Akateeminen vapaus

    Kuulin käsitteen akateeminen vapaus ensimmäistä kertaa lukioikäisenä. Minulle kerrottiin, että ylipistossa luennoilla ei juuri ole läsnäolopakkoa, ja ne alkavat aina vartin myöhässä – ”ei vitsit mikä paikka!”.

    Ensimmäinen vuosi

    Reilu kaksi vuotta sitten kävelin yliopiston ovista sisään uudesta itsenäisestä elämästäni huumaantuneena. Sisustamiskiireiden takia olin unohtanut hankkia peruspalvelutunnuksen, joten en päässyt ilmoittautumaan millekään kurssille ensimmäisessä periodissa. Saatuani sähköpostini vihdoin toimimaan, kirjoitin jonain opiskelijabileiden jälkeisenä aamuna anovia sähköposteja muutamille luennoitsijoille. Tietämättömyyteen vedoten pääsin vielä haluamilleni kursseille.

    Tietämättömyyteen vetosin uudestaan muutamaa viikkoa myöhemmin. Luennoille olin selvinnyt aika heikolla prosentilla, mutta olin valmistautunut tentteihin kotona. Kävi kuitenkin ilmi, että olin tyystin unohtanut tentteihin ilmoittautumisen. Jälleen naputtelin anovia sähköposteja opettajien suuntaan.

    Ensimmäisen periodin tentit menivät surkeasti. Saipa entinen kympin tyttö ensimmäisen hylättynsäkin. Nettiopsun hyl-merkintää tuijottaessani aloin miettiä, että akateeminen vapaus saattaa sisältää muutakin kuin pelkän vapauden.

    Koko ensimmäisen lukuvuoteni elin kuitenkin enemmän tai vähemmän vapaudesta nauttien. Milloin unohdin ilmoittautua kursseille, milloin vietin liian pitkiä aikoja urheiluleireillä jääden asioista jälkeen, milloin myöhästyin deadlineista. Mikään ei huolettanut.

    Elokuun alussa sain kirjeen Kelalta. Silloin huolestuin.

    Toinen vuosi

    Toisen opiskeluvuoteni aloitin tarmokkaasti – kiitos Kelan muistutuksen vähimmäisopintopisteistä. Ymmärsin vapauden sisältävän myös vastuun itsestä ja omien opintojen etenemisestä. Ilmoittauduinkin vaikka millaisille kursseille vapaasti päätettävissä olevista opinnoista innostuen. Osin myös turhauduin, sillä ensimmäisen vuoteni vähäiset nopat eivät siivittäneet minua tutkintooni vaadittaville kursseille, vaan jouduin keräämään opintopisteitä sieltä sun täältä.

    Talvella tahtini ylitti oman sietokynnykseni ja väsähdin. Viimeisen periodin vedin happea kotona lattialle maaten. Olin selvinnyt kunnialla, ja opintoni etenivät HOPS:ni tahtia. Ainoa, joka siitä oli huolehtinut, olin minä itse. Ymmärsin, että akateemiseen vapauteen liittyy läheisesti vapauden ja vastuun lisäksi myös itsenäisyys ja oma-aloitteisuus.

    Kolmas vuosi

    Kirjoitan tätä tekstiä 800 kilometrin päässä luennolta, jossa minun pitäisi parhaillaan istua. Olenko siis oppinut mitään kahden aiemman vuoden mokistani?

    Väitän olevani.

    Jo etukäteen olen etsinyt kalenteristani sopivimman kohdan tähän mummolavierailuun ja samoin teen muille lomille. Pakollisia luentoja ei jää välistä, ja muun menettämäni voin lukea itse kirjoista. Tenttikirjojen kahden viikon lainan taktikoin sopivasti reissun kohdalle, jolloin pystyn käyttämään matkat tehokkaaseen opiskeluun. Juoksevat asiat olen hoitanut jo etukäteen alta pois.

    Reissussa on aina mukavaa eivätkä huolet paina, mutta kotiin palatessa ”omat lomat” kostautuvat. Kantapään kautta olen oppinut, että lomafiilis on vaihdettava lennosta arkitahdiksi. Huomenna siis kynä ja laskin käteen!

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *