Arkisto: joulukuu 2012

Luomuruoka ei maksa paljon

Harri Ahonen sonnustautuu essuun noutopäivinä.

Alakuppilan naulakoilla kävi tiistaina 11. joulukuuta kuhina. Tamyn luomuruokapiirin jäsenet ovat tulleet hakemaan tilauksensa ja tuomaan tyhjiä munakennoja. Kennot menevät uudelleen käytettäviksi Sarkalan luomutilalle ja myös siksi luomumunien hinta on edullisempi. Kennoissa ei ole luomumerkkiä, mutta sisältö on sitä. Historian opiskelija ja ruokapiirin aktiivi Harri Ahonen on itse käynyt tilalla vierailulla.

Onko luomueläimillä oikeasti paremmat oltavat kuin tehotuotannossa?

No, mua ei ole koskaan päästetty tehotilalle katsomaan, mutta luomutilalle on. Sarkalassa naudat liikkuvat miten huvittaa, myös talvella. Niillä on siellä aitaus ja pihatto, missä saa liikkua vapaasti” vastaa Ahonen. Myös kanat pääsevät ulos jaloittelemaan Sarkalassa ja rehu on tietysti luomuviljeltyä.

Myös toinen luomuaktiivi, Katariina Lehto, opiskelee historiaa. Hän pitää tärkeänä luomu- ja lähituotannon tukemista, mutta myös sitä, että ruokapiirin kautta opiskelijat saavat edullisesti kunnon ruokaa. ”Luomu on kuitenkin aika hintavaa, mutta haluan tukea sellaista tuotantoa. Ja onhan täällä kauheasti kaikkea herkullista.”

Ahonen mainitsee luomuruokapiiriin kuulumisen syiksi sen, että ruoka on puhtaampaa kuin tehotuotettu ja sen alkuperä on tiedossa. ”Lisäksi tässä on sosiaalinen puoli, saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.”

(lisää…)

Suuri kurssikirjallisuusjahti

Melko monelle opiskelijalle on tuttu se turhauttava tunne, kun tenttiä varten on luettava kurssikirjallisuutta, mutta teokseen ei millään tahdo päästä käsiksi. Nopeus on tässäkin lajissa valttia, ja omat mahdollisuudet saada kirja lainaan kasvavat, jos esimerkiksi ymmärtää ottaa oman läppärinsä ensimmäiselle luennolle mukaan ja hypähtää jo silloin sähköiseen varausjonoon. Ovelimmat tekevät tämän tietysti jo ennen luentojen alkua. Erityisesti perjantaiaamuisin puolestaan käydään armotonta kilpailua kurssikirjalukusalin viikonloppulainaan annettavista teoksista. Miksi näin on? Voiko asialle tehdä jotain?


Koulutusuudistuksen tuomaa

Kurssikirjallisuuden haasteellinen saaminen on yliopistollamme jo monen tiedossa. Kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö, mutta erityisesti tänä syksynä uudenlaisia haasteita on aiheuttanut käyttöön otetut uudet opetussuunnitelmat ja niiden mukaiset opetusohjelmat. Sen myötä monen koulutusohjelman peruskurssit on laitettu uuteen uskoon, ja näin on syntynyt paljon massaluentoja.

Ei ole ollenkaan epätavallista, että luennolla opiskelijoita on yli 200 ja lainattavia kurssikirjoja puolestaan reilu 20. Nyt parhaillaan käydäänkin läpi kaikille uutta vaihetta, eikä kukaan oikein tiedä, miten kurssit toimivat ja kuinka paljon kurssikirjallisuutta edes tarvitaan. Todennäköisesti asiat ovat seuraavana lukuvuonna jo toisin tämän vuoden kokemusten jälkeen.

Opiskelijoille tämä kuitenkin tuo opintoihin lisähaasteita ja kilpailua. Kaikkein parhaimmassa tapauksessa kurssikirjallisuus on jo saatavana e-kirjana tai sen ehtii saamaan lainaan kirjastosta ennen suurinta ruuhkaa. Useimmiten opiskelijat hankkivatkin kurssikirjallisuuden yliopiston kirjastosta, mutta monelle ovat tuttuja niin kaupungin kuin myös naapurikuntienkin kirjastot.

(lisää…)

All different, all equal?

All different, all equal?Sain ilon osallistua sosiaalityön intensiivikurssille lokakuun lopussa Tansaniassa. Kurssin kantava teema oli ”Participatory Methods in Collaborative Social Services”. Suomesta osallistujia oli yhteensä 11, joista kolme opiskelijaa ja kaksi opettajaa Tampereen yliopistosta ja loput Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Kurkista kurssille

Yhteisöllinen sosiaalityönteema kiinnosti itseäni, koska olen aikaisemmin viettänyt paljon aikaa ekoyhteisöissä Suomessa ja ulkomailla. Etukäteen odotinkin kurssilta yhteisöteeman käsittelyä ja syventämistä eri näkökulmista. Olen opiskellut ammattikorkeassa kestävää kehitystä ennen sosiaalityön opintojani ja toivoin saavani kurssilta välineitä kytkeä sosiaalityötä ja kestävän kehityksen teemoja yhä tiiviimmin yhteen.


(lisää…)