Opiskelijan raha-asiat — mutsilta fuksille?

    Kuva: Stockvault
    Kuva: Stockvault

    Kuten tiedämme, yliopisto-opiskelun aloittamiseen voi löytyä motiivi ja motivaatio missä iässä ja elämänvaiheessa tahansa. Tässä kerron vain omista lähtökohdistani, jotka taitavat kuitenkin olla aika tavalliset: olen 19-vuotias fuksi, joka pääsi yliopistoon suoraan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Ja kun sain tiedon sisäänpääsystä, asuin vielä vanhempieni luona.

    Itse olin siinä kivassa tilanteessa, että asuin jo valmiiksi opiskelupaikkakunnallani. Minun ei tarvinnut stressata, onko minulla heti syyskuun alussa varmasti asunto, kuten monien muiden. Saman tien laitoin silti itsekin asuntohakemuksen vetämään TOASille ja muutin Tampellaan nyt marraskuussa.

    Heti opiskelemaan päästessä kaikkien ilon ja onnen hetkien ohella tuli mieleen myös, mitä tapahtuu elintasolle. Opiskelijabudjetti on kaikkien tuntema peikko. Itse en ole stressaajaluonne, ja rahankäyttöni on aina ollut huikentelevaa. Bileet ja herätäostokset ovat voittaneet säästämisen.

    Siksi minulla ei ollut juurikaan säästöjä opintojen alkua varten huolimatta siitä, että olin tehnyt lyhytaikaisia kesätöitä kuten muutkin ja yli puoli vuotta myös osa-aikaistyötä lukion ohella. Yllätyin, kun aiheesta jutellessani huomasin, että keskustelukumppanini oli usein enemmän huolissaan tilanteestani kuin minä. Ajattelen yhä, että suurin osa aloittavista opiskelijoista on samassa tilanteessa. Toki yleinen taloudellinen tilanne ja nuorten työllisyys ovat ikävällä tolalla, mutta se ei ole minun hallinnassani.

    Nuorena ihminen on joustava ja peloton. Joillakin korostuu joustavuuden piirre, joka saattaa ilmetä esimerkiksi paneutuvana säästämisenä vaikka sitten paastoamiseen asti. Se voi onnistua, koska elämänasenne ja sietokyky ovat niin terhakkaalla tasolla. Nostan hattua samalla, kun itse kuulun pelottomien kastiin. Minua huolettaa sadalla eurolla kuussa syöminen enemmän kuin opintolainan ottaminen, jota olen oppinut pitämään luonnollisena ja hyvänäkin ratkaisuna.

    Opintolaina jakaa mielipiteitä Suomen kaltaisessa hyvinvoivassa Pohjoismaassa. Aiemmat sukupolvet ovat tottuneet ottamaan lainaa, vaikka olisi keskimääräistä vauraammastakin perheestä. Sosiaalietuuksien parannuttua ja elintason noustua monia tämän päivän nuoria ajatus kuitenkin kauhistuttaa.

    Minä näen asian niin, että opintolainan edut haittoihin nähden ovat huikeat. Toivon, että se nostamani esimerkiksi 200 euroa kuussa tuntuu verrattaen pieneltä maksettavalta työllistyttyäni — kun siitä tällä hetkellä voi olla valtava apu, joka tuplaa kuukausittaisen budjetin. Suomessa muutama tuhatkin on jo paljon lainaa, vaikka jossain muualla sillä ei pääsisi edes alkuun. Opintolainan korot ovat pienet, maksuehdot hyvät ja itse pääsen muiden 1.8.2014 alkaen opintonsa aloittavien kanssa nauttimaan vielä hyvityksestäkin.

    Toki jokainen eläisi mieluummin ilman lainarahaa. Onneksi on vaihtoehtoja. Yksi on yksinkertaisesti pyytää taloudellista apua, tai sitten sitä voi saada pyytämättäkin. Nuorelle opiskelijalle vaikkapa vanhemman rahallinen apu on kiva ja helppo tapa elää mukavampaa ja stressittömämpää elämää. Se ei kuitenkaan kestä ikuisuuksiin eikä ehkä tue itsenäistymistä.

    Aina hyvä idea on tehdä töitä, paitsi jos tuntee sen kuormittavan opiskeluja liikaa, mistä voi syntyä taipaleen aikana paha dilemma. Työllisyystilanne ei tosiaan ole järin hyvä, mutta näyttää siltä, että Tampereen kokoisessa kaupungissa opiskelija saa osa-aikaistöitä kohtuullisen hyvin. Minä ehdin laittaa hakemuksen vasta muutamaan paikkaan, kun jo jouluksi tärppäsi. Sekin onnistuu parhaiten ilman turhaa panikointia. Onhan stressaaminen luonnollinen ja joskus tärkeäkin osa elämää, mutta raha-asioissa siitä ei ole apua.

    Myöhemmin elämän rahoittumiseen saattaa avautua vielä lisämahdollisuuksia muun muassa apurahojen muodossa. Tampereella lukion käyneet voivat hakea ensimmäisten kolmen korkeakouluvuoden aikana apurahaa Idmanin säätiöltä, ja tutkimusta varten jaetaan lukuisia eri apurahoja, jos se tie kiinnostaa.

    Minä otin lainaa muuttoa varten. Halusin uusia huonekaluja ja omaa ilmettä. Pyrin olemaan ottamatta lisää lainaa enää tänä lukuvuonna, mutta eipä se katastrofi ole, jos niin käy.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *