Konferenssiavustajan kengissä

    tyoelamapaivat
    Kirjoittaja suosittelee uusien asioiden, kuten konferenssiavustajan työn, kokeilemista

    Olen syystä tai toisesta onnistunut seikkailemaan vuosia akateemisessa maailmassa sukeltamatta kuitenkaan pintaa syvemmälle. Yliopistolla tutuksi ovat käyneet lähinnä vain luennot, vaikka todellisuudessa ympärillä tapahtuu lähes jatkuvasti kaikkea muutakin mielenkiintoista. Uusien kokemusten perässä ilmoittauduinkin Työelämän tutkimuspäiville, jotka järjestettiin yliopistollamme 7.–8.11. Ilmoittautumispäätös oli hetken mielijohteessa tehty, mutta toisinaan äkilliset päätökset kannattavat. Niin nytkin, sillä konferenssiavustajana toimiminen tarjosi uudenlaista näkökulmaa muun muassa tutkijan työhön. 

    Viikkoa ennen työelämäpäiviä meille avustajille pidettiin lyhyehkö perehdytys tehtäviimme. Tämä auttoi varsinkin itsenikaltaisia noviiseja hieman ennakoimaan sitä, mitä on odotettavissa. Kuulin muutaman hieman kokeneemman, aikaisemminkin konferenssiavustajana toimineen opiskelijan kehuvan perehdytyksen laatua verrattuna heidän aikaisempiin kokemuksiinsa. Vaikka itse en olekaan heidänkaltaisensa konkari, voin kyllä allekirjoittaa sen, että perehdytys oli varsin onnistunut. Avustajien työjako kävi selväksi perehdytyksessä: osa vastaisi päätalon aulan infopisteestä, ja osa taas toimisi ympäri kampusaluetta jakautuneissa työryhmissä.

    Ensimmäisen konferenssipäivän aamuna meitä vapaaehtoisia kohtasi mielenkiintoinen yllätys: melko iso joukko avustajia oli syystä tai toisesta joutunut perumaan osallistumisensa. Jouduimme siis hoitamaan työmme melkoisella alimiehityksellä, ja useampi työryhmä jäikin vaille omaa avustajaansa. Tutkimuspäivien osallistujat olivat onneksi sangen positiivisella mielellä liikkeellä, joten alimiehityksestämme huolimatta meidän työmyyrien oli helppo hoitaa tehtäviämme parhaamme mukaan hymy huulella. Positiivinen fiilis tutkimuspäivillä myös kannusti tekemään enemmän kuin mitä meiltä alun perin odotettiin, ja vastoin alkuperäistä työnjakoa suostuin torstaina kahteen työryhmään avustajaksi.

    Työtehtävät itsessään eivät olleet raskaita. Hankalinta itselleni iltapäivällä alkaviin luentoihin tottuneena oli herätä virkeänä varhain aamulla pystyttämään infopistettä. Työryhmien avustajina roolimme oli pääasiassa pitää huolta siitä, että tekniset laitteet toimivat moitteettomasti ja että työryhmien osallistujille oli riittävästi juomista tarjolla. Melko vaivatonta työtä siis. Infopisteessä vastaanotimme ilmoittautumisia ja neuvoimme osallistujia löytämään oikeisiin tiloihin. Tässä kohtaa huomasin, että ainakin itselläni on kampusalueen tuntemuksessa vielä hieman petrattavaa: osaan reittikyselyistä en osannut vastata lainkaan. Hieman häpeällistä, opiskeluvuosia kun on takanani jo hieman enemmänkin, mutta onneksi vieraat suhtautuivat tietämättömyyteeni ymmärtäväisesti.

    Yhteenvetona voisin todeta, että vaikka työelämän tutkimus ei varsinaisesti kiinnostanutkaan minua aiheena, sain paljon irti kahdesta päivästäni konferenssiavustajana. Perjantain työryhmä toimittajan työn muutoksesta lomittui mukavasti sivuaineena lukemani viestinnän perusopintojen kurssien teemoihin. Uskoisin myös, että maininta konferenssiavustajana toimimisesta tuo ansioluettelooni mukavaa vaihtelua kaikkien erilaisten myyjän nimikkeiden sekaan. Suosittelen vastaavaa varauksetta myös muille kanssaopiskelijoilleni – jos ei itse kokemuksen takia, niin vaikkapa sitten avustajille tarjotun ilmaisen ruokailun vuoksi!

    Teksti ja kuva: Noora Vilén

        1 comment for “Konferenssiavustajan kengissä

      1. Taina Repo
        22.11.2013 at 13.16

        Hyvä Noora!
        kiitos kirjoituksestasi. Näin teitä avustajia juuri kun usea oli perunut tulonsa: respect! Eikä ole mikään häpeä, ettei osaa vastata kaikkiin reittikysymyksiin….ei me vielä konkarimmatkaan osata!

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *