Harjoittelijana Vaasan kesäyliopistossa

    Talvella 2014 silmääni osui Vaasan kesäyliopiston ilmoitus, jossa haettiin harjoittelijaa kolmeksi kuukaudeksi kesälle. Kiinnostukseni heräsi, koska olin itsekin aikanaan opiskellut kesäyliopistolla kirjallisuustieteen perusopinnot. Täysin myyty olin siinä vaiheessa, kun luin harjoittelijan työtehtävien kuvauksen. Se kuulosti sellaiselta, mistä pitäisin.

    Aluksi tuntui, että erilaisia sivustoja, käyttäjätunnuksia ja työtehtäviä olisi sata erilaista. Mietin, miten muistaisin kaiken (sitten opin post-it -lappujen voiman).  Nyt lopun häämöttäessä kaikki tuntuu selkeältä, vaikka muistilappujen määrä työpöydälläni ei olekaan vähentynyt. Itse asiassa kuviot selkiintyivät kovasti jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Niin TT-kirjeet, Kurki kuin Yammerikin ovat tulleet tutuiksi. Joskus ne ovat eksyneet jopa uniin asti (onneksi kuitenkin hieman huvittavalla tavalla).

    Siistinpiäkin päiviä on ollut…

    Uusi harjoittelupaikka on aina jännittävä muutos täynnä uuden opettelua. Itselleni tämä oli ensimmäinen varsinainen harjoittelu, jonka olen yliopistoaikana tehnyt. Paljon vaikuttaa se, miten pääsee mukaan työyhteisöön. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen koin olevani tervetullut Vaasan kesäyliopistolle. Vaasan kesäyliopiston tiimiä kuvailisinkin pieneksi ja lämminhenkiseksi. Töihin on aina ollut mukava tulla, kun on tiennyt, että siellä odottaa hyvä työilmapiiri ja mukavat työkaverit. Uuden opettelukin oli helpompaa kun apua on saanut aina sitä kysyessä.

    Kurssijärjestelyjen maailmaan oli hieman helpompi sukeltaa oman korkeakoulutaustan vuoksi. Yleisten käytäntöjen ymmärtäminen oli tämän takia tuttua minulle. Paljon uutta olen kuitenkin oppinut, nyt kun olen katsonut kursseja toisesta näkökulmasta kuin vain opiskelijana.

    Korkeakouluopintojen lisäksi kesäyliopisto tarjoaa monia muita opintoja. Tiesin entuudestaan joitakin, mutta esimerkiksi Ikääntyvien yliopisto ja jotkin ammatilliset koulutukset olivat minulle uusia, positiivisia, tuttavuuksia. Sellaisia pitäisi itsekin hyödyntää enemmän. Ikääntyvien yliopistoa ehkä vasta vähän myöhemmin, mutta viittomakielien opinnot voisivat olla rikastuttavia.

    Toukokuinen kampusalue

    On vaikea vastata suoraan kysymykseen, mitä olen oppinut. Olen oppinut niin valtavan paljon. Toisessa päässä oppiminen on ollut erilaisten tietokoneohjelmien, kuten Publisherin käyttöä, Kurssinhallintajärjestelmän opettelua, monenlaista viestintää sekä muuta käytännön tasoista oivaltamista. Positiiviseksi olen myös kokenut työn ihmisläheisyyden. Tavalliseen työpäivään on kuulunut joko sähköposteja tai puheluita opiskelijoiden, opettajien tai muiden yhteistyössä toimivien henkilöiden kanssa. Toisessa päässä oppiminen on ollut kokonaisuuksien hahmottamista: miten kurssien järjestäminen tapahtuu alusta loppuun, tai miten toimii yhteistyö esimerkiksi kesäyliopiston ja avoimen yliopiston välillä. Tiivistäen voisi sanoa, että olen oppinut paljon kesäyliopiston toiminnasta niin kokonaisuutena kuin käytännönkin tasolla.
    Voin lämpimästi suositella Vaasan kesäyliopistoa seuraaville harjoittelijoille. Työtehtävät ovat olleet vaihtelevia, mikä on ollut minusta mukavaa. Tuleville harjoittelijoille voisin antaa neuvoksi olla oma itsensä ja lähteä rohkeasti mukaan.

    Mukavan työn lisäksi tähän kesään kuuluivat kauniit kesäillat

    Nyt kun palaan siihen ajatukseen, joka minulla oli viime talvena, voin todeta, että oikeassa olin. Tämä harjoittelu oli juuri sellainen kuin olin ajatellut: sellainen, josta pitäisin.

    Kiitos ihanalle Kesis-porukalle kuluneesta kesästä ja opiskeluintoista syksyä jokaiselle Kesis-henkiselle 🙂

    – Susanna
    Kirjoittaja Susanna Kokko työskenteli harjoittelijana Vaasan kesäyliopistolla 2.5.-31.7.2014. Hän jatkaa syksyllä opintojaan Tampereen yliopistossa suomen kieltä opiskellen.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *