Marishan monet minuudet

    marishaIhmisten sisäinen maailma on aina kiinnostanut koulupsykologi ja kirjailija Marisha Rasi-Koskista. Lähellä oli, että pohdintaan taipuvainen Marisha olisi suunnannut tutkijaksi, mutta elämä vei toiseen suuntaan.

    Marisha innostui psykologiasta lukiossa liki sattumalta ottaessaan aineen täyteaineeksi. Jo ensimmäinen kurssi kuitenkin sai hänet hurahtamaan aiheeseen niin, että vuonna 1995 Marisha aloitti psykologian opinnot Tampereen yliopistossa. Sivuaineina luetut filosofia ja sosiaalipsykologia puhuttelivat siinä määrin, että Marisha jopa harkitsi pääaineensa vaihtamista jälkimmäiseen.

    – Opiskelin kaikkea, mikä kiinnosti. En ajatellut uraa, vaan saatoin mennä luennolla ihan vain siksi, että aihe houkutteli.

    Tutkijaksi, mutta vain melkein

    Sosiaalitieteiden kautta Marisha innostui sosiaalisemmasta lähestymistavasta ihmiseen. Ajatus monenlaisista minuuksista muutti radikaalisti hänen ajatteluansa, ja graduaihekin valikoitui ajatuksen tiimoilta. Päiväkirjoja käsitellyt ja tutkijan subjektiivisuutta painottanut gradu kuitenkin poikkesi psykologian perinteisestä, tilastollisesta lähestymistavasta, eikä vastaanotto laitoksella ollut järin innostunut. Tutkimuksen siivittämänä Marisha oli innostunut lukemaan myös naistutkimusta, jonka parissa graduun suhtauduttiin paljon positiivisemmin: alan tutkijaa jopa tarjottiin gradun toiseksi tarkastajaksi, mutta turhaan.

    Marisha oli gradua aloitellessaan harkinnut tutkijan uraa, mutta valmistumisen häämöttäessä iski marssiväsymys, hän arvelee. Juuri esikoisensa saanut Marisha halusi konkreettisen työn pariin ja saikin viran perheneuvolasta, jossa työskentelikin liki kymmenen vuotta. Vuodesta 2012 hän on toiminut koulupsykologina.

    Vaikka työ lasten ja perheiden parissa oli kiinnostanut Marishaa, ei urapolku täsmentynyt kuin vasta opintojen loppuvaiheilla.

    – Silloin tuli mieleen, että jotain on tehtävä yliopiston jälkeenkin.

    Itsenäisestä työstä pitävä Marisha nauttii nykyisen työnsä liikkuvuudesta, vaikka se asettaakin haasteita. Työn jakautuminen eri paikkojen välille on raskasta ja perustyö yksinäistä.

    Pitkä polku kirjailijaksi

    Marisha on aina kirjoittanut. Vanhoja yläaste- ja lukioaikaisia kirjoituksiaan luettuaan hän on on huomannut, että kielen taju on ollut hänellä aina, ikään kuin rytminä veressä. Aikaisemmin tarinat vain eivät lähteneet kantamaan elämänkokemuksen puutteessa, mutta toisen lapsen synnyttyä Marisha huomasi, että hänen päässään alkoi hahmottua romaanikäsikirjoitus. Samoihin aikoihin Marisha luki paikallislehdestä Viita-Akatemiasta, viikonloppuisin käytävästä tekstipajasta, jonne hän haki ja pääsi sisään.

    Vertaisryhmissä saatu tuki rohkaisi ja kannusti kirjoittamaan enemmän, muun muassa kilpailutekstejä sekä esikoiskirjan ensimmäisen version. Tammikuussa 2011 uurastus palkittiin, ja Marisha sai kustannussopimuksen ensimmäiselle kirjalleen.

    – Samana päivänä, kun esikoiseni täytti kymmenen, juhlittiin myös esikoiskirjaani.

    Marisha uskoo, että hänen tieteenfilosofinen taustansa – ajatus todellisuuden kielellisestä rakentumisesta – näkyy myös hänen teksteissään, sillä se vaikuttaa taustalla liki kaikessa ajattelussa. Muuten hän ei koe opiskelujensa määrittävän kirjojaan, enemmän niihin vaikuttaa nykyinen työ.

    – Kirjani olisivat varmasti erilaisia, jos olisinkin vaikkapa yrityskonsultti.

    Kokemukset niin arjessa kuin työssäkin säilöytyvät jonnekin, jossa alitajunta työstää niitä unien tapaan uudeksi ja yllättäväksi kertomukseksi.

    Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

    Kolmen lapsen vanhempana Marishalla on kiireinen aika elämässään, joskin lasten kasvaessa aikaa itselle tulee koko ajan lisää. Kirjoitettua tulee iltaisin ja viikonloppuisin, ja hän pyrkiikin kirjoittamaan koko ajan jotain. Monien samanaikaisten projektien kirjoittaminen tuntuu luontevalta, sillä yhden tökkiessä voi uppotua toisen maailmaan. Tällä hetkellä työn alla on novellikokoelma, joka tuntuu helpottavalta muodolta vain muutamassa vuodessa rutistettujen kahden romaanin jälkeen. Tästä huolimatta Marisha kuitenkin kokee romaanimuodon enemmän omakseen.

    Kokopäiväiseksi kirjailijaksi Marisha ei halua heittäytyä, ainakaan vielä. Lapsien vuoksi vapaan kirjailijan epävarma taloudellinen tilanne ei houkuttele. Vaikka Marisha voisi nähdä itsensä jonakin päivänä vapaana kirjailijana, olisi ideaalitilanne hänen mielestään kuitenkin työajan lyhentäminen niin, että kirjoittamiselle jäisi enemmän aikaa. Mikään kiire hänellä ei kuitenkaan ole kirjailijanuransa suhteen.

    – Kirjailijan työ on siitä kiitollinen, ettei ikä tule vastaan. Päinvastoin, ikä tuo lisää näkemystä ja kokemuksia.

    Marisha Rasi-Koskinen

    • Tampereen yliopiston opiskelijaksi vuonna 1995
    • Valmistui psykologian maisteriksi 2002
    • Työskentelee koulupsykologina
    • Kirjoittanut kirjat Katariina (Avain, 2011) ja Valheet (WSOY, 2013).

    Teksti ja kuva: Noora Vilén

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *