Esiintymistä edeltää virittyneisyys

    Elina Jussila

    Esiintymisestä on tullut yhteiskunnassamme entistä tärkeämpi ja arvostetumpi taito. Tämä heijastuu suoraan yliopistomaailmaan: harva opiskelija, jos kukaan, saa yliopistosta enää papereita ulos vain istumalla hiljaa luentosalin perällä. Opetuskeinoina käytetään nykyään paljon esimerkiksi ryhmätöitä sekä esitelmiä. Opetus pyrkii muutoinkin enenevissä määrin opiskelijoiden vuorovaikutukseen toisten opiskelijoiden ja luennoitsijan kanssa, joka edellyttää opiskelijoilta rohkeampaa osallistumista ja lisääntynyttä esilläoloa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen odotettaisiin olevan huippuluokan esiintyjä. Jokaisen on kuitenkin hyvä tarpeen tullen pystyä esiintymään työpaikan palaverissa tai yliopiston kurssilla pyörtymättä.

    Opiskelen pääaineeni toista vuotta puheviestintää Tampereen yliopistossa. Puheviestintä tarkastelee kaikenlaisia tilanteita, joissa ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa niin ryhmissä kuin esimerkiksi yhteiskunnallisella tasolla. Keskeistä puheviestinnässä on myös esiintymistaitojen hiominen, koska meistä koulitaan vuorovaikutuksen ja puhumisen ammattilaisia.

    Puheviestijöille esiintymisjännityksestä ja sen luonnollisuudesta puhutaan opintojen alusta alkaen. Näin ei ole kaikilla aloilla ja on tärkeää nostaa yleiseen tietoisuuteen fakta siitä, että lähes kaikki kokevat esiintymisjännitystä. Sinä, jännittäjä, et siis ole yhtään muita huonompi, sillä puhumisen ammattilaisetkin jännittävät. Monet esiintyvät taiteilijat ovat kertoneet jopa joskus oksentaneensa ennen esiintymistään! Esiintymisjännityksen määrä ei myöskään välttämättä ole sidoksissa esiintymiskokemuksen kanssa. Kokenut esiintyjä voi jännittää jopa noviisia voimakkaammin.

    Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, jossa kaikki osa-alueet ovat yhteydessä keskenään. Esiintymisjännityksestä kärsivä henkilö syyllistyy usein ajattelemaan olevansa ainut jännittäjä ja kaikkien huomaavan hänen epäröintinsä esiintymistilanteissa. Tästä syntyy helposti itseään ruokkiva noidankehä, jossa negatiiviset ajatukset muuttuvat huonoimmassa tapauksessa itseään toteuttavaksi ennusteeksi.

    Pienenä lohdutuksen sanana täytyy todeta, että harva katsoja edes huomaa esiintyjän jännitystä. Siksihän sinäkin luulet, etteivät muut jännitä! Todellisuudessa voimakaskin jännittäminen on yleistä. Korkeakouluopiskelijoiden teettämän tutkimuksen mukaan noin yksi kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kokee esiintymisen vähintään selvästi ongelmalliseksi, jotkut jopa todella ongelmalliseksi.

    Esiintymisjännitys on tuntemuksena subjektiivinen eli sen vertailu toisten kanssa on mahdotonta. Olennaista on, että jännityksen sietokyvyssä on ihmiskohtaisia eroja ja että jännitystään voi oppia kontrolloimaan paremmin tunnistamalla omaa jännitystään lisäävät ja vähentävät tekijät. Käsitys itsestä esiintyjänä on muodostunut vuosien saatossa suhteellisen pysyväksi osaksi ihmisen minäkuvaa samalla tavoin kuin miellämme itsemme esimerkiksi hyväksi tai huonoksi kirjoittajaksi tai tanssijaksi. Onneksi itseään voi kehittää ja minäkuvaansa muokata niin halutessaan.

    Yliopistolehtori Tuula-Riitta Välikosken mielestä esiintymisjännitys kuuluu asiaan. Kuva Riitta Yrjönen.
    Yliopistolehtori Tuula-Riitta Välikosken mukaan esiintymisjännitys kuuluu asiaan. Kuva Riitta Yrjönen.

    Yliopistonlehtori Tuula-Riitta Välikoski, joka opettaa puheviestintää yliopistossa sanoo, että olisi enemmän huolissaan siitä, jos ei itse tuntisi minkäänlaista jännitystä esiintymistilanteessa. Välikoski on kouluttanut talon ulkopuolella myös muun muassa syyttäjiä vuorovaikutustaitojen saralla jo 2000-luvun alusta lähtien.Ihmisen kehossa tapahtuu esiintymistilanteessa monia asioita, mutta kokenut esiintyjä ei anna näiden seikkojen häiritä esitystään, Välikoski jatkaa. Fyysisiltä reaktioiltaan esiintymisjännitys vastaa innostumista, joka tulisi vain oppia valjastamaan hyötykäyttöön.

    Välikosken mielestä parempi termi esiintymisjännitykselle voisi olla virittyneisyys, joka jo lähtökohtaisesti poistaa negatiivisia konnotaatioita herättävän ”jännitys”-sanan.  Esiintymiskokemuksen karttuessa jännittäminen siirtyy puheen teknisistä seikoista erilaisiin asioihin, kuten yleisön ja puhujan väliseen vuorovaikutukseen, ikään kuin seuraavalle tasolle. Jännitys kertoo hänen mukaansa myös halusta onnistua esityksessä: Jos henkilö ei lainkaan jännitä voi motivaatio esiintymistä kohtaan olla alhainen.

    Välikosken työssä esiintymisjännitys nousee monesti esiin koulutettavien tai opiskelijoiden taholta, vaikka esimerkiksi koulutustilanne ei sitä varsinaisesti käsittelisi. Etenkin kun ihmiset joutuvat tarkkailun alaisiksi, esiintymisjännitys nousee lähes poikkeuksetta aina puheenaiheeksi. Aihe nousee esiin riippumatta siitä, kuinka korkeassa virassa kyseinen henkilö toimii tai kuinka paljon hän on esiintynyt, sanoo Välikoski. Korkeasti koulutetut ja kokeneet esiintyjät jännittävät usein kovasti esimerkiksi asiantuntijalausuntojen antamista medialle.

    Välikoski heittää ilmoille myös ajatuksen, että tulevaisuudessa ihmiset voivat yhä enenevissä määrin kärsiä esiintymisjännityksestä internetissä. Siellä kaikki sanomamme jättää jäljen, jota on helppo tarkastella myöhemminkin ja jokainen haluaa luonnollisesti välittää itsestään mahdollisimman edullisen kuvan.


    Voimakkaista jännitysoireista kärsiville alkaa tänä syksynä ”Varmuutta esiintymiseen”-niminen vertaisryhmä, jossa käydään läpi muun muassa haitallisen ja normaalin jännittämisen eroja, hengittämistekniikkaa ja rauhoittumista esilläolotilanteessa ja pyritään esiintymishistorian läpi käynnin avulla vaikuttamaan ajatuksiin ja uskomuksiin itsestään esiintyjänä. Vastuuvetäjänä kurssilla toimii psykologi Marjo Tossavainen. Lisätietoja kurssista löydät täältä.


     

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *