Arjen käsikirjoitus

     

    Arki. Se viikonlopun pullan tuoksun sijasta pakkopullalla suuren osan elämästämme täyttävä pakollinen paha: työ, opinnot, siivoaminen, laskujen maksaminen, pakollisten asioiden, kuten kaupassa käynnin hoitaminen ja eläminen kellon orjana. Unohtamatta niitä kuuluisia maanantaiaamuja, etenkin marraskuisia sellaisia, kun kellon soidessa ulkona näyttää olevan keskiyö ja parhaalta vaihtoehdolta tuntuisi vain vetää peitto korviin.

    Suuri osa elämästämme on arkea: töissä puurtamissa, koulussa opiskelua ja esimerkiksi lasten (tai omien) jälkien siivoamista. Kesäloman jälkeen sitä kuitenkin monesti kuulee ihmisten jo odottavan arkeen palaamista, tekemisen meiningin löytämistä ja kesäkilojen karistamista vyötäröltä. Jotakin houkuttavaa arjessa on siis oltava, ainakin ajatustasolla. Viimeistään lokakuussa aletaankin sitten jo haikailla lomalle.

    Onko arjen pakko olla sieltä syvältä? Onko okei odottaa jatkuvasti vapaapäivää, viikonloppua, joululomaa, kesälomaa tai eläkepäiviä? Jos nauttii vain lomista ja viikonlopuista, reilusti yli puolet 365 päivästä vuodessa menee hukkaan.

    ”Aamu alkaa puurolla: kaurahiutaleita, soijamaitoa, raejuustoa, proteiinijauhetta, kanelia, kardemummaa, suolaa, makeutusainetta, kuivattuja luumuja ja maapähkinävoita. Resepti on tarkka ja valmistuu rutiinilla. Seuraavaksi vuorossa ovat luennot yliopistolla sekä lounas ja juoruilua ruokalassa. Ruoka sulaa salilla hikoillessa ja koulujutut valmistuvat sen jälkeen kotoa käsin. Siinä sivussa kerkeää ehkä myös nukkua päiväunet. Alkuillasta ohjelmassa on ruoanlaittoa tai edellisen päivän makaronilaatikkoa avopuolison kanssa ja kuulumisten vaihtamista. Seuraava etappi on usein seuraavan päivän ruoan päättämisen kanssa tuskailu. Vähintään rahka on loppunut, joten edessä on kauppareissu. Ilta kuluu luultavasti tietokoneen, joskus television, ääressä. Parina iltana viikossa kutsuu hampurilaisten paistaminen eli työt. Joskus ohjelmassa on ilta kavereiden kanssa.”

    Kuulostaako äskeinen arkinen kertomus kamalan tutulta vai tutun kamalalta? Tästä arjessa kärjistettynä on kyse. Rutiini on arjen sana. Ne päivittäin toistuvat pirulaiset, jotka saattavat välillä luoda tunteen jokaisen arkipäivän samankaltaisuudesta. Toisaalta juuri rutiinit ovat luomassa jatkuvuuden ja mielekkyyden tunnetta arkeen. Ne mahdollistavat asioiden etenemisen omalla painollaan silloin kuin ei muuten jaksaisi. Ne ovat kuin arjen käsikirjoitus, joka kertoo seuraavan kohtauksen.

    best-workout-routine
    Rutiinit ovat kuin arjen käsikirjoitus. Ne auttavat meitä toimimaan. Kuva.

    Rutiinin ei tarvitse olla kirosana. Rutiini voi olla voimavara. Jos elämä maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään maistuu kauniisti ilmaistuna puulta, ehkä rutiineissa olisi remontin paikka? Olisiko aika etsiä uusi harrastus antamaan energiaa, järjestää enemmän yhteisiä hetkiä perheen kanssa keskellä viikkoa tai ottaa tavaksi nauttia aamiainen rauhassa? Aika pyrkiä ylipäätään luomaan omannäköisiä rutiineja, jotka antavat ja säästävät energiaa. Tuntuvatko sinun rutiinisi mielekkäille?

    Enää viimeiset luennot ja tenttirypäs erottavat meidät joululomasta. Ne selätetään rutiinilla ja rutiinien avulla!

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *