä, etten halunnut vielä lopettaa opintoja valmistuttuani maisteriksi. Vuosi kansainvälisen kaupan alalla oli varmaankin se viimeinen niitti tunteelle, ettei minusta tule kääntäjää tai opettajaa. Osaltaan työkokemuksen innoittamana hain Oulun yliopiston Martti Ahtisaari -instituuttiin kansainvälisen liiketalouden maisteriohjelmaan. Mikäli en olisi ollut vuotta poissa, en usko että olisin jatkanut opintoja tällä alalla, ainakaan heti Tampereelta valmistuttuani.

    Maija palasi opintojen pariin keväällä 2012 ja löysi itsensä uudelleen tiedotusopin opiskelijana.

    – Välivuoden jälkeen sain lopullisen varmuuden siitä, että olen oikealla alalla. Ammattitutkinnon lähetessä loppuaan aloin kaivata takaisin yliopisto-opintojen pariin. Olen myös päässyt arvioimaan uudelleen prioriteettejani. Nyt esimerkiksi ymmärrän, että minulle parasta on keskittyä vain opintoihin, eikä tehdä töitä siinä samalla. Joillekin työnteko opiskelujen ohella sopii erinomaisesti, mutta minulle tämä on paras ratkaisu. Työskentelen sitten kesäisin kunnolla. Tällä hetkellä olen toista kesää saman yrityksen viestintäosastolla töissä ja teen erilaisia graafikon ja viestintäalan ammattilaisen toimeksiantoja. Ammattitutkinnon kautta kerätty osaaminen helpotti varmasti kyseisen työn saamista, Maija toteaa.

    – Irtiotto myös laajensi mielenkiinnon kohteitani, enkä enää tyrmää suoriltaan mitään aihetta minulle sopimattomana. Suhtaudun kaikkeen nykyään paljon avoimemmin mielin. Tai ehkä mukana on myös iän tuomaa viisautta.

    Teksti Milla Kuisma
    Kuva Tuomas Hietala

     

    Milla KuismaMilla Kuisma: ”Vietin itsekin välivuotta yliopisto-opinnoista lukuvuonna 2009–2010. Toisin kuin haastateltavat, en kuitenkaan käyttänyt aikaani kerryttämällä ammatillista osaamistani, vaan köllöttelin lokoisasti kotosalla kesällä 2009 syntynyttä esikoistytärtäni hoivaillen. Vaikka mitattavia meriittejä en tuona vuonna haalinut, sain tilalle, lapsen lisäksi tietenkin, jotain paljon parempaa: minulle ennennäkemättömän opiskelumotivaation ja taidon priorisoida ja käyttää tehokkaasti aikaani. Vastuu toisesta ihmisestä opetti ottamaan vastuuta myös itsestäni ja osaamisestani. Tyytyväisenä siirryn taas uuteen, tällä kertaa myös viimeiseen opiskeluvuoteeni ensi syksynä, ja uskon vakaasti, että opiskeluintoni on välivuoden ansiota.

    Kaikilla asiat eivät kuitenkaan ole näin mallikkaasti. Ajoittainen motivaatiokato on luonnollista, mutta jos opinnot alkavat ahdistaa ja päässä risteilee jatkuvasti kysymyksiä siitä, onko oikealla alalla, kannattaa omat mietteensä kohdata reilusti. Kaikille välivuosi ei ole vaihtoehto, mutta onneksi muunkinlaisia ratkaisuja on tarjolla. Omaa ammatillista osaamistaan voi kartuttaa vaikka työharjoittelulla. Yliopistolla voi myös saada keskusteluapua mieltä askarruttaviin opintoasioihin, mutta joskus pelkkä hiljentyminen kuuntelemaan omia ajatuksiaan ja toiveitaan auttaa selventämään tulevaisuuden suuntaa.”

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *