Onni yksillä – kesä opiskelijallakin

    Mikko Aaltonen
    Mikko Aaltonen

    ”Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.” Kaikki merkit viittaavat kesän saapumiseen: lämpötilan nousu, valoisan ajan lisääntyminen ja ihmisten käyttäytyminen. Ihmisten energiataso nousee, kaupungilla näkyy luokkaretkijoukkoja ja vastaantulijoiden kasvoilla näkyy selittämätöntä hymyilyä ja hyväntuulisuutta.

    Suomen kesä lienee ainutlaatuinen ilmiö. Koko vuoden ihmiset jaksavat työskennellä, raataa ja venyä tämän parin kuukauden lämpimän ja valoisan ajanjakson vuoksi. Tuon parin kuukauden valon ja lämmön ajanjakson aikana suomalaisten tulisi siis rentoutua ja kerätä voimavaroja niin että he jaksavat edessä olevat syksyn pimeät illat, marraskuun räntäsateet ja loputtoman pitkät talvi-illat. Kesä antaa ihmisille vähäksi aikaa syyn vapautua arkisista rooleistaan ja olla vähän aikaa estoista ja normeista irrottautunut. Koko valtio vaipuu kesän ajaksi eräänlaiseen pysähtyneisyyden tilaan, jossa mitään ei tapahdu missään.

    Opiskelijoiden työssäkäyntiä pyritään turhaan rajoittamaan, sanoo Johanna Miettinen Alustassa!

    Miten opiskelija kesänsä käyttää? Mielikuvissa tämä saattaa merkitä festareita, pussikaljoittelua puistossa, vapaata oleskelua, huoletonta seikkailua tai kesäromansseja. Kenties joillekin kesä on tätä, mutta useimmille opiskelijoille kesä tarkoittaa yksinkertaisesti töitä. Kesä on ainoa aika jolloin opiskelija pystyy työskentelemään täysipainoisesti. Tämä taas tarkoittaa että opiskelijan on 3-4 kuukaudessa ansaittava sen verran, että elintason ylläpitäminen onnistuu. Näin ollen kesäloma on opiskelijalle tuntematon käsite.

    Mikäli omaa osaamista tai taitotasoa vastaavaa työtä ei kuitenkaan löydy, jää opiskelijalle mahdollisuudeksi opiskella kesän aikana. Kesäopiskelu vaatii paljon itsekuria ja suunnitelmallisuutta. Lisäksi ongelmaksi nousee se, että kesä on suurelle osalle yliopiston henkilökunnasta paitsi loma- myös tutkimusaikaa. Lähiopetusta ei ole tarjolla ja opiskelu rajoittuu pitkälti esseiden kirjoittamiseen ja kesätenttimiseen. Opiskelijan kesä on myös todella pitkä. Lähiopetus loppuu viimeistään toukokuun puolivälissä ja jatkuu uudestaan vasta elokuun lopussa. Yliopiston pitkät kesälomat ovatkin jäänne ajalta, jolloin ylioppilaat palasivat kesäksi maakuntiin heinätöihin.

    Käyttipä opiskelija sitten kesänsä työntekoon tai opiskeluun, hänen taakkansa tai lohdutuksensa on se, että kesän työskentely on väliaikaista. Opiskelijan elämässä on jatkuvasti läsnä väliaikaisuuden tunne. Kukaan ei halua opiskella ikuisesti, vaan opiskelija jaksaa työskennellä kesät tehden raskastakin työtä ajatuksella, että työskentely kuuluu käsillä olevaan ajanjaksoon. Opiskeluaika nähdään usein väliaikana kohti vakiintuneempaa työelämää ja siksi tuo ajanjakso halutaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Ja kartuttavathan myös kesätyöt työllistymisen kannalta arvokasta työkokemusta. Myös opiskelu kannattaa aina, iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

    Ja onhan opiskelijallakin oikeus nauttia Suomen kesästä: lämpimistä päivistä, pitkistä illoista ja valoisista kesäöistä. Iloisista ihmisistä ja Suomen kesäkaupungeista, erityisesti Tampereesta. Kesä on myös opiskelijalle hyvää aikaa, jos sen vain käyttää viisaasti. Opiskelijankin tulee pystyä nauttimaan kesän suomista mahdollisuuksista ja ennen kaikkea irrottautumaan omista arkisista rutiineistaan ja keräämään energiavarastot täyteen niin, että tulevan talven luennot, seminaarit, kurssit ja harjoitustyöt jaksaa hoitaa kunnialla.

    Mikko Aaltonen

    ”Oma kesäni menee pitkälti töissä, sillä koska aloitin tammikuussa, ei lomaa ole hirvittävästi kertynyt. Koitan kuitenkin saada mahdutettua kesääni vähän oleskelua kavereiden kanssa, parit festivaalit sekä yritän myös muutaman opintojakson suorittaa kesän aikana.”

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *