Kirjallisuustiede opettaa ymmärtämään maailmaa

    Kirjallisuustiede on yksi yliopistossa opetettavista niin kutsutuista generalistisista aloista, toisin sanoen oppiaineista, joita opiskelemalla ei valmistu suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin. Käsitykset kirjallisuustieteestä oppiaineena ja tieteenalana tuntuvat kuitenkin olevan harvinaisen epäselviä ja kirjavia, eikä moni alan opiskelijakaan oikein osaa antaa selkeää vastausta kahvipöytäkeskusteluissa usein kohdattuun kysymykseen ”Mitä te siellä oikein teette?”. Ympäripyöreää vastausta seuraa usein hiljaisuus tai vaihtoehtoisesti jatkokysymys ”Mitä hyötyä siitä sitten oikein on?”, tai pahin kaikista: ”Mikä susta sit tulee isona?”

     

    Olen itse yksi noista epämääräisiä muminoita vastauksiksi tarjoavista, joten kävin kysäisemässä aiheesta viisaammaltani, yleisen kirjallisuustieteen professori Hanna Meretojalta.

    Professori Hanna Meretojan mielestä kirjallisuustieteen opiskelu tarjoaa nyky-yhteiskunnassamme toimimisen kannalta keskeisiä taitoja.
    Professori Hanna Meretojan mielestä kirjallisuustieteen opiskelu tarjoaa nyky-yhteiskunnassamme toimimisen kannalta keskeisiä taitoja.

    Professori Meretoja, mitä kirjallisuustiede on?

    – Kirjallisuustiede on tieteenala, joka tutkii kirjallisuutta osana taiteen, kulttuurin ja yhteiskunnan kenttää – esimerkiksi sitä, kuinka kirjallisuus ilmentää ja tuottaa yhteiskunnallista todellisuutta. Opinnoissa perehdytään kirjallisten esitysmuotojen historiaan ja opetellaan tarkastelemaan tekstejä ja kulttuurisia ilmiöitä analyyttisesti ja kriittisesti. Tutkinto-ohjelmasta valmistuu kirjallisuuden ja tekstintutkimuksen asiantuntijoita.

     

    Mitkä ovat Tampereen yliopiston erityispiirteitä kirjallisuustieteen saralla?

     – Tampereella kirjallisuustieteen opiskelu on hyvin tutkimusintensiivistä, eli tarjottavat kurssit nivoutuvat kiinteästi opettajien tutkimusprojekteihin.

     

    Kertomuksentutkimus on perinteisesti Tampereen vahvuusaluetta. Monitieteinen kertomuksen tutkimus on tällä hetkellä kansainvälisesti kasvava tutkimuskenttä ja teemmekin tiivistä yhteistyötä kansainvälisten huippututkijoiden kanssa. Tutkimuskeskus Narraren perustaminen Tampereelle on vahvistanut ennestään yliopiston asemaa monitieteisen kertomuksen tutkimuksen tekijänä. Narraressa on mukana tutkijoita mm. yhteiskuntatieteistä, historiasta, filosofiasta, psykologiasta, kasvatustieteistä, terveystieteistä ja pelitutkimuksesta.

     

    Muita vahvuuksia ovat intermediaalisuuden, eli eri medioiden välisten suhteiden tutkimus, sekä kirjallisuushistoria. Tämän hetkisistä tutkimusprojekteista voisi mainita dystopiaa käsittelevän projektin ja elämän kerronnallistamista eri medioissa tutkivan projektin.

     

     

    Mitä hyötyä alan opiskelusta on, eli onko kirjallisuustieteelle paikkaa nyky-yhteiskunnassamme?

    – Totta kai on. Yhä monimutkaisemmaksi käyvässä tietoyhteiskunnassa kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja analysoida erilaisia tekstejä ovat yhä keskeisempiä taitoja. On tärkeää ymmärtää, millaiset kulttuuriset käytännöt ja esitystavat ohjaavat tapojamme tulkita omia kokemuksiamme, yhteiskunnallisia ilmiöitä ja historiaa. Esimerkiksi jo mainitut tutkimusprojektit dystopioista ja elämän kerronnallistamisesta tähtäävät erityisesti oman aikamme ymmärtämiseen: minkälaisia kauhukuvia tulevaisuudesta maalaillaan yhteiskunnassa ja kirjallisuudessa ja miten eri mediat, kuten sosiaalinen media, ohjaavat meitä kerronnallistamaan kokemuksiamme?

     

    Kirjallisuus itsessään on myös merkittävä kulttuurisen itseymmärryksen muoto: ymmärtämällä kirjallisuutta ymmärrämme paremmin meitä ympäröivää todellisuutta.

     

    Mihin kirjallisuustiedettä opiskellut voi oikein työllistyä?

     – Kirjallisuustieteen opiskelijoista tulee taitavia asiantuntijoita erilaisiin kulttuurielämän tehtäviin. Opiskelijoita sijoittuu paitsi opettajiksi ja tutkijoiksi, myös esimerkiksi taide- ja kulttuurihallintoon, kirjasto- ja tiedotusalalle, toimitustehtäviin, kirjallisuuden kääntäjiksi ja kriitikoiksi, kustantamoihin ja kansainvälisiin kulttuurialan asiantuntemusta edellyttäviin tehtäviin. Yksi opiskelijamme valittiin juuri Lastenkirjainstituutin johtajaksi.

     

     

    Näin. Kirjallisuustieteen opiskelijat eivät siis pänttää suomen kielioppia tai lausu päivät pääksytysten Lauri Viitaa toisilleen, kuten eräs tuttavani kuvitteli.

     

    Kiitos professori Meretoja, seuraavissa kahvikesteissä jokainen kirjallisuustieteen opiskelija voikin unohtaa välttelevät muminat ja klikata nämä vastaukset esiin !

     

     

     

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *