Opiskelijan näköistä elämää

Mitä se on? Hyppää mukaan, nappaa parhaat vinkit ja viihdy!

Kokeileva Hub-toiminta yhdistää opiskelijoita ja alumneja

    Hub-tapahtuma

    Ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelijat ja vastavalmistuneet järjestivät 23. tammikuuta Co-Learning Hub 0.0 -nimellä kulkeneen tapahtuman, jonka tavoitteena oli edistää vertaisoppimista, kokeiluja ja verkostoitumista.

    Päivän aikana  kartoitettiin osallistujien osaamisalueita, kiinnostuksen kohteita ja kontakteja sekä testattiin uusia yhteiskehittämisen tapoja työpajoissa. Tähtäminenä oli järjestäytyä niin, että Hubin toiminta jatkuu säännöllisesti.

    Iltaohjelmassa alumnit kertoivat urapoluistaan ja tutustuivat opiskelijoihin. Mukana oli yhteensä 11 alumnia. Lsäksi aluetieteen alumni Mikko Kyrönviita kävi kertomassa Hukkatila ry:n toiminnasta ja kokemuksista.

    Hub-toiminta sai tapahtuman myötä vahvan startin ja jatkoa varten muodostettiinkin erilaisia työryhmiä. Hub-verkostoon kuuluu tällä hetkellä 81 jäsentä. Seuraava Hub 1.0 -tapahtuma järjestetään maaliskuussa.

    Co-Learning Hub 0.0 -tapahtumasta raportoi Inna Ampuja, kuva Tiia Tanskanen

    AlumniavustuksetAlumniavustuksia myönnetään esimerkiksi erilaisten alumnitapahtumien, ”luokkakokouksien”, vierailuluentojen, työelämävierailujen ja mentorointiohjelmien toteuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

    Alumniavustusta voidaan myöntää esimerkiksi kohtuullisiin tilavuokriin, tarvike- ja tarjoilukuluihin sekä markkinointikuluihin.

    Avustusta haetaan vapaamuotoisella hakemuksella Tampereen yliopiston alumnirahastosta.

      ”Yksi yliopistourani parhaimmista oppimiskokemuksista”

        Vertaisarviointi tarkoittaa, että yliopiston omat opiskelijat ja työntekijät arvioivat jonkin toisen yksikön toimintaa. Arvioinnin tavoitteena on tunnistaa, mitä ovat yksikön vahvuudet ja kehittämiskohteet sekä mitä sellaisia hyviä toimintatapoja yksikössä on käytössä, joista olisi muillekin hyötyä. Kevään 2016 vertaisarvioinnit keskittyvät opiskelijoiden ohjaamisen käytäntöihin. Vertaisarvioinnin tueksi järjestetään koulutuksia, jotka ovat avoimia kaikille kiinnostuneille.

        Kasvatustieteen opiskelija Suvi Kekkonen kertoo vertaisarviointikokemuksistaan:

        ”Päätin osallistua vertaisarviointikoulutukseen, koska halusin saada käytännön kokemusta arvioinnista yliopistotasolla. Vertaisarviointikoulutus kesti kaksi lyhyttä päivää – yksi päivä ennen varsinaista arviointiprosessia, ja yksi yhteenvetokokoontuminen arviointien jälkeen. Arviointiryhmässämme oli minun lisäksi yliopiston lehtori sekä hallintopuolen edustaja.

        Vertaisarviointikoulutukseen osallistuminen tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua siihen, mitä arvioinnin tekeminen voi käytännössä yliopistotasolla olla. Eri dokumentteihin tutustuminen ennen arvioinnin toteuttamista lisäsi hyvin omaa ymmärrystäni siitä, miten monia asioita täytyy ottaa huomioon yksikön toimintaa kehitettäessä. Kaikissa vertaisarviointiryhmissä oli jäseniä sekä opiskelija-, opettaja-, että henkilökuntatasolta, mikä mielestäni edisti arvioinnin laaja-alaisuutta sekä monien eri näkökulmien huomioimista. Myös yhteistyö ryhmäni sisällä sujui erinomaisesti, ja sain lisää akateemista itsevarmuutta ja vahvistusta sille, että minunkin sanomisillani voi olla merkitystä, ja pystyn tekemään sellaisia huomioita, joita muut eivät välttämättä olleet huomanneet.

        Vertaisarvioinnin ehdottomana vahvuutena on se, että ulkopuolisena kiinnittää huomiota asioihin aivan eri tavalla kuin jos olisi itse yksikön sisällä. Usein arviointeihin suhtaudutaan hieman kyseenalaistavasti – niin kuin kävi meidänkin arviointiprosessimme aluksi. Kuitenkin kun valotimme lisää vertaisarvioinnin perusideaa siitä, että arviointi tehdään ensisijaisesti yksikköä itseään varten, sujui yhteistyö varsin mutkattomasti. Vertaisarvioinnin hienous piilee juuri siinä, että tarkoituksena ei ole etsiä vain vikoja, vaan kiinnittää erityishuomiota jo toimiviin käytänteisiin, ja antaa niistä tunnustusta yksikölle – arvioinnista jäi tunne, että erityisesti vahvuuksien julkituominen oli yksikölle erittäin tärkeää.

        Kaiken kaikkiaan mielestäni tämän kaltaisia mahdollisuuksia tulisi vielä voimakkaammin markkinoida opiskelijoille! Yliopistoa usein ”syytetään” käytännön taitojen vähyydestä, ja mielestäni vertaisarviointi oli yksi yliopistourani parhaimmista oppimiskokemuksista. Etenkin juuri kasvatustieteilijänä tunsin kasvattaneeni akateemista osaamistani, ja saaneeni paljon puhuttuja työelämätaitoja nimenomaan arvioinnin saralta. Vertaisarviointikoulutus myös vahvisti ryhmätyöskentelytaitoani, opetti dokumenttien kriittistä lukemista ja kyseenalaistamista, sekä antoi ymmärrystä raportointityön tekemisestä ja merkityksestä. Voisin suositella vertaisarviointikoulutusta kenelle tahansa maisterivaiheen opiskelijalle.”

        Haluatko tietää enemmän vertaisarvioinnista ja vertaisarviointikoulutuksista? Lisätietoja antaa kehittämispäällikkö Leena Arhio, leena.ahrio@uta.fi.

        Katso myös: Opiskelijat ja laatutyö

         

          Vinkit gradun tekoon tekijältä toiselle

            Oma graduprojektini alkoi alkusysksystä. Syksyn ja alkutalven tuskailujen ja puurtamisen jälkeen graduni alkaa olemaan viimeisiä silauksia vaille valmis, vaikka se hieman ihmelliseltä tuntuukin.

            Itselleni gradu tuntui alkuvaiheessa kovinkin valtavalta projektilta, enkä ollut varma miten saisin vietyä sen kunnialla loppuun. Nyt näin (lähes) valmiin gradun myötä voin todeta maalailleeni aivan liian suuria piruja seinille ja tehneeni joitain asioita vaikeimman kautta.

            Jälkiviisas on aina helppo olla, joten kasasin oman kokemusteni perusteella muutaman vinkin gradun tekoon alla olevaan esitykseen. Mitä vinkkejä sinä antaisit gradua aloittelevalle opiskelijalle?

             

              Maistiaisia kuluttajakäyttäytymisen kurssilta

                Uusi vuosi, uudet kujeet, mutta palataanpa kuitenkin ajassa hieman taaksepäin edelliseen periodiin.

                Markkinoinnin aineopintoihin kuuluvalla kuluttajakäyttäytymisen kurssilla paneuduttiin niihin tekijöihin, jotka saavat kuluttajat käyttäytymään tietyllä tavalla. Kuluttajakäyttäytyminen siis tarkastelee ihmisten toimintaa kuluttajan roolissa, ja kuluttaminen nähdään prosessina, johon kuuluu varsinaisen tuotteen tai palvelun hankkimisen lisäksi myös hankinnan suunnittelu, tuotteen tai palvelun käyttövaihe sekä myös käytöstä poistaminen. Erityisesti viimeiseksi mainittu nähdään nykyään yhä tärkeämpänä osana prosessia, sillä kuluttajat ovat tulleet entistä tietoisemmiksi esimerkiksi kierrätyksestä.

                Kurssin toiseksi viimeinen tapaaminen keskiviikkona 25.11. oli osastoa ”sokerina pohjalla”, kun Kampuskamariyhteistyön kautta saimme vieraaksi neljä puhujaa eri yrityksistä. Puhujat kertoivat kukin omista lähtökohdistaan käsin, mitä asiakasymmärrys heille tarkoittaa.

                Puhujien yhteisessä paneelikeskustelussa nousi esiin erityisesti se, että Suomessa on totuttu tekemään niin, että yritys tuo markkinoille loppuun saakka hiotun tuotteen tai palvelun, ja olettaa sen olevan valmis asiakkaiden löydettäväksi. Tällainen insinöörimäinen ja riskittömyyteen pyrkivä tapa on kuitenkin ongelmallinen, sillä todelliset asiakkaat eivät ole tyhjiössä eläviä koekaniineja. Erityisesti kuluttajamarkkinoilla tämä on tärkeä näkökulma, sillä kuluttajat ovat liikkuvia, tuntevia ja ajattelevia yksilöitä, jotka voivat yhtenä päivänä ajatella näin ja toisena päivänä noin.

                paneelikeskusteluPaneelikeskustelussa mukana olivat (vasemmalta oikealle) Teija Kulmala (Koskiklinikka), Janne Airo (Villivisio), Mirko Lännenpää (Taplause) ja Olli Gestranius (Ideapark).

                Jos valmis paketti tyrkätään markkinoille eikä oteta huomioon kuluttajan käyttäytymistä, voidaan mennä pahasti metsään. Muokkaamiseen ja hienosäätöön ei välttämättä olekaan enää lanseeraamisen jälkeen resursseja, kun kaikki paukut on käytetty valmisteluvaiheessa. Suomalaiset yritykset voisivat laittaa asiakasymmärryksessä ja markkinoinnissa uuden vaihteen silmään ja omaksua tietynlaista ketteryyttä, joustavuutta ja vuorovaikutusta. Asiakaspalautejärjestelmä Taplausen toimitusjohtaja Mirko Lännenpää huomautti, että myös intuitiolle on paikkansa. Sillä kun pääsee käsiksi sellaiseen tietoon, jota ei voi mitata tai osoittaa.

                Kaikki panelistit tuntuivat olevan samaa mieltä siitä, että asiakasymmärrykselle on yrityksissä tilausta. Asiakasymmärrystä peräänkuuluttaa myös Jarkko Kurvinen Markkinoinnin vimmaa –blogissaan ja luonnehtii asiakasymmärryksen puuttumista näin:

                ”Tyypilliset ongelmat syntyvät siitä, että asiakkaista oletetaan liikaa asioita myyjien ja tuotepäälliköiden haastatteluiden perusteella. Monesti ilmenee, että asiakkaalta ei ole missään vaiheessa vaivauduttu kysymään vaan hänestä on vain oletettu asioita.”

                Jotta asiakasymmärryksessä päästäisiin kunnon alkuun, yritysten tulisi suhtautua markkinointiin avarakatseisemmin kuin nykyään. Mainos- ja viestintätoimisto Villivision planner ja copywriter Janne Airo totesi, että usein yrityksissä on halukkuutta käyttää isoja summia esimerkiksi televisiomainonnan kampanjaan, mutta pienemmänkin summan käyttäminen asiakastutkimukseen nähdään turhana.

                Jos asiakasymmärrys on oikealla tolalla, voidaan sen suuntaamana alkaa rakentaa vahvaa brändiä, joka puhuttelee kohderyhmää juuri oikealla tavalla. Janne Airon mukaan tässä kohtaa asiakasymmärrys kääntyykin päälaelleen: markkinoinnin ja viestinnän keinoin vaikutetaan siihen, että asiakas ymmärtää yrityksen viestin. Kun brändi on onnistunut ja toimiva, markkinoijan ei tarvitse tehdä hartiavoimin töitä ja huudella viestiään tyhjille seinille. Vastassa on kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita kertomaan brändistä myös kaverille.

                Puhujavierailun pohjalta syntyi kurssiblogiin kasa hyviä kirjoituksia. Niitä pääsee lukemaan osoitteessa https://kuluttajakayttaytyminen.wordpress.com/.