Raikas tutkimusmatka klassikkoon

    MONTTU AUKI!

    Tšehov -iltama 4.11.2014

     

    Kuva: Riitta Yrjönen
    Kuva: Riitta Yrjönen

    Viimeisenä tiistaina ennen lumen tuloa esitettiin yliopiston Teatterimontussa kohtauksia Anton Tšehovin näytelmistä. Ilta oli osa Nätyn Monttu auki -tapahtumasarjaa, jossa vuorottelevat taiteelliset iltamat, kuten tämä, ja  puhutaan politiikkaa! -illat, joissa väitellään ennalta määrätystä poliittisesta aiheesta.

    Tämä nimenomainen ilta toi samalla päätökseen Nätyn neljännen vuosikurssin Tšehov -kurssin. Vaikka työn hedelmät esitettiin yleisölle, ei kyseessä ollut niinkään valmistettu esitys kuin kokoelma opiskelijoiden itse valitsemia ja muokkaamia kohtauksia Tšehovin näytelmistä. Tästä huolimatta esityksellä oli prologi, se esitettiin kahdessa näytöksessä ja sen kesto oli noin standardin teatteriesityksen verran (2,5 tuntia väliajan kanssa).

     

    Mitä aiheeseen sen kummemmin vihkiytymättömälle tulee Tšehovista mieleen? Neljä näytelmää, novellit, realismi ja monimutkaiset venäläiset nimet? Ehkä kaipuu Moskovaan, tylsyys ja jatkuva valitus? Usein Tšehovin kliseisiin sisältyvä kitkerä huumori jää niiden juhlallisen traagisuuden varjoon. Kuten nuorilta nätyläisiltä voi odottaa, olivat he tarttuneet kiivaasti myös Tšehovin koomiseen puoleen.

     

    Parodinen naljailu näytelmien henkilöhahmojen lempipuuhaa valittamista kohtaan hoidettiin pois alta jo prologissa, jossa näyttelijät työnsivät flegmaattisesti ja maristen toisiaan häkkiä muistuttavissa metallikärryissä lavalle ja kertoivat vastahakoisesti miten ilta tulee etenemään. Komiikka ei kuitenkaan onneksi jäänyt näin ilmiselvälle tasolle, vaan sitä piirretiin esiin tekstistä sävyerojen ja kehollisuuden avulla. Tosin, kaiken rehellisyyden nimissä, välillä puhuttiin myös murteilla. Pahoittelut kaikille niille joilta jäi väliin tämä varmasti ainutlaatuinen tilaisuus kuulla Tšehovia turuksi ja savoksi.

     

    Kuten lentolehtinen kertoo, yksi kurssin tarkoituksista oli tutkia tekstin ja näyttelijän suhdetta, sekä tekstin jännitteiden, ilmapiirien ja suhteiden tuomista näyttämölle. Tšehovin teksti ei todellakaan ole mitään helposti suuhun sopivaa arkista nykysuomea, vaan kaunista, runsasta, ajoittain runollista ja symbolista, jopa, pakko se on myöntää, vanhanaikaista. Tämän takia oli kiinnostavaa nähdä, miten nuoret näyttelijät herättivät musteen paperilla eloon. Opiskelijat ottivat taidokkaasti haltuun ja toivat näyttämölle nopeasti vaihtuvat tunnelmat ja henkilöhahmojen väliset jännitteet ja valtapelit.

     

    Kyse ei ole kuitenkaan mistään arkeologiasta: tekstiin ei ole kätketty mitään oikeanlaista näytelmää, joka pitää koristevasaralla varovasti naputella esiin ja pyyhkiä pölyistä. Kyse on tulkinnasta ja tutkimuksesta, mikä tuli esiin erityisesti siinä, miten erilaisilla painotuksilla opiskelijat esittivät kolmesti yhden ja saman kohtauksen Vanja-enon toisesta näytöksestä. Kohtauksia oli tehty raikkaasti ja tarkasti, mihin kokemukseen vaikutti varmasti myös se että kyseessä oli nimenomaan kokoelma kohtauksia. Irrallisina kohtaukset olivat vapaita kokonaisen näytelmän painosta.

     

    Tulkinnallisen tutkimusmatkailun lisäksi Nätyn jutuissa ilahduttaa aina niiden fyysisyys, jollaista ei missä tahansa teatterissa välttämättä näe. Näyttämöllä nähtiin nytkin niin kiihkeää romantiikkaa, slapstick -tyyppistä komiikkaa kuin musisointia (ja myös näitä kaikkia yhtä aikaa).  Joka suuntaan räjähtävät joukkokohtaukset ja värikkäät tulkinnat eivät kuitenkaan kerro kurittomuudesta tai jonkinlaisesta vastalauseesta Tšehovin tekstuaalista raskautta kohtaan. Päinvastoin näkisin että kyse on tekstin kunnioittamisesta, siitä että sille annetaan kiinnostava ja itsenäinen tulkinta, luodaan omat raamit ja toimitaan niiden sisällä.

     

    Puhuttaessa Tšehovin näytelmien kaltaisista klassikoista herää aika kysymys niiden merkityksestä nykyaikana. Löytyykö Tšehovin näytelmistä kiinnikekohtia 2010 – luvun suomalaiseen elämään tai teatteriin?

     

    Tšehovin teemat liittyvät ihmisenä maailmassa olemiseen ja ihmisten välisiin suhteisiin, eikä niitä ole vaikea löytää nykyajasta. Perin tšehovilaiseksi voisi kuvailla vaikkapa tilannetta, jossa on katsonut vahingossa yöhön asti Netflixiä ja silmäillessään ulos ikkunasta pimeään yöhön juolahtaa mieleen: mitä tälle elämälle pitäisi tehdä? Nykyaikaisen elämänkulun epävarmuus synnyttää irrallisuudentunnetta, joka hohkaa myös Tšehovin teksteistä.

     

    Teatterin kontekstissa Tšehov kuitenkin näyttäytyy jonkinlaisena telakkana irrallisuuden keskellä. Tekemisen tavat ovat monipuolistuneet ja medioituneet sen verran, että kaikkea tekstilähtöistä teatteria voisi melkein kutsua jo perinteiseksi. Mielestäni hyvin tehty ei kuitenkaan vanhene, eikä perinteinen välttämättä tarkoita vanhanaikaista, eikä tylsää ja vakavaa, ei ainakaan silloin kun Nätyllä tehdään Tšehovia.

     

    Seuraava Puhutaan politiikkaa! -ilta on tiistaina 25.11. klo 19 ja silloin aiheena on ”Kokemus sukupuolesta”. Vuoden viimeinen taiteellinen iltama pidetään perjantaina 12.12. klo 19 ja silloin on vuorossa jouluaiheista ohjelmaa. Tilaisuudet järjestetään siis yliopiston Teatterimontussa, ja iltamissa on baari josta saa ostaa virvokkeita sekä mietoja alkoholijuomia. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Suosittelen!

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *