Niin lähelle? Onko se vaihto ollenkaan?

    Yleensä kun puhutaan vaihdosta, ajatellaan jotain eksoottista: Californiaa, Teksasia tai vaikkapa Malesiaa. Edes Saksa tai Espanja. Mutta minäpä repäisin ja lähdin niinkin kauas kuin Ruotsin Tukholmaan. Linnuntietä matkaten välimatkaa tämänhetkisen opiskelija-asunnon ja kotikodin välillä Suomen länsirannikolla on vain 50 kilometriä enemmän.

    Moni on kysynyt, miksi Ruotsi. Miksei joku eksoottinen maa, kun kerran on mahdollisuus lähteä. Mulla oli siihen monia syitä: Railakasta opiskelijaelämää on tullut vietettyä jo muutama vuosi Tampereella, joten siinä mielessä vaihtokohteen valinnassa kiinnosti opetuksen laatu – ja Tukholman yliopisto sijoittuukin maailman 100 parhaan yliopiston joukkoon. Toisaalta isossa, trendikkäässä kaupungissa asuminenkin houkutti. Ruotsi on aina ollut lähellä sydäntä, ja tulee toivottavasti tulevaisuuden urallakin olemaan, eli kielitaito ja kontaktit eivät koskaan ole pahitteeksi.

    Tottahan se on, että Ruotsi on kulttuuriltaan melko samanlainen kuin Suomikin. Mutta ajattelua ei pidä rajoittaa pelkästään siihen: täällä tapaa ihan valtavan määrän erilaisia ihmisiä eri kulttuureista, sillä kansainvälisyys Tukholman yliopistossa on huippuluokkaa. Koulussa meillä on paljon ryhmätöitä, ja jo ensimmäisten viikkojen aikana tuli tutuksi monta erilaista työskentelytapaa, kun kaikki ryhmän jäsenet ovat ihan eri puolilta maailmaa. Kielitaito kehittyy, kun työskentelee intensiivisesti ryhmässä – puhumattakaan ryhmätöiden esittämisestä, sillä jo toisella opiskeluviikolla pääsin vetämään presentaatiota vieraalla kielellä! Jännittävää, mutta niin kehittävää. Eipä tarvitse jatkossa arastella.

    Ja onhan täällä nyt ihan erilaista kuin asua Tampereella. Tekee hyvää tutustua muuhunkin kuin perinteiseen shoppailumaratoniin Päivä Tukholmassa –risteilyllä. Täällä on ihan mielettömästi erilaisia tapahtumia, tekemistä, näkemistä ja mahdollisuuksia. Vaikka kyseessä onkin Pohjoismaiden isoin kaupunki, luonto on lähellä. Jos haluan rauhoittavalle metsälenkille, olen vartissa keskellä metsää – mutta jos haluan kaupungin sykkeeseen, metro vie sinne vartissa. Ei paha.

    Ja kun on vaihdossa näin lähellä, koti-ikävää helpottaa se, että saa paljon läheisiä kylään pitkin kevättä. Ei sillä, että koti-ikävä olisi ehtinyt painamaan, kun täällä on niin paljon koettavaa ja seikkailtavaa. Kavereita on kertynyt niin paikallisista kuin muista vaihtareistakin, ja porukassa riittää tekemistä vaikka joka illalle.
     

    Jos haluat seurata tarkemmin Tukholma-arkea, kirjoittelen vaihtoblogia ja päivittelen Instagram-tiliäni.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *