Elina Jussila

Kurkistus Opiskelijablogiin

Haluaisitko kirjoittaa blogia, mutta oman blogin perustaminen ei tunnu omalle jutulle (ainakaan vielä)? Haluaisitko saada kokemusta verkkojulkaisemisesta? Haluaisitko päästä kirjoittamaan sinulle mieluisista aiheista tai kokeilemaan uusia asioita, esimerkiksi videopostauksen tai radio-ohjelman tekoa? Kelpaisivatko viisi opintopistettä? Jos vastasit edeltäviin kysymyksiin myöntävästi, lue alla oleva kurssikurkistus ja hae Opiskelijablogin kirjoittajaksi!

 

Opiskelijablogia kirjoitetaan Pressiklubi-nimisen kurssin alaisuudessa (laajuus 5op) ja se on tarkoitettu kaikille bloggaamisesta ja kirjoittamisesta kiinnostuneille Tampereen yliopiston opiskelijoille tutkinto-ohjelmaa ja vuosikurssia katsomatta. Toisin kuin monet muut kurssit, kyseisen kurssin kesto on kokonaan itsestä kiinni. Kurssin voi suorittaa hyvinkin lyhyessä ajassa tai kurssin suorittamista voi jakaa pidemmälle aikavälille omien aikataulujensa mukaan.

IMG_6574 (1024x623)

Kurssista räätälöityy osallistujiensa näköinen kokonaisuus, jonka tuotokset hyvin tehtyinä täydentävät nätisti myös CV:tä.

 

Vain taivas opiskelu rajana aihevalinnoissa

 

Kurssilla saa hyvin vapaasti ja monipuolisesti valita omien julkaisuidensa aiheet ja niiden toteutustavat. Kurssin hyväksytty suorittaminen ja viiden opintopisteen nappaaminen edellyttää kuutta julkaisua, jotka voivat olla esimerkiksi blogi- tai vlogipostauksia, radio-ohjelmia tai muihin erilaisiin projekteihin osallistumisen kautta syntyneitä tuotoksia – onpa kurssilla suunniteltu ja toteutettu uusi ulkoasu myös itse blogille!

 

Itse pääsin kurssilla kirjoittamaan tämän kurssikurkistuksen lisäksi esiintymisjännityksestä ja haastattelemaan alan asiantuntijaa aiheen tiimoilta. Lisäksi kirjoitin kolumnin rutiinien tärkeydestä opiskelijan arjessa, haastattelin puheviestinnästä valmistunutta alumnia, joka nykyään työskentelee viestintäassistenttina Tampereen Messuilla ja loin grafiikan Reilun kaupan banaanista Tampereen yliopiston Reilun kaupan viestinnän käyttöön. Kirjoitin myös opiskelun ja töiden yhdistämisestä sekä opiskelijan että työnantajan näkökulmat huomioiden. Kuuden julkaisun lisäksi kurssille kuuluu oppimispäiväkirjan laatiminen.

IMG_6567

Kurssilla saa hyvin vapaasti ja monipuolisesti valita omien julkaisuidensa aiheet ja niiden toteutustavat.

 

Ennalta määrättyjä aiheita, jotka tulee sisällyttää suoritukseensa, ovat alumnihaastattelu Tampereen yliopistosta jo valmistuneesta opiskelijasta ja Kurssikurkistus, jossa esitellään jotakin yliopistolla pyörivää kurssia. Oiva mahdollisuus päästä näkemään esimerkiksi teatteri- tai lääkäriopiskelijoiden kurssille tai ottaa selvää mitä vokologia pitää sisällään! Rajoituksena Pressiklubi-kurssilla on, että kaikkien Opiskelijablogissa julkaistujen tekstien tulee blogin nimen mukaisesti liittyä jollain tavalla Tampereen yliopistossa opiskeluun tai opiskelijaelämään noin ylipäätään: opiskelitapahtumiin, tutkinto-ohjelmiin, sivuaineisiin, yliopiston ruokaan tai vaikkapa yliopiston arkkitehtuuriin. On joukkoon muutama menovinkkikin mahtunut!

 

Kurssilla saa runsaasti neuvoja ja palautetta toimivien kokonaisuuksien luomiseksi kurssin vetäjiltä kurssin itsenäisestä suoritustavasta huolimatta. Juttuvinkkejäkin voi tarpeen tullen kysäistä! Kurssilla voidaan lisäksi järjestää yhteisiä kokoontumisia tai esimerkiksi tutustumisvierailuja vaikkapa Radio Moreeniin opiskelijoiden niin halutessa. Kurssista räätälöityy osallistujiensa näköinen kokonaisuus, jonka tuotokset hyvin tehtyinä täydentävät nätisti myös CV:tä.

Monipuolista viestintää – metallista virkkuukoukkuihin

Tampereen Messuilla viestintäassistenttina työskentelevä Meri Mattila päätti Luxemburgiin au pairiksi lähtiessään, että toinen kerta toden sanoisi ja yliopistopaikka puheopista aukeaisi. Lukeminen palkittiin ja Mattila sai valita Jyväskylän ja Tampereen väliltä. Valinta oli lopulta helppo, koska työpaikka ja asunto olivat Tampereella, jonne Mattila oli Kangasalta muuttanut ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Mattila aloitti puheopin (nykyinen puheviestintä) opinnot 2006 ja opiskeli sivuaineinaan muun muassa tiedotusoppia, mediakasvatusta ja yritysviestinnän sivuainekokonaisuuden TTY:llä JOO-opintoina. Jos hän nyt saisi muuttaa jotakin, hän olisi valinnut sivuaineita myös ”mukavuusalueen” ulkopuolelta. Esimerkiksi liiketalouden ja markkinoinnin opinnot olisivat tarjonneet paljon viestintäopintojen tueksi.

– Minulle on aina ollut selvää, että vahvuuteni on kielellisellä puolella ja olen tiennyt haluavani opiskella viestintää. Jo lukiossa suoritin viestintäpainotteisia valinnaisia kursseja sekä esiintymistaidon kursseja.

Mattila ei ole katunut yliopistovalintaansa, vaan pitää Tampereen yliopistoa hyvänä yliopistona. Löytyihän ensimmäisistä opiskelijabileistä elämän rakkauskin, nykyinen aviomies ja esikoispojan isä.

Meri-Mattila-2

Meri Mattila työskentelee sisällöllisesti unelmätyössään Tampereen Messuilla.

(lisää…)

Arjen käsikirjoitus

 

Arki. Se viikonlopun pullan tuoksun sijasta pakkopullalla suuren osan elämästämme täyttävä pakollinen paha: työ, opinnot, siivoaminen, laskujen maksaminen, pakollisten asioiden, kuten kaupassa käynnin hoitaminen ja eläminen kellon orjana. Unohtamatta niitä kuuluisia maanantaiaamuja, etenkin marraskuisia sellaisia, kun kellon soidessa ulkona näyttää olevan keskiyö ja parhaalta vaihtoehdolta tuntuisi vain vetää peitto korviin.

Suuri osa elämästämme on arkea: töissä puurtamissa, koulussa opiskelua ja esimerkiksi lasten (tai omien) jälkien siivoamista. Kesäloman jälkeen sitä kuitenkin monesti kuulee ihmisten jo odottavan arkeen palaamista, tekemisen meiningin löytämistä ja kesäkilojen karistamista vyötäröltä. Jotakin houkuttavaa arjessa on siis oltava, ainakin ajatustasolla. Viimeistään lokakuussa aletaankin sitten jo haikailla lomalle.

Onko arjen pakko olla sieltä syvältä? Onko okei odottaa jatkuvasti vapaapäivää, viikonloppua, joululomaa, kesälomaa tai eläkepäiviä? Jos nauttii vain lomista ja viikonlopuista, reilusti yli puolet 365 päivästä vuodessa menee hukkaan.(lisää…)

Opiskelun ja töiden yhdistäminen, kaksi näkökulmaa

Työnteko opiskeluiden ohella voi parhaimmillaan olla järjestely, josta sekä työnantaja että opiskelija hyötyvät. Järjestely voi lisäksi parantaa opiskelijoiden työllistymistä opintojen jälkeen sekä auttaa luomaan uusia työpaikkoja opiskelijoille.

Opiskelijan näkökulma

”Mulla on töitä, en pääse”. Kuulostaako tutulle? Kuulutko niihin opiskelijoihin, jotka opintojensa ohella hankkivat lisätienestejä esimerkiksi pikaruokaravintoloiden henkilökuntana, liikehuoneistojen siivoojina, kauppojen myyjinä tai puhelinmyyjinä? Itse  nostan käteni ilmaan ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla.

Aloitin hampurilaisravintolassa työskentelyn ylioppilaskirjoitusten jälkeen huhtikuussa 2012. Näiden kahden ja puolen vuoden aikana kaupunki ja toimipiste ovat vaihtuneet kertaalleen ja syksyllä 2013 mukaan astuivat puheviestinnän opinnot Tampereen yliopistossa.

Luennoille osallistumisen ja töissä käymisen rinnalla minun täytyy ennättää kirjoittaa esseitä kotoa käsin, kahlata tenttikirjoja läpi ja etsiä aika ryhmätöille. Vapaa-ajalla pitäisi ehtiä vielä harrastaa, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja muutoinkin huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Kuulostaako mahdottomalle? Sitä se ei ole, vaikka näin periodin lopussa asetelma saattaa aiheuttaa ylimääräisiä harmaita hiuksia.

Jollekin ajatus tarkoin aikataulutetuista päivistä ja kalenterin tiiviistä seuraamisesta voi tuntua ahdistavalle, mutta kaikkeen tottuu. Eikä nyt puhuta mistään minuuttiaikataulusta, onneksi. Jo hyvissä ajoin sovitut illanvietot onnistuvat joustavan työnantajan ansiosta. Kaiken opinnoilta jäävän vapaa-ajan ei tarvitse kulua töiden parissa.

10721406_10203218201038960_716544237_n

Kalenteri auttaa pysymään ajantasalla töistä, tenteistä, sovituista tapaamisista sekä muista menoista.

Reilun vuoden opintojen ohella työskennelleenä koen kyseisen asetelman järjestely- ja asennekysymykseksi. Työnteosta opintojen ohella löytyy myös paljon positiivisia puolia. Se toki joskus estää viime hetken illanviettoihin osallistumisen ja edellyttää arjen tarkempaa aikatauluttamista, mutta se myös kerryttää arvokasta työkokemusta ja mahdollistaa paremman elintason ilman opintolainan ottamista.

Omaan töissä käymiseeni opintojen ohella on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on raha. Lisätienestit kelpaavat opiskelijalle ja ruoan ystävän mieltä lämmittää, kun ruokavalio ei koostu pelkästä nuudelista ja tonnikalasta. Joskus on jopa varaa hemmotella itseään! Toinen syyni on jo aiemmin mainitsemani työkokemuksen karttuminen. Toivon, että tulevaisuudessa hakiessani oman alani töitä työnantajat osaavat arvostaa töissä käymistäni opintojen ohella, vaikka tällä hetkellä työpaikkani ei olekaan oman alani paikka.

Opiskelut ovat minulle prioriteetti numero yksi ja töitä tehdään jaksamisen mukaan: keskimäärin kaksi vuoroa viikossa. Tarkoitus kun ei ole, että opinnot merkittävästi kärsisivät. En rehellisesti edes usko, että käyttäisin töissä viettämäni ajan opiskeluun, jos töitä ei olisi. Arvosana rivini siis tuskin muuttuisi vitosten suoraksi, jos lopettaisin työt. Toki ihmisellä on käytössään rajallinen määrä resursseja ja töihin panostaminen voi olla jossain määrin ja joissain tilanteissa pois opiskelusta. Kaikki on kuitenkin lopulta kiinni omasta kyvystä järjestää asiat.

Motivaatiota suunnata työpaikalle koulupäivän jälkeen nostaa mahtavien työkavereiden lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman tutkimuksen tulos. Tutkimuksen mukaan opintojen ohella töissä käyvät työllistyvät opintojensa jälkeen paremmin ja ansaitsevat enemmän kuin vain opiskelevat. Tieto on positiivinen paitsi töissä käyvän opiskelijan myös yrityksiä ja valtion verotuloja silmällä pitäen.

Työnantajan näkökulma

Hesburger Hatanpään ravintolapäällikkö Veera Volanen kertoo kokemustensa opiskelijoiden kanssa työskentelystä olevan positiivisia. Volasen toimipisteen kymmenestä työntekijästä neljä on opiskelijoita ja työtunteja heille kertyy 4-15 viikossa.

Volanen on itsekin työskennellyt aikaisemmin opintojensa ohella. Henkilökohtaiset kokemukset ovat myönteisiä ja opiskelijan asemassa oleminen tuoreessa muistissa.

Opiskelijoiden palkkaaminen edellyttää työnantajalta ymmärrystä siitä, että opiskelu on opiskelijan päätoimi, jolloin heidän työvuoronsa ajoittuvat pääsääntöisesti iltoihin ja viikonlopulle. Tämä täytyy ottaa huomioon suunniteltaessa henkilöstöjakaumaa. Opiskelijoiden palkkaaminen tarjoaa mahdollisuuden rakentaa henkilökunta monipuoliseksi kokonaisuudeksi, joka vastaa työnantajan tarpeita, Volanen valaisee.

Opiskelijoiden mahdollisuus tehdä pieniä tuntimääriä on joissakin tilanteissa työnantajalle ainoa ratkaisu, jos esimerkiksi olemassa oleva työntekijä haluaa vähentää tuntimääräänsä eikä tunneille löydy ottajaa omista työntekijöistä tai muista toimipisteistä. Tällöin opiskelijan palkkaaminen voi olla paikallaan: opiskelija saa lisätienestejä ja työnantaja täytettyä vapaat tunnit. Lomien aikana opiskelijat ovat usein myös halukkaita tekemään enemmän työtunteja, joka mahdollistaa viisivuorolaisten vapaapäivät tai palkattomat lomat.

Työkokemus opintojen ohella toivottavasti auttaa opiskelijoita työllistymään valmistumisensa jälkeen. Asian voi ajatella myös siltä kannalta, että opiskelijan eli mahdollisen tulevan työnantajan omat positiiviset kokemukset opiskeluiden ohella työskentelystä voivat madaltaa tulevaisuudessa omaa kynnystä palkata opiskelijoita. Tämä osaltaan voi parantaa opiskelijoiden työllistymistä tulevaisuudessa.

Opiskelijoiden palkkaamisen mukanaan tuomat haasteet ovat ratkaistavissa. Haasteita syntyy usein tenttiviikkojen, opiskelun oheistoiminnan ja erilaisten tapahtumien myötä, jotka täytyy huomioida työvuorolistoja rakennettaessa. Mitään niin isoa haastetta ei ole vielä kohdalle osunut etteikö sitä olisi saatu ratkaistua.

Molempien osapuolten joustaminen ja tilanteisiin mukautuminen ovat toimivan yhteistyön edellytyksiä. Opiskelijoiden palkkaaminen ja heidän kanssaan työskentely tuo mukanaan positiivisia haasteita, jos siihen suhtautuu positiivisesti, Volanen kiteyttää.

Esiintymistä edeltää virittyneisyys

Elina Jussila

Esiintymisestä on tullut yhteiskunnassamme entistä tärkeämpi ja arvostetumpi taito. Tämä heijastuu suoraan yliopistomaailmaan: harva opiskelija, jos kukaan, saa yliopistosta enää papereita ulos vain istumalla hiljaa luentosalin perällä. Opetuskeinoina käytetään nykyään paljon esimerkiksi ryhmätöitä sekä esitelmiä. Opetus pyrkii muutoinkin enenevissä määrin opiskelijoiden vuorovaikutukseen toisten opiskelijoiden ja luennoitsijan kanssa, joka edellyttää opiskelijoilta rohkeampaa osallistumista ja lisääntynyttä esilläoloa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen odotettaisiin olevan huippuluokan esiintyjä. Jokaisen on kuitenkin hyvä tarpeen tullen pystyä esiintymään työpaikan palaverissa tai yliopiston kurssilla pyörtymättä.

Opiskelen pääaineeni toista vuotta puheviestintää Tampereen yliopistossa. Puheviestintä tarkastelee kaikenlaisia tilanteita, joissa ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa niin ryhmissä kuin esimerkiksi yhteiskunnallisella tasolla. Keskeistä puheviestinnässä on myös esiintymistaitojen hiominen, koska meistä koulitaan vuorovaikutuksen ja puhumisen ammattilaisia.

Puheviestijöille esiintymisjännityksestä ja sen luonnollisuudesta puhutaan opintojen alusta alkaen. Näin ei ole kaikilla aloilla ja on tärkeää nostaa yleiseen tietoisuuteen fakta siitä, että lähes kaikki kokevat esiintymisjännitystä. Sinä, jännittäjä, et siis ole yhtään muita huonompi, sillä puhumisen ammattilaisetkin jännittävät. Monet esiintyvät taiteilijat ovat kertoneet jopa joskus oksentaneensa ennen esiintymistään! Esiintymisjännityksen määrä ei myöskään välttämättä ole sidoksissa esiintymiskokemuksen kanssa. Kokenut esiintyjä voi jännittää jopa noviisia voimakkaammin.

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, jossa kaikki osa-alueet ovat yhteydessä keskenään. Esiintymisjännityksestä kärsivä henkilö syyllistyy usein ajattelemaan olevansa ainut jännittäjä ja kaikkien huomaavan hänen epäröintinsä esiintymistilanteissa. Tästä syntyy helposti itseään ruokkiva noidankehä, jossa negatiiviset ajatukset muuttuvat huonoimmassa tapauksessa itseään toteuttavaksi ennusteeksi.

Pienenä lohdutuksen sanana täytyy todeta, että harva katsoja edes huomaa esiintyjän jännitystä. Siksihän sinäkin luulet, etteivät muut jännitä! Todellisuudessa voimakaskin jännittäminen on yleistä. Korkeakouluopiskelijoiden teettämän tutkimuksen mukaan noin yksi kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kokee esiintymisen vähintään selvästi ongelmalliseksi, jotkut jopa todella ongelmalliseksi.

Esiintymisjännitys on tuntemuksena subjektiivinen eli sen vertailu toisten kanssa on mahdotonta. Olennaista on, että jännityksen sietokyvyssä on ihmiskohtaisia eroja ja että jännitystään voi oppia kontrolloimaan paremmin tunnistamalla omaa jännitystään lisäävät ja vähentävät tekijät. Käsitys itsestä esiintyjänä on muodostunut vuosien saatossa suhteellisen pysyväksi osaksi ihmisen minäkuvaa samalla tavoin kuin miellämme itsemme esimerkiksi hyväksi tai huonoksi kirjoittajaksi tai tanssijaksi. Onneksi itseään voi kehittää ja minäkuvaansa muokata niin halutessaan.

Yliopistolehtori Tuula-Riitta Välikosken mielestä esiintymisjännitys kuuluu asiaan. Kuva Riitta Yrjönen.

Yliopistolehtori Tuula-Riitta Välikosken mukaan esiintymisjännitys kuuluu asiaan. Kuva Riitta Yrjönen.

Yliopistonlehtori Tuula-Riitta Välikoski, joka opettaa puheviestintää yliopistossa sanoo, että olisi enemmän huolissaan siitä, jos ei itse tuntisi minkäänlaista jännitystä esiintymistilanteessa. Välikoski on kouluttanut talon ulkopuolella myös muun muassa syyttäjiä vuorovaikutustaitojen saralla jo 2000-luvun alusta lähtien.Ihmisen kehossa tapahtuu esiintymistilanteessa monia asioita, mutta kokenut esiintyjä ei anna näiden seikkojen häiritä esitystään, Välikoski jatkaa. Fyysisiltä reaktioiltaan esiintymisjännitys vastaa innostumista, joka tulisi vain oppia valjastamaan hyötykäyttöön.

Välikosken mielestä parempi termi esiintymisjännitykselle voisi olla virittyneisyys, joka jo lähtökohtaisesti poistaa negatiivisia konnotaatioita herättävän ”jännitys”-sanan.  Esiintymiskokemuksen karttuessa jännittäminen siirtyy puheen teknisistä seikoista erilaisiin asioihin, kuten yleisön ja puhujan väliseen vuorovaikutukseen, ikään kuin seuraavalle tasolle. Jännitys kertoo hänen mukaansa myös halusta onnistua esityksessä: Jos henkilö ei lainkaan jännitä voi motivaatio esiintymistä kohtaan olla alhainen.

Välikosken työssä esiintymisjännitys nousee monesti esiin koulutettavien tai opiskelijoiden taholta, vaikka esimerkiksi koulutustilanne ei sitä varsinaisesti käsittelisi. Etenkin kun ihmiset joutuvat tarkkailun alaisiksi, esiintymisjännitys nousee lähes poikkeuksetta aina puheenaiheeksi. Aihe nousee esiin riippumatta siitä, kuinka korkeassa virassa kyseinen henkilö toimii tai kuinka paljon hän on esiintynyt, sanoo Välikoski. Korkeasti koulutetut ja kokeneet esiintyjät jännittävät usein kovasti esimerkiksi asiantuntijalausuntojen antamista medialle.

Välikoski heittää ilmoille myös ajatuksen, että tulevaisuudessa ihmiset voivat yhä enenevissä määrin kärsiä esiintymisjännityksestä internetissä. Siellä kaikki sanomamme jättää jäljen, jota on helppo tarkastella myöhemminkin ja jokainen haluaa luonnollisesti välittää itsestään mahdollisimman edullisen kuvan.


Voimakkaista jännitysoireista kärsiville alkaa tänä syksynä ”Varmuutta esiintymiseen”-niminen vertaisryhmä, jossa käydään läpi muun muassa haitallisen ja normaalin jännittämisen eroja, hengittämistekniikkaa ja rauhoittumista esilläolotilanteessa ja pyritään esiintymishistorian läpi käynnin avulla vaikuttamaan ajatuksiin ja uskomuksiin itsestään esiintyjänä. Vastuuvetäjänä kurssilla toimii psykologi Marjo Tossavainen. Lisätietoja kurssista löydät täältä.