Kolme näkökulmaa opiskelija-asumiseen

    Timon ja perheen nykyiseltä parvekkeelta on suora näkymä naapurilähiöön Nekalaan.

    Timo Vuorio kertoo:

    ”Henkilökohtaiset kokemukseni opiskelija-asumisesta kohdistuvat TOASin kolmeen eri kohteeseen ja myöskin kolmeen toisistaan selkeästi erotettavaan elämänvaiheeseen.

    Mikontalo (1987–89, 1991–93) – teekkarihelvetti

    Hervannan vanha ylpeys, Insinöörinkadulla kököttövä Mikontalo syntyi 70-luvun lopulla pohjoismaiden suurimmaksi ja mahtavimmaksi opiskelija-asuntolaksi. Omat kokemukset perustuvat 80-luvun loppuvuosiin… ajatelkaa, kaksitoista kerrosta, neljä rappua, 800 teekkaria asutettuna kolmen hengen soluihin. Siihen päälle toistasataa alituiseen käyvää kotikaljaämpäriä ja vähintään tusina ”tehdasta”. Myös talon pikkujoulut ja muut riehat nauttivat suurta suosiota, vapunseudut luonnollisestikin muodostaen oman käsitteensä. Hauskan seassa opiskelijoiden psyykkinen hyvinvointi ei ollut parhaimmassa kuosissa; Mikontalo nautti myös Tampereen ns. hyppyennätystä, kunnes pääsy katolle kiellettiin. Kesäisin talon täyttivät vierailevat tähdet, joiden jäljiltä taloa kunnostettiin pitkälle syksyyn. Teekkarimaisiin harrasteisiin ennen nettejä ynnä muita kuului maksullisiin televisiokanaviin murtautuminen. Tuonne minunkin, juuri lukiosta leivotun, kaupunkiin muuttaneen teekkariraakileen oli hyvä integroitua ja aloittaa konetekniikan opiskelunsa.

    Näin siis 80-luvulla. Pienen breikin jälkeen palattuani kohteeseen touhu oli ilmiselvästi rauhoittunut; 80-luvun riehakas yltiöoptimismi vaihtui 90-luvun alun lamatunnelmiin, mikä näkyi myös opiskelijaelämässä. Jopa solarium poletteineen katosi unholaan. Ja allekirjoittanut TTKK:lta – kuten opinahjoa silloin kutsuttiin – Tampereen yliopistoon.

    Otavala (1997–2000) – humanistiparatiisi

    Legendaarinen asuntolahotelli Otavala Otavalankadulla, siinä McConnelsia vastapäätä, tuonaikaisen alamaailmaluolan Räpärällään seinänaapurina, kuului myös aikanaan TOASin valtakuntaan. ”Grand hotellin” muodosti 20 ”yksiötä” (siis huonetta), joilla yhteinen keittiö, olohuone ja saunaosasto. Kyse oli käytännössä 20 hengen soluasunnosta. Yhteisöllisyys huipussaan – noissa premisseissä ei voinut, halusi tai ei, olla yksin. Kotiviiniteollisuus kukoisti – yksi satsi räjähti joulunpyhinä ja tuhosi yhteisen vessan. Bileiden jälkeen lattia mustan tahmainen. Ikkunoista puhalsi talvella sisään, katosta tuli vesi läpi – kunnes kaupungin virkamies kielsi homehtuneessa kiinteistössä asumisen. Yhteisestä postista saattoi jakaa useammankin TOASin karhukirjeen. Voutikin kävi toisinaan. Yhdestä huoneesta levisi mielenkiintoinen kasvillinen tuoksu. Yhteisestä määrärahasta hankitutut videot joku pölli keskellä yötä vaikka kaksi (tosin nauttinutta) ”vahtikoiraa” rötkötti vieressä.

    Siinä humanistien oli hyvää työstää opintoviikkoja, ja allekirjoittaneenkin vääntää filosofian gradunsa valmiiksi ja aloittaa tohtoriopinnot. Ja sulkiessaan Otavalan kärsineen ulko-oven viimeisen kerran, luuli tämä että näin myös TOAS jää lopullisesti taakse. Toisin kävi.

    Timontalot (20062012) – perheidylli

    Vuonna 2004 valmistunut Timontalot on rauhallinen, lähinnä perheasuntojen kokonaisuus Iidesrannassa, kivenheiton päässä Tampereen yliopistolta. Erityisesti kolmiot tarjoavat kilpailullisen vaihtoehdon kaupungin vuokraviidakossa. Ja kun taloudesta löytyi asumiseen oikeuttavan dokumentin omaava jäsen, mikäpä siinä perheellisen yliopisto-opettajan/tutkijan oli siihen muuttaa.

    Luonteeltaan kohde eroaa radikaalisti edellisistä. Vanhan opiskelija-asuntolaveteraanin silmin edes pikkujouluihin ei tahdo löytyä perinteistä opiskelijaintoa; suurimmasta metakasta vastaavat pihamaan pikkukakarat (oma mukaan lukien). Harvat soluasukkaat tuntuvat liikkuvan sukkasilteen, jotteivät herättäisi paheksuntaa. Hyvä niin. Tosin naapurilähiön ”ghettonuoriso” löysi yhtenä syksynä talon kerhohuoneen ja päivitti sisustuksen näköisekseen. Ilmaiset ja hyvin toimivat nettiyhteydet lisäävät asumismukavuutta. Pihassa sijaitsee asiallinen grillikatos, joka luo kesäisen toimintapisteen ja jonka ympärillä orastavaa yhteisöllisyyttä on havaittavissa.”

    Teksti ja kuva Jorma Riihikoski

     

     

      Kommentoi

      Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *