Iskelmistä selkokielen sanansaattajaksi

    Yliopistolliset perinteet eivät tuntuneet ollenkaan kalkkeutuneilta, kun kävelin tänä syksynä ensi kertaa yliopistoon. Oli kiehtovaa ajatella, kuinka moni on aikoinaan kulkenut samaa tietä.

    Yksi heistä on Hannu Virtanen, joka pääsi 41 vuotta sitten valintakokeen kautta lukemaan suomen kieltä, kuten minä nyt. Suomen opintoja kertyi lopulta kuitenkin vain perusopintojen verran. Niiden jälkeen pääaine vaihtui lähisukulaiseen, kirjallisuustieteeseen, ja maisteriohjelman aineyhdistelmässä olivat mukana lisäksi aikuiskasvatus ja musiikkitiede.

    Hannu Virtanen
    Hannu Virtanen

    Virtasen mielestä pieni liikehdintä aineiden välillä kannatti.
    – Pääaineen vaihto oli oikea teko, sillä siihen aikaan suomen kieli oli aika puuduttava kokonaisuus. Esimerkiksi tekstintutkimuksesta ei puhuttu appron aikana mitään. Kielioppi tuli kyllä perinpohjaisesti opittua. Suomen opiskelu on käsittääkseni muuttunut vauhdilla positiiviseen suuntaan.

    Kyllä se Hannu tosiaan vaikuttaisi olevan ihan mukavaa nykyään! Niiden suomenopiskelijoiden, jotka eivät hakeudu opettajiksi, tulee kyllä entistä ankarammin miettiä, miten jalkautua maailmalle. Miten sinä löysit itsesi alalta?
    – Ehkä ajattelin aluksi kulttuuritoimittajan uraa, mutta sitten vaihdoin suunnitelmaksi aikuiskasvatuksen. Suoritin jopa kansalaisopiston auskultoinnin ja olin liki vuoden niissä hommissa.
    – Tiedottaja-toimittaja minusta tuli. Olin tiedottajana vammaisjärjestössä, jossa vastaani tuli ajatus selkokielestä. Lähdimme kehittämään ajatusta, ja siitä olen saanut elantoni nyt jo 25 vuotta. Suomen kielen opinnoista on ollut tässä työssä paljon hyötyä, ja olen palkannut töihin useampia suomen kielen maistereita. Graduni tein iskemäsanoituksista ja siitä on ollut hyötyä, kun olen toiminut koko ajan myös lauluntekijänä ja muusikkona.

    Virtanen on siis melkein unelmaesimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun lukee sekalaisesti itseään innostavia aineita ja yhdistelee oikeat langat työelämässä.

    Vieläkö jaksoit maisterintutkinnon jälkeen opiskella muuta?
    – Jatkoin sekä aikuiskasvatuksen että musiikkitieteen opiskelua, mutta ne jäivät kesken, kun menin töihin. Kymmenisen vuotta sitten kävin läpi TaiKin pitkän journalistien täydennyskoulutuksen, josta oli kyllä paljon hyötyä.

    Kai hurvittelukin oli tuolloin jo keksitty. Mitkä olivat 70-luvun opiskelijoiden keskuudessa suosituimmat paikat, ja vieläkö helsinkiläistynyt alumni joskus palaa vanhoille kulmille?
    – Tillikka oli silloin ehdoton ykköspaikka. Taistolaisuus jylläsi uskomattomalla voimalla, ja oli palkitsevaa seurata sen romahtamista 70-luvun lopulla.
    – Käyn välillä työasioissa yliopistolla ja silloin istuskelen aina alakuppilassa jonkin aikaa. Tapaisin siellä nimittäin vaimoni. Toimimme molemmat pari vuotta aktiivisesti ylioppilasteatterissa, jonka esitykset olivat kyllä siihen aikaan kehnoja.

    No, vähintään siltä osin ovat asiat petraantuneet!

        1 comment for “Iskelmistä selkokielen sanansaattajaksi

      1. 26.8.2015 at 21.15

        Elämä pitäisi olla hyvää, valitettavasti naapurit joutuvat kärsimään boheemista elämäntavasta. Tervetuloa taloyhtiöön kuuntelemaan aamulla neljältä kitarasooloja.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *