Opiskelijan tutkimusmatka väitöstilaisuuteen

    Yliopistomme uumenissa sijaitsee monia tutkijankammioita, joita asuttavat sellaiset kummajaiset kuin tohtoriopiskelijat. Olet varmasti joskus kuullut puhuttavan väitöskirjoista; nämä tohtoriopiskelijat puuhailevat nimenomaan sellaisten parissa. Väitöskirja -nimihän jo kertoo, että he väittävät jotain tai saattavat pitää väittelystä. Sinulle voin paljastaa, että väitöskirja on itsenäiseen tieteelliseen työskentelyyn perustuva tutkimus, joka tarkastetaan julkisesti väitöstilaisuudessa. Kun väitöskirja hyväksytään, tohtoriopiskelijoista tulee tohtoreita, kuulemma viisaita henkilöitä.

    Kun tohtoriopiskelija saa väitöskirjansa valmiiksi, hän puhaltaa tutkijankammionsa kynttilät sammuksiin, pudistaa hämähäkin seitit olkapäiltään ja kiikuttaa käsikirjoitukseensa esitarkastukseen, minkä jälkeen seuraa salaperäinen väitöstilaisuus. Olet ehkä joskus pohtinut, mikä on tämä kummallinen akateeminen rituaali, jossa tummapukuiset, vakavamieliset henkilöt sulkeutuvat luentosaliin muutamaksi tunniksi, ja sen jälkeen popsivat helpottuneina kahvia ja pullaa yliopiston käytävällä. Opiskelijablogin vaaroja kaihtamattomana ja väsymättömänä tutkivana journalistina päätin uskaltautua väitöstilaisuuteen, ja ottaa selvää, mistä väitöstilaisuuksissa on kysymys ja miten niissä pitäisi käyttäytyä. Tekstin luettuasi saatat jopa itse uskaltautua väitöstilaisuuteen, luentosalin perimmäiseen nurkkaan, ja tuntea miten tieteenalasi ajankohtaiset tuulet puhaltavat juuri sinun hilseesi yli.

    Julkisella väitöksellä on ainakin kolme selvästi erottuvaa tehtävää:

    1. Se tarjoaa tilaisuuden julkisesti ja mahdollisimman luotettavalla tavalla tarkastaa, että väittelijä on itse kirjoittanut opinnäytteen joka tieteelliseltä tasoltaan vastaa väitöskirjoille yleensä asetet­tavia vaatimuksia
    2. Se tarjoaa vastaväittäjälle (tai vastaväittäjille) ja niille, jotka tehtävänsä puolesta joutuvat väitöskir­jaa arvostelemaan sekä muille aiheesta kiinnostuneille henkilöille tilaisuuden perehtyä perusteel­lisesti väitöskirjan sisältöön kuuntelemalla, esittämällä huomautuksia ja kysymyksiä sekä keskustelemalla tekijän kanssa.
    3. Se tarjoaa tilaisuuden yliopiston arkisesta työstä hieman poikkeavalla ja sitä näyttävämmällä tavalla julkistaa saavutettuja tutkimustuloksia.

    Päädyin eräänä lokakuisena perjantaina hallintotieteiden maisteri Minna Santaojan väitöstilaisuuteen aiheesta Rakkaudesta luontoon – luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina. Kun olin löytänyt paikkani lähes täydestä luentosalista, laittanut kännykkäni äänettömälle ja miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt käydä vielä pissalla, saliin astui kolme henkilöä jonossa. Ensimmäisen tunnistin väittelijäksi, toinen oli ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila, ja kolmas väittelytiedotteen mukaan dosentti Helena Valve Suomen ympäristökeskuksesta. Vastaväittäjän tulee aina olla yliopiston ulkopuolinen henkilö.

    Vanhan tavan mukaan väittelijä, kustos ja vastaväittäjä käyttävät frakkia ja mustia liivejä (tai univormua ilman kunniamerkkejä), naiset vastaavasti mustaa aamupäiväpukua ilman hattua. Frakin sijasta voidaan käyttää myös tummaa pukua vastaväittäjän ja kustoksen suostumuksella. Lisäksi on mahdollista, että väittelijä, vastaväittäjä ja kustos pukeutuvat erityisiin väittelyviittoihin, joita Tampereen yliopisto on teettänyt tätä tarkoitusta varten. Kustos ja vastaväittäjä pitävät tohtorin hatun kädessään sisään astuessaan ja salista poistuessaan.

    Tohtorin hattu symboloi tieteen vapautta, eikä sitä ole jostain syystä tarkoitettu päässä pidettäväksi. Tilaisuuden päähenkilöillä tulee olla mustat vaatteet, koska musta on akateeminen juhlaväri. Etukäteen pohdin, omistavatko nykynaiset vielä ”aamupäiväpukuja” mutta musta hame ja jakku tai neule näyttivät ajavan saman asian. Professori Haila, joka oli myös väitöstutkimuksen ohjaaja, toimi tilaisuuden kustoksena (Hänellä ei ollut aamupäiväpukua vaan miesten tumma puku). Kustos on tilaisuuden valvoja, joka avaa ja päättää väitöstilaisuuden, jakaa puheenvuorot ja valvoo, että väittelijä saa vastata kaikkiin kysymyksiin. Käytännössä kustos avasi ja lopetti tilaisuuden, mutta muun aikaa istui hiljaa paikoillaan välillä salaperäisesti hymyillen ja välillä kulmiaan kurtistellen.

    Muista nesteytys väitöstilaisuudessa. Kuvassa (vasemmalta alkaen) väittelijä Minna Santaoja, kustoksena toimiva ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila ja vastaväittäjä Helena Valve Suomen ympäristökeskuksesta.
    Muista nesteytys väitöstilaisuudessa. Kuvassa (vasemmalta alkaen) väittelijä Minna Santaoja, kustoksena toimiva ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila ja vastaväittäjä Helena Valve Suomen ympäristökeskuksesta.

    Juhlallisen sisääntulon jälkeen alkoi lectio praecursoria, eli väittelijä johdatti yleisön väitöskirjan saloihin menemättä kuitenkaan kovin syvällisesti tutkimuksellisiin yksityiskohtiin. Lectio kesti noin viisitoista minuuttia, minkä jälkeen vastaväittäjä piti oman alustuksensa. Seuraavaksi väittelyosapuolet istuivat alas, ja vastaväittäjä aloitti laatimansa kyselyn. Piinaavat kysymykset koskivat lähinnä tutkimuksessa tehtyjen valintojen perustelua, ensin yleisellä tasolla, minkä jälkeen mentiin yksityiskohtiin. Moitteitakin tuli, esimerkiksi siitä, että väitöskirjassa mainitaan Tampereella olevan vain kaksi jääkiekkojoukkuetta. Tämä ei kuitenkaan ollut peruste väitöskirjan hylkäykselle.

    Kun vastaväittäjä ilmoittaa oman tarkastuksensa päättyneen, väittelijä esittää seisaaltaan kiitoksensa vastaväittäjälle. Sen jälkeen hän kääntyy yleisön puoleen ja lausuu: ”Tämän jälkeen pyydän niitä, jotka haluavat esittää väitöskirjaani koskevia kysymyksiä tai kommentteja, pyytämään puheenvuoron kustokselta.”

    Väitöstilaisuuden jälkeen väittelijä kutsui tilaisuuden osanottajat pullakahville. Yllätyksekseni jaksoin kuunnella tilaisuutta hyvin, se oli jopa mielenkiintoinen. Tilaisuus kesti jotakuinkin kaksi ja puoli tuntia. Sitä seuratessa mieleeni juolahti, onko tilaisuus vain muodollisuus? Väitöskirja käy kuitenkin ennen väitöstilaisuutta kahden esitarkastajan luettavana. Professori Hailan mukaan väitöstilaisuus on kaukana muodollisuudesta. Vaikka yleensä kaikki väitöskirjat hyväksytään, pian professori emeritukseksi siirtyvä Haila muistaa uransa aikana kuulleensa kuitenkin parista tapauksesta, jossa väitöskirja olisi hylätty väitöstilaisuudessa, ei kuitenkaan Tampereella. Hylkäys on aina valtakunnan laajuisesti huomiota herättävä asia. Vastaväittäjä laatii tilaisuuden jälkeen oman arvionsa väitöskirjasta, millä on merkittävä vaikutus väitöskirjan lopulliseen arvosteluun.

    Kokemuksistani viisastuuneena laadin selvitymisoppaan, joka kertoo miksi opiskelijan kannattaa mennä väitöstilaisuuksiin, ja ohjeita, miten niissä kuuluu käyttäytyä. Listan laadinnassa minua auttoivat professori Hailan kommentit. Kannustan kaikkia opiskelijoita tekemään irtioton arjen puurtamisesta ja nousemaan hetkeksi korkeampiin akateemisiin sfääreihin tutustumalla väitöstilaisuuteen (selviytymisoppaan) avulla edes kerran opiskelu-uran aikana!

    Opiskelijan selvitymisopas väitöstilaisuuksiin

    1. Väitöstilaisuuksissa kannattaa käydä, jotta saisi käsityksen siitä, mitä tieteenalalla tapahtuu. Väitöskirjat ovat rakentavat tieteenalan perinnettä, ja usein niistä selviää, mistä alalla ”pöhistään”. Kannattaa myös joskus ruveta villiksi ja käydä myös muiden kuin oman tieteenalan väitöstilaisuuksissa. Myös pullakahvit voivat joillekin olla tarpeeksi hyvä syy mennä väitöstilaisuuteen.
    2. Kunnioita tilaisuutta siistillä pukeutumisella. Vaikka päähenkilöt pukeutuvat mustaan, väitöstilaisuuden kuuntelijat voivat pukeutua miten tahansa, kunhan pukeutuvat, toteaa professori Haila.
    3. Tule ajoissa. Alun lection aikana ei kukaan pääse sisään tai ulos. Kesken väitöstilaisuuden tämä onnistuu, jos sen osaa tehdä huomiota herättämättömästi. Älä siis paukuta pöytiä ja ovia tai ramppaa edestakaisin.
    4. Vaikka olisit väitöstilaisuuden käyttäytymissäännöistä yhtä hukassa kuin Johan Bäckmanin väitöskirjan aineisto, seuraa mitä muut tekevät, niin tiedät miten toimia (esimerkiksi milloin yleisön tulee nousta seisomaan). Älä kuitenkaan plärää puhelintasi. Väitöstilaisuuksissa on jaossa väitöskirjan kappaleita, tule ajoissa niin saat oman, plärää sitä. Professori Hailan mukaan parhaiten väitöstilaisuudessa voi käyttäytyä istumalla ja kuuntelemalla.
    5. Väitöstilaisuuksiin saa mennä kuka tahansa. Tampereen yliopiston väitöstilaisuudet löytyvät täältä 

    Lähteinä käytetty Tampereen yliopiston nettisivuja ja ympäristöpolitiikan professori Yrjö Hailan haastattelua. (Sitaatit yliopiston nettisivuilta.)

    Teksti & kuva: Emma Rautava

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *