Vegaaninen valinta

    Vegaaninen elämäntapa puhuttaa yhä enemmän ihmisiä näinä päivinä. Itse olen ollut eläinoikeussyistä kasvissyöjä 9 vuotta, mutta pitkään aikaan en uskaltanut ottaa askelta vegaaniseen suuntaan. Se tuntui haasteelliselta ja jotenkin liian radikaalilta.

     

    Olin tottunut juustoihin ja kananmuniin ja ajattelin, etten jaksa katsoa tuoteselosteita kaikesta. Ajattelin, etten voi luopua juustosta, se on liian hyvää. Silti ajatus pyöri päässäni pitkään ja koin syyllisyyttä eläinperäisten tuotteiden ostamisesta. Selitin sitä itselleni parhain päin. Kielsin tosiasioita. Lyhyt keskustelu erään vegaanin kanssa sai minut tajuamaan jotain. Jos oikeasti välitän näistä asioista, miksi en vain kokeilisi? Mitä oikein jahkailen? Mitä oikein pelkään?

     

    Lopulta tammikuun vegaanihaasteen myötä tajusin, ettei minun loppujen lopuksi tarvinnutkaan muuttaa tapojani niin paljon kuin olin luullut. Sen sijaan opin paljon uutta ja uusia makuja. Sain paljon vertaistukea ja vinkkejä. Ajattelutapani haastettiin aivan uudella tavalla. Vaikka olin aina pitänyt itseäni tiedostavana kuluttajana, vasta vegaanihaaste sai minut tajuamaan miten vähän oikeasti tiesin. Se oli järkyttävää, mutta opettavaista. Sain tietää ruuantuotannosta enemmän kuin olisin halunnut.

     

    Opin, että tieto todella lisää tuskaa.

     

    IMG_0146

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Tietoisuus tuli jäädäkseen

     

    Olen aina tiedostanut lihatuotannon epäkohdat. Minulla ei myöskään ole koskaan ollut mitään harhaluuloja siitä, mitä liha on – jo lapsena tajusin että lautasellani on tapettu eläin. Ehkä siksi en tiedä itkisinkö vai nauraisinko kun ihmiset aidosti järkyttyvät – jopa suuttuvat, jos asiasta jotenkin muistutetaan. Ja tämä pätee nimenomaan lihansyöjiin. En voi olla miettimättä, kuinka todellisuudesta vieraantuneita oikein olemme? Mikä tarve meillä on valehdella itsellemme? Jos ajatus kuolleesta eläimestä järkyttää ja inhottaa niin paljon, miksi syödä lihaa?

     

    Vasta vegaanina kuitenkin uskalsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kohdata myös maitotuotannon ja kananmunantuotannon aiheuttamat kärsimykset eläimille. Sen jälkeen tietoisuus tuli jäädäkseen. Valaisevinta oli kuitenkin tajuta, että minun ei tarvitse aiheuttaa kärsimystä. Voin valita toisin, eikä se ole vaikeaa. Minun ei tarvitse luopua mistään.

     

    Toisaalta olen myös köyhä opiskelija. Minulla ei ole varaa olla nirso ruuan suhteen. Enkä haluakaan olla. Minulla ei ole varaa kieltäytyä ilmaisesta ruuasta, oli se sitten mitä tahansa. Nälkä ja rahattomuus opettavat arvostamaan ruokaa kuin ruokaa. Toivottavasti minusta ei koskaan niin rikasta tulekaan, ettenkö kunnioittaisi ruokaa.

     

    En myöskään halua olla ärsyttävä vieras ja aiheuttaa pahaa mieltä. Minulla ei ole mitään kiinnostusta pakottaa muita toimimaan samoin kuin minä – enkä taatusti vie mummoni luokse omia eväitä, vaikka pullataikinassa olisikin kananmunaa. Mielestäni on elitististä ja lyhytnäköistä kieltäytyä ilmaisesta ruuasta, vaikka se ei sopisikaan omaan arvomaailmaan. Minun asiani ei ole tehdä valintoja muiden puolesta tai moralisoida muiden valintoja. En ole ketään moraalisesti ylempänä.

     

    Eettisyyden sietämätön vaikeus

     

    Köyhyys ja muut elämän pienet tosiasiat ovat opettaneet minulle sen, ettei aina voi valita mitä syö. Ja toisaalta voisi myös perustellusti kysyä, mikä oikeus minulla on valita mitä syön tai olen syömättä kun toisella puolella maapalloa ihmiset kuolevat nälkään?

     

    Voin kuitenkin valita sen, mitä ostan. Voin valita sen, mitä haluan omilla rahoillani tukea ja vaadinko ravintolassa vegaanisen vaihtoehdon vaikka se tarkoittaisi outoja katseita, säätämistä, tyhmiä kysymyksiä, hipiksi leimautumista tai ruokaa josta puuttuu proteiinit. Uskon, että jokainen ostos on eettinen kannanotto. Joka kerta kun ostan jotain, kysyn itseltäni mitä tulen tukeneeksi samalla kun ostan tämän tuotteen. Kysyn itseltäni, tarvitsenko tämän oikeasti.

     

    Minusta on pelottavaa, että suurin osa ihmisistä ei ole lainkaan kiinnostuneita siitä mistä heidän ruokansa, vaatteensa ja kulutushyödykkeensä tulevat ja millaisissa oloissa ne on tehty. Toisaalta ymmärrän, miten uuvuttavaa on yrittää ottaa siitä selvää. Tietoa ei ole saatavilla ainakaan helposti. Eettinen kuluttaminen on tehty käsittämättömän vaikeaksi ja kalliiksi.

     

    On uuvuttavaa kysyä itseltään vaikeita eettisiä kysymyksiä, joihin ei saa vastauksia. On helpompi olla kysymättä. On uuvuttavaa ajatella asioita jatkuvasti monelta kannalta, kriittisesti ja haastaa itseään. On helpompaa olla ajattelematta.

     

    Mutta siksihän me olemme tiedeyhteisön jäseniä, että ajattelisimme – että haastaisimme itsemme ja olisimme kriittisiä. Kuka sanoi, että kaiken täytyy olla helppoa? Mistä lähtien elämä on muutenkaan ollut helppoa?

     

    Mitä yliopisto tarjoaa vegaanille?

     

    IMG_0152Yliopistolla on mielestäni keskimäärin hyvä tilanne vegaaniruuan suhteen. Toki aina on parantamisen varaa. Joskus ainaiset Juveneksen kasvispyörykät kyllästyttävät, ruoka voisi olla monipuolisempaa. Esimerkiksi Juveneksen kasvistacot ovat kuitenkin erinomaisia. Myös proteiineista on huolehdittu hyvin ja yleisesti ottaen ruoka myös maistuu hyvältä. Lyhyesti sanottuna maksan siitä mielelläni 2,60 euroa. Mausteet, oliiviöljy, soijamaito ja auringonkukansiemenet pelastavat paljon. Salaattibaari on myös hyvä vaihtoehto, vaikka usein sielläkin on samoja salaatteja. Keitto kuitenkin vaihtuu suhteellisen usein ja se on lähes aina vegaanista.

     

    Minervasta olen muutamaan kertaan tilannut vegaanisen ruuan erikseen, ja saanut oikein maittavan ruuan. Tämä ei ole vaatinut sen kummempaa säätämistä kuin tiskiltä kysymistä hieman etukäteen. Usein myös Minervan keitot ovat vegaanisia. Silloin kun listalla on vegaanista ruokaa, se on monipuolista ja maukasta. Viime aikoina Minervaan on myös alkanut tulla listalle enemmän vegaanisia vaihtoehtoja ja kauramaitoa saa ruokajuomaksi kahvilan puolelta.

     

    Toki kaikissa ravintoloissa on joskus samoja ruokia. Oma salaisuuteni on vaihdella ravintoloita, jolloin saa helpommin ja todennäköisemmin hyvää ja monipuolista vegaanista ruokaa. Ruokalistoja pidän myös silmällä, ja menen sinne missä kuulostaa olevan paremmat ruuat.

     

    Vaihtoehtoja on sen verran paljon, että tunnen olevani onnekas. Tai ehkä se johtuu siitä, millaisia kauhutarinoita olen kuullut monien muiden koulujen ruuasta. Vegaanihaaste on opettanut minut myös tyytyväiseksi siitä, että vaihtoehto ylipäätään on. Aina sekään ei ole itsestäänselvyys. On kuitenkin hienoa, että kehitystä on tapahtunut ja toivottavasti sitä tapahtuu jatkossakin.

        4 comments for “Vegaaninen valinta

      1. Emma
        15.3.2015 at 13.36

        Kunnioitukseni ruokaa kohtaan on vain lisääntynyt kasvissyönnin, veganismin ja puutarhuriopintojen myötä. Kun opin kuinka paljon työtä viljely vaatii ja kuinka suuria ympäristövaikututukset ovat, en todellakaan halua tuhlata ruokaa. Eläintuotteiden kuluttaminen on suurta resurssien tuhlausta. Pidä pintasi, kyllä läheisesi ymmärtävät kantasi kun selität sen kauniisti ja rauhallisesti.

      2. Rimma
        15.3.2015 at 14.19

        Kiitos kommentistasi, Emma. Kiva että kirjoitukseni herätti ajatuksia. Puutarhurin opinnot ovat varmasti valaiseva kokemus tuossa mielessä. Itselläni kokemukset puutarhanhoidoista rajoittuvat pienen kasvimaan hoitoon joskus lapsuudessa, mutta antaahan se perspektiiviä asioihin kuitenkin. Ei se ruoka itsestään tule kauppoihin ja olet oikeassa, että eläintuotteiden kulutus on kiistatta resurssien tuhlausta puhumattakaan muista ongelmista mitä asiaan liittyy. Hämmentävää onkin miten suurin osa ihmisistä on siitä täysin tietoinen, mutta heitä ei vain kiinnosta. Niin kannatettavaa kuin veganismi onkin, olen kuitenkin myös sitä mieltä että myös toisenlaisia valintoja täytyy kunnioittaa, vaikka niitä ei ymmärtäisikään. Mielestäni en voi vaatia ketään kunnioittamaan minun valintojani jos en itse tee samaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

        Olen siinä mielessä onnekas, että suurin osa läheisistäni ymmärtää valintani. 🙂

      3. Anneli
        30.1.2016 at 12.33

        ..”enkä taatusti vie mummoni luokse omia eväitä, vaikka pullataikinassa olisikin kananmunaa. Mielestäni on elitististä ja lyhytnäköistä kieltäytyä ilmaisesta ruuasta, vaikka se ei sopisikaan omaan arvomaailmaan. Minun asiani ei ole tehdä valintoja muiden puolesta tai moralisoida muiden valintoja. En ole ketään moraalisesti ylempänä.” Mielestäsi on elitistä ja lyhytnäköistä kieltäytyä ilmaisesta ruuasta, mutta samaan hengenvetoon väität ettet moralisoi muiden valintoja?

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *