Yhdessä vai erillään?

    Mikko Aaltonen
    Mikko Aaltonen

    Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli pohdiskeli lukuvuoden avajaispuheessaan Tampereen muuttamista yhdeksi korkeakoulualueeksi, joka käytännössä tarkoittaisi Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston sulautumista yhdeksi korkeakouluyksiköksi. Ajatus on vallitsevan trendin mukainen, sillä vuodesta 2009 suomalaisten korkeakouluyksiköiden lukumäärä on vähentynyt 22:sta 14:ään, pääosin fuusioiden kautta.

    Lukuja

    Fuusioitunut yliopisto toimisi kolmella kampuksella ja lisäksi sillä olisi oma täydennyskoulutuskeskus. Olettaen että fuusioitumisen yhteydessä mitään tutkinto-ohjelmia ei karsittaisi, siinä voisi suorittaa 10 tutkintonimikettä ja arkkitehdin tai DI-tutkinnon yhteensä 12 pääaineessa. Lisäksi yliopistossa olisi tarjolla useita maisteriohjelmia. Yliopistossa olisi yli 26 000 opiskelijaa, mikä tekisi siitä Suomen toiseksi suurimman yliopiston. Kyseessä olisi myös ainutlaatuinen monitiedeyliopiston ja teknillisen yliopiston fuusio.

    Mahdollisuuksia

    Fuusioitumisella tiivistettäisiin jo entisestään tiivistä yhteistyötä. Tampereella on olemassa tehokas infrastruktuuri, joka tukisi yhden yliopistokeskittymän syntymistä ja antaisi mahdollisuuden poikkitieteelliseen keskusteluun sekä monipuolisten tutkintojen suorittamiseen. Lisäksi esim. kirjastopalveluita voitaisiin yhdistää ja saada niitä tehokkaampaan käyttöön. Uusi yliopistokeskus muodostaisi todellisen haastajan pääkaupunkiseudun yliopistokeskittymille ja voisi kilpailla tasaväkisesti parhaista opettajista ja tutkijoista. Professuureista olisi kova kilpailu.

    Fyysisesti toisistaan kaukana sijaitsevat kampukset eivät ole enää 2000-luvulla harvinaisuuksia, vaan sellaisia löytyy useista Euroopan maista.

    Opiskeluympäristönä Tampere on jo nyt kirkkaasti Suomen kärkeä. Kaupunki koetaan sopivan kokoiseksi ja opiskelijat arvostavat hyviä opiskelua tukevia palveluita, kuten sujuvaa joukkoliikennettä, lähellä olevia opiskelijaneuvonta ja -ohjauspalveluita sekä maistuvaa ja ravitsevaa opiskelijaruokaa tarjoavia ravintoloita. Nämä kaikki Tampereelta löytyvät ja motivoituneiden opiskelijoiden hakeutuminen uuteen yliopistoon ei olisi ongelma.

    Kysymyksiä

    Mahdollisuuksien lisäksi yliopistojen mahdollinen fuusioituminen herättää luonnollisesti myös paljon kysymyksiä.

    Ensimmäinen niistä on ko. prosessin raskaus. Yliopistojen yhdistäminen on vaativa prosessi, joka vaatii paljon suunnittelua, organisointia, osaamista ja selvitystä. Lisäksi asiaa ei sovi kiirehtiä liian nopeasti, ettei lainsäädännölliseen tai hallintotyöhön jää aukkoja, joita on paikattava myöhemmin.

    Yliopistot ovat eläneet vuodesta 2007, jolloin yliopistolain uudistuksen valmistelu alkoi, jatkuvassa käymistilassa, jossa ainoastaan muutos on pysyvä asiantila. Näin laajan organisaatiouudistuksen vaatiminen Tampereen yliopistossa tuntuisi silti kummalliselta tilanteessa, jossa yliopisto on juuri käynyt läpi raskaan ja vaativan organisaatio- ja koulutusuudistuksen mm. luopumalla tiedekunnista.

    Toinen iso kysymys on prosessin järkevyys. Yliopistoja ei kannata pakottaa yhteen vain siksi, että näin saadaan suurempia yksiköitä ja isompia opiskelijamääriä. Yhdistymisen olisi hyvä lähteä omaehtoisesta työstä, jossa yhteistyöllä nähdään olevan hyvät kehittymismahdollisuudet. Muutoksen hakeminen vain muutoksen vuoksi ei motivoi henkilökuntaa antamaan parastaan, ja tunne muutoksen hallitsemattomuudesta johtaa helposti muutosvastarintaan.

    OKM on vuodesta 2012 yrittänyt panostaa yliopistoja niin sanottuun rakenteelliseen kehittämiseen, jonka yhteydessä vilahtelevat sanat kehittäminen, tehostaminen, karsiminen ja keskittyminen ydinosaamiseen. Yleensä nämä kuitenkin tarkoittavat vähennyksiä joko henkilöstöön, tutkimukseen tai opetukseen. On optimistista ajatella, että uuden yliopiston aloittaessa kaikki pääaineet voisivat jatkaa sellaisenaan, vaan edessä olisi todennäköisesti ikäviä päätöksiä siitä, mistä karsitaan ja mihin uusi yliopisto haluaa keskittyä.

    Kolmas kysymys on prosessin kesto. Vaikka yliopisto aloittaisi paperilla jollain tietyllä päivämäärällä, olisi oikea yhdistyminen ja toimintakulttuurin muutos vuosien prosessi, sillä vanhasta ei voi synnyttää uutta sormia napsauttamalla, vaan oikea yhdistyminen ja siirtyminen UTA- ja TTY-ajattelusta uuden yliopiston ajatteluun kestäisi vuosia. Samat kysymykset olisivat edessä myös ko. yliopistojen ylioppilaskunnilla, jotka julkista valtaa käyttävinä organisaatioina joutuisivat lakkauttamaan itsensä ja aloittamaan uusista lähtökohdista toimintansa. Ajatus ”puhtaalta pöydältä” toimintansa aloittavasta organisaatiosta on optimistinen, sillä jokainen lähtee toimintaan omien kokemustensa, ennakkoluulojensa ja toimintamalliensa pohjalta.

    Mikko Aaltonen

    Aiheesta aiemmin:
    Rehtori Kaija Holli:  Yhdistetään Tampereen yliopistot
    Kanslianeuvos Timo Lahti: Yhdistyminen kannattaa

        2 comments for “Yhdessä vai erillään?

      1. kommentti
        11.10.2013 at 11.20

        Kannatan tuota kirjastopuolten yhdistämistä.Siihen yhdistämisprosessiin pitäisi saada myös TAMKin kirjasto. Itse asiassa mielestäni kaikkien suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten julkisten kirjastojen sähköiset kirjastopalvelut voitaisiin yhdistää. On turha tehdä monessa kymmenessä paikassa samoja asioita, ja käydä monessa kymmenessä paikassa samoja neuvotteluja kustantajien kanssa, ja saada lopputuloksena palveluita keskinkertaisella käyttöliittymällä. Parempi olisi tehdä asiat yhdessä (tai parissa paikassa, koska kilpailu voi olla eduksikin) superhyvin, ja tarjota nämä hyvin toteutetut palvelut sitten mahdollisimman laajaan käyttöön.

        Paperisten kirjojen käyttö on vähentynyt viimeisenä parina vuosikymmenenä tietokirjojen huimasti, ja se vähenee jatkossakin (romaanit pitänevät paremmin pintansa paperiversioina). Paperiset kirjastot voisi hoitaa yliopistokohtaisesti, mutta sähköiset palvelut kannattaisi tuottaa selvästi suuremmissa yksiköissä kuin yliopistokohtaisesti. Kirjastopalveluihin korkeakouluissa kannattaisi pohtia suurempaakin rakennemuutosta.

      2. kommentti
        11.10.2013 at 12.09

        Kirjoittaja kirjoittaa:

        ”Fyysisesti toisistaan kaukana sijaitsevat kampukset eivät ole enää 2000-luvulla harvinaisuuksia, vaan sellaisia löytyy useista Euroopan maista.”

        TTY (silloinen TTKK) koostui 1990-luvulle saakka Hervannan ja keskustan kampuksista. Alun perin opetus oli keskustassa (teknillisen korkeakoulun sivupisteenä vuodesta 1965 lähtien, ja itsenäisenä oppilaitoksena vuodesta 1972 lähtien), mistä toimintoja siirrettiin 1973 Hervantaan. Viimeisimpänä Hervantaan muutti arkkitehtipuoli, jonka kampus olis 1990-luvulle asti keskustassa. Hervannan kampuksesta on sittemmin luotu niin yhtenäinen kokonaisuus, että lähes kaikkiin sen kampusalueen tiloihin pääsee kulkemaan sisäkautta. TTY ei toimi edelleenkään pelkästään Hervannassa, vaan sillä on nykyään sivupisteet ja samalla myös eräänlaiset kampukset myös Porissa ja Seinäjoella.

        Tampereen yliopisto lopetti hiljattain Hämeenlinnan kampuksensa, eli sen viime aikojen kehitystrendinä on ollut enemmänkin kohti fyysistä keskittämistä eteneminen kuin fyysisesti erillään olevat ratkaisut.

        Yliopistojen yhdistämiskysymyksessä keskeisin kysymys nähdäkseni on siinä, mitä hyötyjä yhdistämisestä olisi. Olisiko yhteiskunnallinen vaikuttavuus suurempaa? Olisiko toiminta kustannustehokkaampaa? Tulisiko yliopistorajoja muuttaen enemmän ja parempia tieteellisiä tuloksia kuin nykyrajoin? Paranisiko oppiminen? Nopeutuisivatko opiskeluajat? Kasvaisiko vai vähenisikö byrokratia? Miten kävisi tilakuluille? Mitä ympäristövaikutuksia yhdistymisestä seuraisi (esim. lisääntyisikö matkustaminen)? Mitä vaikutuksia olisi opiskelijoiden kokemaan yhteisöllisyyteen? Entä henkilökunnan? Mitkä alat hyötyisivät suuremmasta yliopistosta, mitkä alat jäisivät kenties marginaalisempaan asemaan? Olisiko henkilökunnan rekrytoiminen helpompaa vai vaikeampaa kuin nyt? Jne.

        Käytännön ongelma yhdistämisessä lienee se asiantila, että TTY on säätiö ja Tampereen yliopisto ei. Tähän liittyy paitsi taloudellisia kysymyksiä, myös monenlaista muuta. TTY on säätiönä tavallaan osa yksityistä sektoria, Tampereen yliopisto puolestaan kuuluu julkisen sektoriin. Käytännössä tämä näkyy monessa asiassa, kuten siinä, että Tampereen yliopistossa professuurit ovat virkoja, ja että TTY:llä ei virkamiehiä enää ole kukaan. Tampereen yliopistossa professuurit täytetään virkamieslainsäädännön mukaisesti, ja TTY:llä yksityisen sektorin mallien mukaisesti. Tampereen yliopistossa on kaikkeen valitusoikeudet (kuten julkisella sektorilla yleisesti on), TTY:llä esim. rekrytointipäätöksistä ei valitusoikeuksia ole säätiöitymisen jälkeen ollut (kuten ei yksityisellä sektorilla muutenkaan ole). Jos yhdistymistä pohdittaisiin, aika pian vastaan tulisikin kysymys, olisiko uusi yliopisto säätiö vai osa julkista sektoria. TTY haluaa olla säätiö, ja muuttui säätiömuotoiseksi nopeasti sen jälkeen kun lainsäädäntö asian mahdollisti. Tampereen yliopisto puolestaan ei ainakaan tähän asti ole halunnut olla säätiöyliopisto.

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *