Monen unelmaduunin mies

    Pete Pokkinen päätyi opiskelemaan kauppatieteitä, koska ei ollut ihan varma, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Tampereen yliopiston puolesta puhui laajat opintomahdollisuudet, joten lopulta Pokkisen tie vei pääsykokeiden kautta laskentatoimen pääaineopiskelijaksi Tampereelle 2007.

    ”Ajattelin, että laskentatoimi tarjoaa perustiedot taloudesta ja yritysmaailmasta, ja työllistymisenkin kautta ajateltuna vaihtoehto vaikutti hyvältä.”

    Opintojen edetessä Pokkiselle alkoi kuitenkin avautua ajatuksia kiinnostavasta opintopolusta, eikä laskentatoimi enää tuntunutkaan niin omalta. Pokkinen teki kuitenkin vielä kandidaatin tutkielman laskentatoimesta – samalla markkinointia lukien – ja vaihtoi maisterivaiheessa markkinoinnin pääaineeseen.

    Toimittajan hommia ”opiskelun oheen”…

    Armeijassa Pokkinen toimi Ruotuväki-lehden palveluksessa. Siitä se kipinä sitten syttyi, kun toimittajan työ vei mukanaan Aamulehden kesätoimittajaksi 2008. Niissä hommissa vierähti vuosi ja toinenkin, pääosin kesäisin, toisinaan myös opintojen ohessa. Aamulehdestä Pokkinen siirtyi Helsingin Sanomiin, edelleen kesätoimittajaksi. Kesätoimittajan pesti vähän venähti, ja lopulta vuonna 2011 Pokkinen siirtyi kokonaan Helsinkiin tekemään töitä. Pokkisella oli tuolloin vielä muutama maisterikurssi tekemättä, puhumattakaan isosta G:stä. Vaihtoonkaan ei ehtinyt, kun töitä riitti.

    Hesarissa Pokkinen toimi pääosin taloustoimittajana, joissa opinnoista oli selkeästi hyötyä. Taloustoimittajan työ ei ole mikään hirveän yksinkertainen, mutta tuntui kuitenkin kivan tutulta, kun oli alan opintoja takana. Pokkisen saattoi tavata Hesarissa hetken aikaa myös uutistoimituksessa ja politiikantoimituksessa.

    ”Siinä jossain vaiheessa tuli sitten mieleen, että onko toimittajan homma kuitenkaan se, mitä haluan tehdä koko ajan.” Samoihin aikoihin Kokoomukselta tuli avoimeksi eduskuntaryhmän tiedotussihteerin paikka. Kohtalo tuntui sinetöidyltä, tokikaan ei varmalta – Pokkinen lähti hakuprosessiin mukaan, vaikka kosketuspintaa politiikan maailmaan ei ollutkaan vielä tässä vaiheessa. Nykyään ulkopuolelta politiikkaan sukeltaminen on toki yleistymässä, mutta edelleen harvinaista, sillä yleensä hakijoilla on aina jotain kokemusta taustalla, esimerkiksi nuorisopolitiikan kautta. Kokoomuspuolen arvot tietysti olivat Pokkiselle läheisiä, eihän siihen työhön olisi muuten voinutkaan hakea. ”Mä oon sitä mieltä, että pitää olla kiinnostunut näkemään ja kokemaan, tuntea, että tällä hommalla on jotain annettavaa. Kuitenkin samalla pitää olla myös itsellä jotain annettavaa takaisin.”

    Politiikan porttikongeista näköalapaikalle

    Kokoomuksen senhetkinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori päätti haastattelujen jälkeen valita tehtävään vähän tuntemattomamman kasvon, joten Pokkinen tuli valituksi.

    Eduskuntaryhmän tiedotussihteerinä Pokkinen aloitti 2011 syyskuussa. Yllättäen marraskuussa 2011 Pokkinen sai pyynnön vetämään presidentinvaalikampanjan viestintää oman työn ohella – eikä minkä tahansa, vaan nykyisen Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön kampanjaviestintää. Jotain siis tuli tehtyä oikein.

    Suurin muutos uralla tapahtui kuitenkin 2012 keväällä, kun Jyri Häkämies pyysi Pokkista avustajakseen. Pokkinen siirtyikin elokuussa 2012 työ- ja elinkeinoministeriöön, ensin Häkämiehen ja sitten Vapaavuoren erityisavustajaksi. Nyt viime keväänä eli 2014, kun Kokoomuksen puheenjohtaja vaihtui Jyrki Kataisesta Alexander Stubbiin, Stubb pyysi Pokkisen viestintä- ja lehdistötaustansa vuoksi erityisavustajatiimiinsä vastaamaan pääministerin lehdistösuhteista. ”Mun mielestä kuitenkin erityisavustajan tehtävänä on pysyä taustalla, olla apuna ja tukena. Tästä esimerkkicasena elokuva Presidentintekijät. Meidän ei kuulukaan olla esillä, vaan työnkuvaan kuuluu pysyä sivussa.”

    Koulu pakettiin ja unelmaduuniin

    Vaikka työ vei suunniteltua aikaisemmin mukanaan, koulu oli toki käytävä loppuun. Työnteon ohessa gradu oli Pokkiselle iso puristus. ”Mulle ei sinänsä ollut väliä, millainen siitä gradusta tulee ja miten sen teen, vaan tärkeintä oli, että saan sen tehtyä. Tutkinnon loppuun suorittaminen kuittaa varmasti monta ongelmaa tulevaisuudessa, kun tutkintoa vaaditaan niin moniin paikkoihin. Olisi ollut helppoa jättää gradu tekemättä, mutta en suostunut antamaan itselleni periksi. Opin siinä ehdottomasti eniten, että pystyin hallitsemaan ja viemään loppuun asti sen projektin työn ohessa.” Myöhemmin ajateltuna Pokkinen on tyytyväinen opintovalintaansa, sillä kauppatieteet on niin yleissivistävä ala. Vaikka laskentatoimen kurssien lukeminen tuotti aikoinaan mielipahaa, on niistä ollut suunnattomasti hyötyä Pokkisen uralla. Pokkinen harmitteli, että kieliä voisi aina lukea enemmän. ”Ei niissä kielissä tarvitse olla paras, mutta riittää, että pärjää ja uskaltaa käyttää kieltä.”

    Pokkisen elämä on aikamoista pyöritystä tällä hetkellä. Puhelimen ajoittain aggressiivinenkin pirinä rytmitti haastattelua hyvin. ”Mä soitan kohta takaisin, toimittajat tavoittelee. Onhan tää välillä aika hullua. Mutta mikäs siinä, kun työ on mielenkiintoista! Ja toki elämäntilanteen pitää mahdollistaa tämä. Parasta on, että mikään päivä ei ole samanlainen. Sitä luulee, että menee kahdeksaksi töihin tehdäkseen jotain, mutta suunnitelma voi muuttua hyvinkin nopeasti.”

    Pokkisella ei ole koskaan ollut mitään kirkasta tavoitetta unelma-ammatin tai -alan suhteen. Pokkinen kokeekin päätyneensä nykyiseen asemaansa aika pitkälti sattumien kautta – aihe sattui kiinnostamaan. Toki on paljon muutakin kiinnostavaa, ja tämäkin tarina voisi olla aivan erilainen. ”Tuntuu, että onhan tässä hirveen hyvä tuurikin käynyt. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun olen päätynyt tänne. Olen unelmatyössäni tällä hetkellä, mutta se ei estä sitä, etteikö seuraavakin työni olisi unelmatyöni.”

    Pete Pokkinen

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *