Ihmisten liikuttaminen on kunniatehtävä

    Kuva: Miranda Kyllönen
    Kuva: Miranda Kyllönen

    Suuria egoja, pudotuspeliä ja pitkiä päiviä. Monille teatteriala tuo mieleen raa’an maailman, jossa yksilölliset taidot ratkaisevat. Tuoreelle teatteritaiteen maisterille Martti Manniselle parhaat muistot teatterikoulusta liittyvät kuitenkin ihmisläheisyyteen.

    – Meitä kohdeltiin tosi rakastavasti. Se mitä opin koulussa eniten oli, että miten kohdella toista ihmistä.

    Martti valmistui viime keväänä Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmasta eli Nätyltä. Koulussa tehtiin paljon pitkiä päiviä, mutta se oli myös hyvin palkitsevaa.

    – Meillä oli tosi paljon terapian kaltaista opetusta, että pistetään rinkiin istumaan ja kuunnellaan toisten tarinoita ilman että kukaan keskeyttää, ja mitä tahansa saa kertoa. Sitten näytetään teatterin keinoin takaisin.

    Koulussa myös kehotettiin keskittymään opiskeluun ja pidättäytymään sen ulkopuolisista projekteista, mutta Martille tuli hänen nykyisen työpaikkansa lava tutuksi jo kouluaikoina. Hän pistäytyi vierailevana näyttelijänä Tampereen Teatterissa ensin Veriveljetmusikaalin veljeskaksikon toisena osapuolena ja viime keväänä Les Misérablesmusikaalin ensemblessä sekä Enjolrasin roolissa.

     Julmaa tasa-arvoa ja ammattivarmuutta

    Nyt Martti esittää Villikalkkuna -komediassa naistenmiestä ja aloittelevaa näyttelijää Piikkiä. Vaikka Tampereen Teatteri on Martille entuudestaan tuttu talo ja työyhteisö, on työn teko ollut valmistumisen jälkeen erilaista koska ihmisten odotukset muuttuvat.

    – Se on hassua miten silloin kun on vielä opiskelijana niin sitä pystyy aika paljon antaa itselleen anteeksi, että ”kun mä oon opiskelija”. Ihmiset katsoo vielä semmoisen linssin läpi että ”oho toihan osaa vaikka mitä ja sehän on vasta opiskelija”.

    Martti sanoo että häneen suhtauduttiin jo Veriveljissä täysin tasavertaisena kollegana, mutta nyt tasa-arvoisuus on tavallaan julmempaa.

    – Mulle ei anneta mitään anteeksi mitä kenellekään muulle ei annettaisi.

    Toisaalta Martin oma ammattivarmuus on kasvanut, eikä kanssanäyttelijöiden tsemppaus ole enää samalla tavalla tarpeellista kuin ennen.

     Näytteleminen on siistiä ja syvää

    Viiden kouluvuoden aikana Martin kuva näyttelijyydestä ei niinkään muuttunut, mutta laajentui. Aloittaessaan koulun Martti oli 19 -vuotias, ja omien sanojensa mukaan aika eri ihminen kuin nykyään.

    – Yhdeksäntoistavuotiaana näyttelin, koska näytteleminen on siistiä, ja koska näytteleminen on jotenkin luontaista ja kivaa.

    Nykyään näytteleminen on Martin mielestä tietenkin edelleen kivaa ja siistiä, mutta myös paljon syvempää ja merkityksellisempää, eräänlainen kunniatehtävä ja velvollisuus. Hän sanoo, että siihen liittyy jopa eräänlaisia pappeuden muotoja.

    – Sanoo hän ja riisuutuu kohta taas näyttämöllä boksereilleen ja strippaa.

    Näyttämöllä strippaaminen ei äkkiseltään tunnu sopivan yhteen sellaisten käsitteiden kuin ”kunniatehtävä” ja ”velvollisuus” kanssa. Kuitenkin juuri koulussa opittu ihmisläheisyys, joka tuntuu olevan Martin oman taiteilijakuvan ytimessä, sitoo nämäkin langat yhteen.

    – Tää prokkis itsessään, vaikka siinä kuinka strippautuis ja heittäis kuinka vähille vaatteille, niin itse asiassa sekin auttaa jotain ihmistä kokemaan jotain. Se on aika hienoa teatterissa mun mielestä.

    Jokaiselle omansa

    Martti Veriveljissä vastanäyttelijänsä ja kurssikaverinsa Jussi-Pekka Parviaisen kanssa. Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri.Jokaiselle omansaJokaiselle omansa

    Nätylle haetaan opiskelijoita 2-3 vuoden välein, niin että viisivuotisessa tutkinto-ohjelmassa opiskelee aina kaksi vuosikurssia samaan aikaan. Uusimmat opiskelijat valittiin tänä keväänä. Periaatteellisista syistä Martti ei halua antaa ohjeita alalle pyrkiville, sillä näyttelijöiden ”Oo oma ittes” -tyyppiset heitot ärsyttivät jo kouluaikoina. Jotain hän voi kuitenkin sanoa.

    – Sanoisin saman mitä Heikki Kinnunen sanoi kun me tultiin Jopon [Martin kurssikaveri Johanna Kuuva] kanssa tähän prokkikseen mukaan, ja mitä hän kuulemma sanoi omalle pojalleen kun tämä pääsi kouluun, että ”Onnea valitsemallanne tiellä”.

    Ohje pätee jokaisella alalla ja jokaiseen elämänvalintaan. Oikoteitä ei ole.

    Martin voi tällä kaudella nähdä Tampereen Teatterissa Villikalkkunan lisäksi Kylmä murha -esityksessä Eganin roolin paikkaajana. Lisäksi hän esittää toista pääosaa Special Film Companyn Tom of Finlandista kertovassa elokuvassa TOM, joka tulee ensi-iltaan vuonna 2015. 

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *