Opintotuen ikuinen ongelma

    Mikko Aaltonen

    Mikko Aaltonen

    Keväällä 2013 opintotuki ja sen rakenteellinen kehittäminen on ollut useita kertoja keskustelussa. Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman yhteydessä sovittiin opintotukeen tehtävästä kustannusneutraalista muutoksesta, jonka tarkoituksena oli nopeuttaa opintoja ja osaltaan nopeuttaa työelämään siirtymistä. Hallituksen budjettiriihessä ei kuitenkaan poliittista tahtoa opintotukijärjestelmän täysremonttiin löytynyt, joten nykyinen malli jäi voimaan. Viimeksi asia oli tapetilla toukokuussa valtiovarainministeriön julkaistua Julkisen talouden kestävyys ja rakenneuudistukset -raportin, jossa pohdittiin keinoja siirtää opiskelujen viivästymisestä aiheutuvia kustannuksia opiskelijan harteille. Yhtenä keinona esitettiin opintotukijärjestelmän uudistamista.


    Opintotuen perusasioita

    Opintotuki ei ole opiskelijalle automaattisesti jaettava etuisuus, vaan sen saamisen ehtona on oppilaitokseen hyväksyminen, taloudellisen tuen tarve, opinnoissa edistyminen sekä koulutuksen johtaminen tutkintoon. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Kaikkiaan opintotukea voi saada 469,8 € kuussa ilman lainatakausta.

    Opintotuen saamisen ehtona on taloudellisen tuen tarve. Tämä tarkoittaa, että opiskelijalla on oikeus vapaaseen tuloon 660 € kuussa niiltä kuukausilta, joilta tämä nostaa opintotukea ja 1970 € niiltä kuukausilta, joilta ei nosta opintotukea. Opintojen edistymistä seurataan niin, että opintoja tulisi olla vähintään 5 op/tukikuukausi. Kaikkiaan opintotukea voi saada 55 kuukauden ajan (poislukien LL-, ELL- ja PsM-tutkinnot joihin tukea myönnetään 60 tukikuukautta).


    Opintotuen monet kasvot

    Miksi sitten opintotuki on jatkuvan tarkastelun ja poliittisen prosessin alla? Opintotukea kun voi tarkastella monella eri tavalla ja monelta eri näkökannalta.

    Opiskelijan palkka

    Opintotuen saaminen on sidottu opiskelijan suorittamiin opintopisteisiin. Edellytyksenä opintotuen saamiselle on siis se, että hän tekee työtä opintojensa eteen ja opintotuki on täten hänelle maksettu palkka.

    Perusturva

    Hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu, että valtion on taattava jokaiselle kansalaiselleen tietty elintaso, jotta kenenkään ei tarvitse kuolla nälkään, kylmyyteen, janoon tai sellaisiin perussairauksiin, joita voidaan kohtuullisin keinoin hoitaa. Opiskelija ei lähtökohtaisesti ole oikeutettu muihin etuuksiin suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä, joten opintotuki on opiskelijan perusturva, joka takaa hänelle sellaisen minimielintason, jolla pystyy tyydyttämään elämisen kannalta välttämättömät perustarpeet.

    Perustulo

    Opintotuki on tällä hetkellä ainoa perustulon kaltainen sosiaalietuus Suomessa. Opintotukea nostavalla opiskelijalla on oikeus parantaa omaa elintasoaan kartuttamalla tulojaan tiettyyn rajaan asti menettämättä opintotukea.

    Kannustinloukku

    Vaikka opintotuen saaminen onkin sidottu opintojen etenemiseen, se ei kannusta opiskelijaa suorittamaan opintojaan yhtään vähimmäismäärää nopeammin. Opiskelija saa saman määrän rahaa, suoritti hän sitten 45 tai 90 opintopistettä vuodessa. Varsinkin aloilla, joilla opintoja voi suorittaa joustavasti, tämä kannustaa suorittamaan opintoja mahdollisimman vähän ja mahdollisimman vähällä vaivalla, sillä opintojen edistymisessä seurataan ainoastaan karttunutta opintopistemäärää eikä arvosanoja. Lisäksi jossain tapauksissa löysä seuranta voi johtaa tilanteeseen, jossa tutkinnon suorittamiseen annettu opintotukikuukausimäärä kannustaa pitkittämään opintoja niin kauan, että opiskelija saa itselleen kaiken valtion myöntämän ”ilmaisen rahan”.

    Se, miten opintotukea pitäisi kehittää, riippuu siitä, minkä lähestymistavan siihen ottaa. On vaikeata kehittää yhtä opintotuen osa-aluetta ilman, että joutuu tinkimään toisesta. Ja jos jostain opintotuen alueesta joudutaan tinkimään, on se aina joltain pois. Näin ollen kaikkia miellyttävän ja tasapuolisen opintotukimallin kehittäminen on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi. Ikuinen periaatteellinen kysymys opiskelijan toimeentuloa pohdittaessa on, kumpi toimii yksilön, yliopiston ja yhteiskunnan kannalta parhaiten, ”keppi” eli kiristykset, sanktiot ja ehdollisuus vai ”porkkana” eli palkkiot, helpotukset ja pieni kontrollointi.

    Suhde opintolainaan

    Opiskelijalla on myös oikeus halutessaan täydentää opintotukea opintolainalla 300 €/kk. Opintolainan käyttöastetta on haluttu koko 2000-luvun ajan nostaa, laihoin tuloksin, sillä alle 40 % opiskelijoista nostaa opintolainaa. Opintolaina olisi valtioneuvoston näkökulmasta helppo ratkaisu opiskelijan toimeentulon ongelmiin, sillä se takaisi opiskelijalle toimeentulon opiskelun ajaksi, mutta valtio ei joutuisi myöntämään tähän rahaa, koska opintolaina maksetaan takaisin pankille.

    Laina on kuitenkin yksilön kannalta ongelmallinen, sillä lainan otto ja velaksi eläminen ei lisää kenenkään tuloja, ja lainaraha on pankin omaisuutta siihen hetkeen asti kunnes se maksetaan takaisin. Suurin yksittäinen syy haluttomuuteen nostaa opintolainaa onkin epävarmuus kyvystä maksaa se takaisin mikäli työllistyminen opiskelun jälkeen näyttää huonolta. Nykyinen opiskelijasukupolvi on lisäksi kasvanut 1990-luvulla, jolloin heidän vanhempansa joutuivat kamppailemaan talouden noususuhdanteessa otettujen lainojen kanssa, joiden korot nousivat yhtäkkiä rajusti. Tämä aikakausi opetti nykyiset opiskelijat pelkäämään lainanottoa, koska mieleen on iskostunut ajatus ”oma on aina omaa, laina on toisen omaa”.

    Yleisesti voidaan kysyä, kuinka vastuullista on edellyttää että jonkun väestöryhmän edellytetään kustantavan elämisensä lainarahalla? Opiskelijat ovat nimittäin ainoa ryhmä, jonka odotetaan elävän lainalla, sillä mikäli opiskelija, joka syystä tai toisesta ei ole oikeutettu opintotukeen, hakee toimeentulotukea, tämä voidaan evätä nostamattoman opintolainan vuoksi.

    Joissain malleissa on esitetty opintotuen muuttamista kokonaan lainapainotteiseksi tai kokonaan lainamuotoiseksi. Opiskelu kun nähdään yleensä vapaaehtoisena ja väliaikaisena köyhyytenä, josta ihminen pääsee muutamassa vuodessa pois ja valmistuttuaan korkeakoulutetut nousevat yleensä yhteiskunnan parhaiten ansaitsevaan kolmannekseen. Näin ollen pieni lainasumma ei voi olla kynnyskysymys opiskelun esteenä.

    Opintotukea on haluttu kehittää oikeastaan koko nykymuotoisen opintotukijärjestelmän ajan, usein tuloksetta. Tähän toiveiden tynnyriin kun ladataan niin paljon odotuksia, että niitä on hankala sovittaa yhteen. Opintotuen kun pitäisi olla tehokas, opintoja nopeuttava, tasapuolinen kaikille, perusturva, joustava, oikeudenmukainen ja helppotajuinen. Sen pitäisi hyödyttää niin opiskelijaa itseään kuin yliopistoa ja yhteiskuntaakin. Jos jotain halutaan kehittää, on yleensä jostain tingittävä. Niin kauan kuin poliittista yhteistä tahtoa sille, mitä opintotuelta halutaan ei löydy, ei opintotukeakaan voida kehittää.

    Mikko Aaltonen

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *