Ketä kiinnostaa?

    Puolitoista vuotta sitten aloitin opinnot Tampereen yliopistossa. Olin tullut yliopistoon suoraan lukiosta. Lukiossa opiskeli noin 500 muuta lukiolaista minun lisäkseni, mutta silti tunnistin suurimman osan kasvojen perusteella. Kaikki opettajat, jotka opettivat minua, tiesivät nimeni. Jälkikäteen ajateltuna asiaa voisin sanoa, että lukioaikani oli tuttua. Pidin siitä, että minut tunnistettiin ja tunnistin muut.

    Kun aloitin opiskelemaan yli 15 000 opiskelijan yhteisössä, olin jotakuinkin shokissa. En tunnistanut ketään eikä kukaan tunnistanut minua. Olin vain yksi muiden joukossa ja ajatus siitä kauhistutti.

    Ensimmäisellä luennolla yliopistourani aikana luennoitsija ilmoitti, että häntä ei kiinnosta istummeko luennolla vai emme. Häntä ei kiinnostanut opimmeko vai emme. Jos luennoitsija olisi saanut päättää, maisterin papereita myytäisiin pääaulassa kymmenen euron pilkkahintaan.

    Ei siis ole ihme, että minulla kesti kauan sopeutua yliopistoon ja yliopiston opetustyyliin. Tuskastelen vieläkin joskus sen kanssa, että miksi asiat hoidetaan tällä tavalla. Me opiskelijat olemme professoreille, luennoitsijoille ja opettajille harmaata massaa, jolle pitää luennoida, jotta työtunnit täyttyvät. Kaikessa on joustonvaraa. Deadlineja voi siirtää ja sähköisiä tenttejä voi suorittaa juuri silloin kuin itsestä siltä tuntuu. Aina voi saada uuden mahdollisuuden ja kaikesta voi sopia. Yliopistossa ei ole olemassa kuria. Ketään ei kiinnosta miten opiskelet ja miten pärjäät. Ketään ei kiinnosta kuka sinä olet.

    Tietysti tälle välinpitämättömyydelle, kasvottomuudelle, joustavuudelle ja kurittomuudelle on monta selitystä. Asiasta keskusteltaessa esille nousevat muun muassa seuraavat teemat: huono taloudellinen tilanne, opetusbudjetin ylittyminen, akateeminen vapaus, isot opeturyhmät. Minulle kuitenkin yksi selitys nousee yli muiden.

    Ilman tätä vierauden ja kiinnostamattomuuden ilmapiiriä, emme oppisi ottamaan vastuuta omista elämistämme tai opiskeluistamme. Koko yliopistourani on opettanut minulle sen, että ketään ei oikeasti kiinnosta opiskeluni, tulevaisuuteni tai se, että minkä arvosanan saan mediahistorian kurssista. Asialla on merkitystä vain minulle.

    Minä olen oman opiskeluni herra. Ala-asteesta lähtien opettajat ovat jankuttaneet lukemattomia kertoja, että emme kirjoita esseitä tai tee kokeita opettajaa, vanhempiamme tai kavereitamme varten, vaan itseämme varten. Olen vasta kuitenkin yliopisto-opiskeluissani tajunnut kyseisen lauseen todellisen merkityksen. Kaikki mitä täällä teen on minulle hyödyksi. Voin ottaa niin paljon yliopistosta irti kuin vain ikinä haluan. Voin käydä kaikki kurssit läpi tai suorittaa vain pakollisen opintopistemäärän. Onneksi koin ahaa-elämyksen, sillä ilman sitä, opiskelu yliopistossa olisi paljon tuskallisempaa ja hyödytöntä.

    Yliopisto on kliseisesti sanottuna elämänkorkeakoulu. Opimme täällä aivan uudella tavalla akateemisista asioista, mutta myös muista ihmisistä ja itsestämme. Viisi vuotta on pitkä aika. Monen elämä saakin yliopisto-opiskelujen aikana aivan uuden suunnan. Kukaan täältä valmistuva ei varmastikaan voi sanoa, ettei olisi oppinut mitään. Lähdemme täältä muuttuneina, enemmän tai vähemmän valmiina tulevaisuuden haasteisiin. Omalla asenteellani ja motivaatiollani voin vaikuttaa siihen miten ja millaisena täältä lähden.

    Vastauksena otsikon kysymykseen: minua kiinnostaa. Minua kiinnostaa, mitä täällä teen, koen, opin. Minua kiinnostaa miten elän aikani yliopistossa ja miten suhtaudun muihin ihmisiin. Minua kiinnostaa millaisena täältä lähden. Ennen kaikkea minua kiinnostaa minä.

        4 comments for “Ketä kiinnostaa?

      1. Meeri Koivula
        23.2.2015 at 11.43

        Hei Matleena, kiitos kirjoituksestasi. Se oli minusta hyvin huolestuttava. Onko opiskelija noin yksinäinen ja ovatko yliopiston opettajat todella tuollaisia ? Missä on yhteisöllisyys? Missä on se tiedeyhteisö johon opiskelija otetaan nuorempana kollegana ? Sinä olet oivaltanut opiskelijan vastuun merkityksen, onnea! Se on suuri oivallus. Mutta, miten moni ei oivalla?

        • Marleena Lammikko
          5.3.2015 at 8.04

          Hei Meeri!
          Tietenkään kaikki yliopiston opettajat eivät ole tuollaisia, mutta yllättävän moni on osoittautunut väliinpitämättömäksi opiskelijoita kohtaan, mikä tietenkin laskee opiskelumotivaatiota. Toki niitä kannustavia ja innostaviakin opettajia löytyy, mutta valitettavan usein ne negatiivisemmat kokemukset opettajista jäävät paremmin mieleen. Yhteisöllisyys jää mielestäni usein vain roikkumaan sanana ilmaan. Onneksi opiskelijoilla on kuitenkin toisensa, jolloin opiskelu ei ole niin yksinäistä ja vieressä on aina joku joka tsemppaa eteenpäin.

      2. Elna Hirvonen
        26.2.2015 at 15.29

        Moi Marleena

        Onko tuollaisia opettajia olemassa? Näköjään on ja se on huolestuttavaa tai sitten ko. opettajalla on omintakeinen huumorintaju. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että yliopistossa opiskelu on todella itsenäistä ja jopa yksinäistä puuhaa ainakin ajoittain.
        Itselleni oli koko 23 vuotta kestäneen opettajan urani ajan (jäin eläkkeelle syksyllä 2014) työni ”kohokohta ja suola” opiskelijat. Toki joskus olimme eri mieltä juuri noista deadlineista ja muistakin käytännöistä, koska olin niiden suhteen aika tiukka täti. Uskon, että myös opettaja vieraantuu, ellei kohtaa opiskelijoita ihmisinä.
        Hienoa, että olet kääntänyt asian voitoksesi, sillä itseä ja elämää varten sitä tosiaan opiskellaan yliopistossa:)

        • Marleena Lammikko
          5.3.2015 at 8.09

          Moikka Elna!

          Kiitos kommentistasi! Mukavaa ja helpottavaa kuulla, että yliopistossa on ollut ja on edelleen sinun kaltaisia opettajia, jotka todella välittävät opiskelijoista. Vaikka me opiskelijat olemme aikuisia,joiden pitäisi ottaa vastuu omasta opiskelusta, niin kyllä sitä aina välillä huomaa kaipaavansa tukea ja kannustusta opettajilta.
          Toivottavasti minä ja muut opiskelijat muistamme myös jatkossakin kääntää asian voitoksemme, myös niinä hetkinä, kun opiskelu tuntuu kaikkea muuta kuin mukavalta 🙂

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *